Pennut 4vrk

Pentulaatikossa asuu varsin tyytyväinen viisikko. Jos sieltä jotain ääntä kuuluu, niin se on joko Nokin maidonnousu-läähätystä tai sitten Pikkupojan hikeentyminen, kun maitohana ei oo nenän edessä justiin eikä melkeen sillon, kun nälkä iskee. Pääasiassa laatikosta kuuluu vain tyytyväistä lupsutusta ja pentujen unituhinaa.

Noki jakselee hyvin, ripuli on rauhoittunut, haava vaikuttaisi paranevan ongelmitta ja maitoa riittää. Tänään Noki on halunnut viettää pieniä aikoja kerrallaan pois pentuhuoneestakin. Mutta heti, jos pienikään inahdus oven takaa kuuluu, on pikkuäitillä kamala kiire tarkistamaan, onko pennuilla kaikki ok.

Kävin nyt illalla Nokin kanssa rauhallisella kävelylenkillä ja Noki viihtyi ulkona oikein hyvin. Sillä välin tyttöni Julia kuvasi pennuista yksityiskuvat kännykällään.

"Pikkupoika", syntyessään 314g, nyt 440g

Pikkupoika

"Isopoika", syntyessään 419g, nyt 580g

Isopoika

"Lahja", syntyessään 434g, nyt 550g

Lahja

"Pikkunoki", syntyessään 335g, nyt 480g

Pikkunoki

"Pommi", syntyessään 355g, nyt 540g

Pommi

 

 

Yksi pentu, todennäköisesti narttu, etsii vielä omaa rakastavaa kotia. Voidaan myydä tai sijoittaa.

Pennut 2vrk

Pentulaatikossa kaikki hyvin! Noki on osottautunut erinomaisen tunnolliseksi emäkoiraksi. Ihan turhaan pelkäsin, osaako se hoitaa pentuja sektion kokeneena ensisynnyttäjänä. Noki on hellyttävä, ihana, minun oma rakas pikkumusta, joka on kasvanut pentujen myötä selkeästi aikuiseksi.

Nokin haava on pysynyt hyvin siistinä ja kuivana. Sillä ei tunnu olevan haavakipuja ja maitokin virtaa hyvin. Tänään on olleet riesana sektiokoiralle hyvin tyypilliset ilmavaivat. Ne on tehneet olon epämukavaksi, on läähätyttänyt ja luoja paratkoon tätä lemua pentuhuoneessa! Olen yrittänyt käyttää Nokia usein pienillä kävelyillä, että ilma purkaantus raikkaaseen ulkoilmaan. Mutta aika hankala on pikkuäitiä saada pentujen luota matkaan.

Luulin jo, että selvittiin tällä kertaa ilman ripulia, mutta ei sittenkään. Tänään iltapäivän ja illan aikana Noki on ollut aivan ruikulla ja perskarvoja on pesty vähän väliä ruskeasta vellistä. Kurja juttu, toivottavasti ei vaikuta maidon tuloon ja loppuisi nopeasti. Ainakin nyt alkuun pentujen painot on lähteneet nousemaan hyvin. Ja kaikki viisi on niin tyytyväisen oloisia, että varmasti ovat saaneet syödäkseen. On hauska huomata, miten tasaisesti pennut imevät kaikkia kymmentä nisää. Se on tietenkin hyvä asia, ettei pääse mikään nisä pakkaantumaan täyteen. Nämä pennut ei ole kovinkaan laumasieluja; hyvin usein osa nukkuu ja osa syö. Pikin pennut oli aina kaikki kerralla tissibaarissa ja sitten ne kaikki nukkuivat yhtä aikaa. Näillä sen sijaan on 24/7 maitobaari käytössä, vain aniharvoin kukaan ei ole tissillä. Nukkuvatkin ihan hajallaan ympäri laatikkoa, vaikka olen jo laskenut huoneen lämpötilaakin. Hassuja tyyppejä!

Nimesin pennut jo nyt pienenä. Halusin (ehkä vähän tylsästi) kaikille A:lla alkavat nimet, joissa olisi jokin ajatus taustalla.  Koska minulla ei ole tähän hätään yksilökuvia pennuista, laitan pelkät nimet ja tuntomerkit, myöhemmin sitten yksilöesittelyt kuvien kera.

Pienempi poika saa nimen Juovattaan Ainutlaatuinen. Päätin jo ennen pentujen syntymää, että ekana syntynyt pentu nimetään näin. Onhan se maailman ensimmäinen Juovattaan pentu ikinä! "Työnimenä" tällä on toistaiseksi vain Pikkupoika. Pikkupoika on väriltään musta ja sillä on rinnssa ja tassuissa valkoista. Tällä hetkellä pentulaatikon vilkkain vipeltäjä, jolla on iso ja vaativa ääni!

Isompi poika saa nimen Juovattaan Armoton Jästipää. Tämä tyyppi kiilasi synnytyskanavaan pikkupojan kanssa yhtäaikaa ja tukki koko kulkuaukon, joka oli lopullinen syy sektioonkin. Uroksilla tuppaa jossain vaiheessa olemaan semmonen kunnon jästipää-vaihe, jota murkkuiäksikin kutsutaan. Eipä tarvi omistajan sitten epämieluisia "hellyttelynimiä" keksiä, kun on ihan virallisestikin jästipää.. Toistaiseksi tämä vaikuttaa kyllä aika lungilta tyypiltä, että liekö nimi liioittelua. Aika näyttää..

