Uusi sijoituspentu

Torstaina lähden käymään pikamutkan pohjoisessa ja haen meille uuden sijoituspennun. Pentu jatkaa meiltä sunnuntaina matkaansa Vantaalle omaan perheeseensä. Katsotaan, mitä pennusta kehittyy ja toivotaan, että jonakin päivänä v. 2018 se synnyttäisi pieniä Juovattaan lapinkoirapentuja.

Sääskisuon Kuunkajon Neito, kuva: Merja Soudunsaari

Katselmuskuvia ja sunnuntain kuulumiset

Tänään Katselmuksessa oli "meidän porukasta" vain Äänekäs Onnentassu eli Simo. Olin ihan mielettömän ylpeä siitä, miten hienosti Simo esiintyi! Se on kuitenkin 3-vuotias testosteronia uhkuva uros, joka elelee kotikoirana, eikä juurikaan käy tällaisissa koiratapahtumissa. Ja silti se poseerasi & liikkui kehässä kuin vanha tekijä! Siinä on kyllä koira ja omistajat kohdanneet täydellisesti toisensa, ja minulla oli ilo myydä samaan kotiin toinenkin pentu eli Jaajo viimeisimmstä pentueesta.

Simon kehässä tuomarina Janika Wiksten ja arvostelu kuului näin:
"Hyväntyyppinen 3-vuotias uros, jämerä pää, hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset edessä, liikkuu sivusta erinomaisesti, hieman leveästi edestä, hyvä turkki, hyvä luonne, purenta ok, alhaalta puuttuu välihampaita."

Valitettavasti Simosta minulla ei ole kuvia, mutta tässä Maijan ottamia kuvia eiliseltä päivältä. Niissä siis Joiku, Jaajo, Panda, Unni ja Sylvi.. ja katsokaa, miten taitavasti penskat esiintyivät pentukehässä! Hyvä pennut! Hyvä omistajat! Olen ihan jätti ylpeä teistä kaikista!!

Paimensukuisten oma Katselmus

Tänään vietimme aurinkoisen ja mukavan päivän Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuotuisessa Katselmuksessa. Päivän parasta antia oli tavata kaikkiaan 7 Pikin jälkeläistä; Onnenpentueesta paikalla oli turistikoirana Unna, Äänekäs Onnenapila ja Juhatapioista paikalle pääsi peräti kuusi pentua, joista viisi esiintyi pentukehässä ja yksi oli turistina.

Kaikki pennut käyttäytyivät hyvin mutkattomasti koira- ja ihmispaljoudessa. Ensin hieman jännitti, mutta päivän mittaan osa veteli sikeitä kaiken tohinan keskellä ja osa seuraili tapahtumia valppaasti väsähtämättä. Kaikki pystyivät kuitenkin hienosti rauhoittumaan noinkin streessaavassa paikassa.

Tässä kehässä pyörähtäneiden arvostelut, pentuekehien tuomarina toimi Tytti Salonen.

Äänekäs Jossain Täällä eli Joiku:

"Purenta ok. Pentumainen luonne ja turkki. Antaa käsitellä hyvin. Pentumaiset liikkeet. Liikkuu halutessaan hyvin. Hännässä paimenkoukku. Kivekset ok." => ei jatkoon

Äänekäs Kelpaat Kelle Vaan eli Jaajo:

"Hampaat ok. Kaunis kokonaisuus. Liikkuu hyvin. Antaa käsitellä hyvin. Pentuturkki vielä. Kivekset löytyy. Tukeva luusto." => jatkoon => ei loppukehään

Äänekäs Päivin Sekä Öin eli Nuka:

"Purenta ok. Kulmaukset ok. Tasapainoinen kokonaisuus. Pehmeä turkki. Mukava luonne. Pentumaiset liikkeet." => jatkoon => ei loppukehään

Äänekäs Sitkeä Sydän eli Natu:

"Purenta ok. Ihastuttava pää. Tasapainoisesti kulmautunut. Sopivan tukeva luusto. Ihana, sosiaalinen luonne. Liikkuu ajoittain hyvin, pentumaisesti." => jatkoon => Loppukehään, jossa sijoitus 3.

Äänekäs Meillä On Aikaa eli Panda:

"Ristipurenta. Upea, tukeva luusto. Ikäisekseen sopusuhtainen, hyvin kulmautunut, takaa hieman suora. Pehmeä, tuuhea turkki. Pentumaiset liikkeet. Sosiaalinen ja avoin luonne." => purennan takia ei jatkoon.

Näiden lisäksi paikalla oli turistikoirana Äänekäs Minä Jään eli Sylvi. Suuren suuri kiitos kaikille omistajille, kun toitte pennut Katselmukseen. Oli ihanaa nähdä!

