Kunnollisia kuvia Pikistä ja Nokista

Pysähdyimme Kuusamon reissulla Oulussa, jossa treffattiin Nokin kasvattajaa ja tämän hovikuvaaja Elinaa. Nämä kaikki kuvat siis ottanut Elina Seppänen.

Piki ohuesti paheksuu kakaraa, joka ei älyä mitä "paikka" tarkoittaa..Eli yritystä yhteiskuvaan..

Piki

Piki

Piki

Piki ravaa

Noki sanoo "RÄYH" (vai hohhoijaa..?)

Noki ravaa

Piki

Noki

Seiso? Istu? Paikka? ei ku siis mitäääh?

Noki

Kuvia ja kuulumisia

Meillä on ollut hyvin rikas heinäkuu, mitä koiriin tulee. Kesälomareissulla tapasimme Pikin "Juhatapio-pentueesta" Hattien, Moskun ja Unnin. Kesäloman jälkeen saimme reiluksi viikoksi hoitoon sijoituspentuni Iinan. Iinan kanssa kävimme tapaamassa toista sijoituspentuani Pandaa. Ja nyt olen vielä saanut ilahduttavia sähköposteja, joissa on kerrottu meiltä maailmalle lähteneiden pentujen kuulumisia kuvien kera.

Noki on Niin Tiine. Se on muuttunut seesteiseksi, voisi jopa sanoa, että rauhalliseksi. Asiaan toki voi vaikuttaa hieman perspektiiviä tuova Iina, joka on kaiken vajaan 5 kk iän verran energiaa, ääntä ja naskalihampaita.. Mutta kyllä Noki on oikeasti muuttunut. Pentumaha on jo selkeesti näkyvissä. Ruoka maistuu Nokimaiseen taattuun tapaan ja kainalossa se viihtyy edelleen. Mutta riekkuminen ja pomppiminen on jäänyt pois. Lisäksi se on välillä kuin omissa maailmoissaan, sellainen hajamielinen hupsukka.

Iina kotiutui meille nopeasti. Koirien kanssa ne tulevat hyvin juttuun. Piki on Iinalle iso aktoriteetti, ja Noki sitten se riekkukaveri. Noki ei vaan jaksais nyt oikeen rymytä ja Iina ei millään tunnu ottavan tosissaan Nokin murahteluja. Mutta kun itse sitten vihellän pelin poikki, niin hienosti Iina sitten rauhoittuu. Kissa on ollut Iinalle suuri ihmetyksen aihe, jota on erään kerran haukuttu. Iina on ulkoisesti hyvin porokoiramainen, isokokoinen pentu. Luonteeltaan kovapäinen, ikäisekseen vahvasti omilla tassuillaan seisova, hupaisa tapaus. Ruualle se on AHNE, siis jopa ahneempi kuin Noki (ja se on paljon se..) Ääntä Iina käyttää herkästi, siinä on yks iso ero omiin koiriimme, jotka ovat sisätiloissa aina olleet hiljaisia. Lapsia Iina rakastaa kovasti ja lapset rakastavat Iinaa. Paitsi silloin, kun se keskellä yötä päättää haukkua kissaa.. Oli mahtavaa saada Iina meille hoitoon, tämä on paras tapa minun tutustua sijokkiini ja sijoituskoiran tutustua siihen ympäristöön, mihin se toivottavasti jonain päivänä tulee pennut synnyttämään ja kasvattamaan. 

Tässä muutamia kuvia heinäkuulta. Pari kuvaa odottaa vielä kuvaajan lupaa julkaisuun, lisään ne mahdollisesti myöhemmin.

Iina eli Sääskisuon Kuunkajon Neito, ikää kohta 5kk

Iina

Mosku eli Äänekäs Lyhyt Hiljaisuus

Nuka eli Äänekäs Päivin Sekä Öin (kuva Nukan omistajalta)

Panda (Äänekäs Meillä On Aikaa)

Panda

Unni (Äänekäs Aito Rakkaus)

Sylvi (Äänekäs Minä Jään)

Simo (Äänekäs Onnentassu) ja Jaajo (Äänekäs Kelpaat Kelle Vaan), Pikin poikia molemmat

Hattie (Äänekäs Toistemme Pelastaja)

Hattie

Sylvi

Iina ja Noki unilla

Nokin pentumahaa, astutuksista n. 5 vkoa

n. 4 vkon päästä nähdään, montako tuolla piileksii

Ultrakuulumiset!

Wwuh!

Tänään iltapäivällä pääsin ihan yksin emännän ja Venla-tytön mukaan. Loikkasin innoissani autoon ja asetuin omalle paikalleni. Minusta on aina kivaa lähteä emännän mukaan, ihan sama minne mennään. 

Tällä kertaa ajettiin paikkaan, jossa oli ihan hirmuisesti ihania tuoksuja. Onneksi emännällä ei ollut kiire ja sain tuoksutella rauhassa. Lopulta sitten käveltiin sisälle paikkaan, jossa tuoksuja oli jos mahdollista vieläkin enemmän. 

Ihan ekana minun piti istua puntarille. En ois oikein malttanut, kun ne hajut.. mutta istahdin sitten kuitenkin. Emäntä ei ollut kauheen tyytyväinen niihin numeroihin, mitä se vekotin näytti. Mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa, vaan keskityin jatkamaan nuuskuttelua. 

Siinä sitten sain istuskella hetken ja emäntä rapsutteli kovasti. Se jutteli, että pitää olla reipas plikka ja pysyä kohta paikallaan, kun kurkataan onko minun mahassa pentuja vai ei. 

Kohta minut nostettiinki johonki ihmeelliseen kouruun ja en oikein tykänny siinä olla. Vaan emäntä sitten rapsutteli ja Venlaki oli siinä lähellä, niin asetuin lopulta köllimään emännän kainaloon. Eläinlääkäritäti käytti jotain surisevaa laitetta minun mahalla ja sitten laitto mitä lie mönjää sinne mahalle. Ja sitten ne katteli pikkuruista telkkaria. Mulla oli ihan suht hyvä olla siinä emännän rapsutetavana. 

Ja kyllä minusta kuulemma tulee äitikoira! Aika jännittävää, mutta uskoisin, ettei mun kannata sitä vielä murehtia. Pentuja ne laskivat olevat ainakin kuusi, mutta mitään varmaa lukemaa ei voi sanoa. Juttelivat, että niitä voi olla toistensa takana piilossa lisääkin. Tai joskus käy niin, ettei joku pieni jaksakaan kasvaa isoksi pennuksi vaan katoaa itsekseen ennen syntymää. 

Olin tosi tyytyväinen, kun pääsin takaisin autoon. Mutta sitten sinne tuliki toinen koira. Se on yks aika rasittava penska Iina, se on semmonen "leikisti emännän koira", joku sijoituspentu, niin ne ihmiset puhuu. Se tuli meille. Voi plaah, oisin ehkä halunnu vaan nauttia emännän huomiosta itsekseni. Mutta kaipa se pitää sietää, kun kerran emäntä niin haluaa. On se oikeestaan ihan hauskakin tapaus, vähän turhan villi vaan. Ehkä Piki-rouva opettaa sen pian talon tavoille. 

Alan nyt kyselemään emännältä, joko minä nyt saisin ekstraruokaa. Vaikka sen mielestä sen puntarilaitteen numerot sanoi, etten muka tarvi. Mutta jos en minä, niin kai se niille minun vauvoille ees antaa??

Rakkaudella, Noki