Päivän huono uutinen oli sijoitustyttöni Pandan purentavika. Panda vasta vaihtaa hampaitaan, eli asia voi kyllä ajan kanssa korjaantua. Purenta tarkistetaan kunnolla vuoden iässä. Jos Pandalla on pysyvä purentavirhe, niin siirrän sen nykyisten haltijoidensa omistukseen, enkä käytä jalostukseen. Mutta asialla ei ole vielä kiirettä, katsotaan rauhassa mihin hampaisto kehittyy. Luovutusikäisenä vielä purenta oli kaikilla pennuilla ok. 

Huomenna Katselmus jatkuu avoimen- ja veteraaniluokkien koirilla. Tiedossa siis jatkoa tämänpäiväiselle raitisilmamyrkytykselle!

Lopuksi muutama kuva, tuttuun tapaan kuvaajana Maija Koponen.

Natu "palkintopallilla" omistajansa Tiinan kanssa

Vasemmalta Jaajo, Nuka, Joiku ja Sylvi

Vasemmalta Panda, Joiku, Sylvi, Nuka ja Natu

Lisää kuvia on luvassa, kunhan saan ne Maijalta. Kamera räpsyi siihen malliin, etten malta odottaa otoksia :)

Kuulumisia ja suunnitelmiakin

Tämä blogi alkoi Pikin omana pentueblogina. Olin jo kauan halunnut kokeilla blogin pitämistä, mutta epäilin osaisinko. Ei se niin vaikeaa sitten lopulta ollutkaan (tosin mitään hienouksia en edelleenkään osaa tähän lisätä, mutta toimiipa tämä näinkin..) Oli hauskaa kirjoittaa "Pikinä" ja en olisi ikinä arvannut, miten moni alkoi blogia seurata.

Nyt kuitenkin tämän blogin merkitys hieman muuttuu. Alunperin ajattelin sen vain yhden pentueen jutuksi, mutta nyt se muuntautuukin meidän pienen kotikennelimme viralliseksi blogiksi / kotisivuksi.

Kävin kasvattajan peruskurssin lokakuussa v. 2014 ja maaliskuussa v. 2015 minulle myönnettiin kasvattajanimi Juovattaan. Juovattaa on meänkieltä ja tarkoittaa perässä kulkemista, toisen jälkien seuraamista. Minusta se kuvaa hyvin elämää paimensukuisen lapinkoiran kanssa.

Ensimmäiset Juovattaan lapinkoiravauvat on toiveissa tulevalle syksylle. Suunnitelmissa on yhteistyö / jalostuslainapentue yhdistelmästä Seitavuoren Skoaddu, "Sumu" ja Tuiskuturkin Waltias, "Oliver". Jos kaikki menee niin kuin toivotaan, pennut syntyvät ja kasvavat Sumun kotona, ja rekisteröidään sitten Juovattaan kennelnimelle. Näistä suunnitelmista kirjoittelen lisää sitten, kun astutus on ajankohtaista.

Ensiviikolla haen Sääskisuon kennelistä uuden, pikkuruisen sijoituspentuni, joka jatkaa meiltä matkaansa Vantaalle ikiomaan perheeseensä. Tämä pentu, Sääskisuon Kuunkajon Neito, on ihanan osaomistus-narttuni Wilman tytär. Wilman sijoitin yhdessä Sääskisuon kennelin Merjan kanssa v. 2011 ja nyt sitten mutkattomasti sujunut yhteistyö Wilman kohdalta päättyy. Wilma siirtyy haltijansa Tiinan omistukseen ja minä saan uuden sijoitustytön maailmalle kasvamaan.

Nokin pentutoiveet siirtyivät vuodella eteenpäin lähisukulaisella ilmenneen kaihiepäilyn vuoksi. Odotellaan siis rauhassa uusintatarkastusta ja tehdään urosvalinnat Nokille sitten sen tuloksen perusteella. Nokihan täyttää heinäkuussa kolme vuotta, joten kiire sillä ei ole.

Pentuja odotellessa elellään Pikin ja Nokin kanssa normaalia koiraperheen elämää; iloisia riekkulenkkejä sänkipelloilla, kevätauringossa loikoilua pihalla, kainalokoirana oleskelua sohvalla ja välillä jotain aivojumppaakin, ettei aivan tylsisty.

Tänään meillä kävi kylässä kaunis sijoitusnarttumme Panda (Äänekäs Meillä on aikaa). Nämä "Juhatapiot" ovat jo 5kk ikäisiä koipeliineja. Ihanaa oli nähdä taas Pandaa ja lauantaina nähdäänkin sitten peräti kuusi pentuesisarusta Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuotuisessa Katselmuksessa. Ja sunnuntainakin ainakin yksi Pikin poika, kun Kangasalan komistus Simo (Äänekäs Onnentassu) astelee avo-urosten kehään.

Oikein mukavaa, aurinkoista ja iloista kesänodotusta kaikille!

Toivottaa Mirja, Piki, Noki ja Onni