Parkinvärinen tyttö saa nimekseen Juovattaan Arvokas Lahja. "Lahja" syntyi viimeisenä ja oli näin ollen saanut eniten nukutusainepössyjä osakseen istukan kautta. Se oli pitkälle yöhön vaisu ja sitä oli vaikeaa saada imemään. Ihana työkaverini, joka riensi avukseni eläinlääkäriin, jäi kanssani valvomaan meille Nokin heräämistä. Marianne ihastui tähän parkkityttöön ja kerkesi olla jo tosi huolissaan sen tokkurasta olemuksesta. Päätimme jo siinä, että tälle tytölle pitää keksiä joku herkkä nimi. Ja tällainen sitten saatiin aikaiseksi. Lahja on porukan rauhallisin ja hiljaisin lössykkä.

Musta ruskein merkein tyttö saa nimekseen Juovattaan Aito Arvoitus. Työnimen "Pikkunoki" saanut äitinsä kopio on pentueen kipakoin tyyppi ja pitää tissibaarilla jöötä toisille. Tämän pentueen taustoihin liittyy paljon miettimistä, pohdintaa ja omien periaatteiden sekä riskien puntarointia. Jossain vaiheessa sitten päätin, että antaa mennä, koskaan ei voi tietää mitä tulee, vaikka kuinka paperilla asiaa pyörittelis. Lisäjännitystähän pentueessa tulee kaksoiastutuksesta, kun pentujen isät selviää vasta myöhemmin. Tämä pentu on perinyt värityksensä emältään, joten tästä on vaikeinta edes veikkailla isää. Näihin ajatuksiin perustuu sitten tuo virallinen nimi.

Kolmas tyttö saa nimen Juovattaan Aikapommi. "Pommi" työnimen saanut tyttö on väriltään musta ja sillä on hauska valko-musta kirjava mahanalunen sekä kauniit valkoiset nilkkasukat jokaisessa tassussa. Perustyytyväinen pentu, viihtyy paljon maitobaarissa. Tämän nimi liittyy oleellisesti edellisen pennun kanssa samaan aiheeseen. Kasvattajana olo on ajoittain vähän kuin aikapommi sylissä istuisi; jokaisen kasvatin terveystuloksia sitä jännää ja odottaa, kaikille aina toivoo sitä parasta, mutta pettymyksiltä ei vaan voi välttyä. Toivottavasti tämän tytön aikapommi on suutari, ja siitä kasvaa kaikinpuolin terve koira.

Tässä on nyt muutamia kuvia pienokaisista. Meillä ei edelleenkään ole kunnon kameraa, eli laatu on kännykkäräpsyt. Jossain vaiheessa saadaan sitten ihan kunnon kuviakin vierailijoiden avustuksella.

Isopoika ja Pikkunoki

Pommi ja Pikkupoika

Lahja

Noki hoitaa

Pikkunoki

Isopoika

Lahjan valkoinen hännänpää ;)

Kaikki viisi..hyvin väritietoisena näköjään :D

Pennut syntyivät 25.8. illalla

Nokin avautumisvaihe alkoi maanantaina iltapäivällä. Koko illan, yön ja seuraavan aamun ja läähätti, petasi ja välillä lepäsi.

Kun tänään sitten homma ei tuntunut edistyvän, lähdettiin klo 19 aikoihin näytille eläinlääkäriin. Siellä päädyttiin sektioon. Kaksi pentua oli työntyneet kanavaan yhtä aikaa ja tukkivat siis tien toisiltaan.

Pentuja syntyi viisi, kaikki saatiin elävänä kotiin, vaikka ensimmäisenä ollutta pitikin elvyttää tovi.
Sukupuolijakauma on 2u + 3n ja väreissä on neljä mustaa erilaisin ruskein ja / tai valkoisin merkein sekä yksi parkki valkoisin merkein.

Kuvia ja lisätietoja myöhemmin.

Loppusuoralla

Nokin tiineyttä on takana nyt pian kahdeksan viikkoa ja alamme pikkuhiljaa valmistautua pikkuisten lapinvauvojen syntymään.

Noki on oikein hyvässä kunnossa, jaksaa hyvin liikkua ja ruoka maistuu. Helteet ovat pistäneet läähättämään, välillä kovastikin, mutta illan viileys korjaa aina tilanteen.

Päätimme, että Noki synnyttää meidän makuuhuoneessa, jonka nurkkaan laitoimme eilen pentulaatikon. Kissahan siitä eniten tietenkin oli kiinnostunut, mutta Nokikin siellä jo pyörähti nuuhkiutumassa. Pennut viettävät ensimmäiset n. 2 vkoa laatikossa ja sitten niiden elintila laajenee ensin koko makuuhuoneeseen ja pikkuhiljaa koko taloomme. Voi, kuinka odotankaan jo ihanaa pentuarkea!

Nokilla ja Pikillä alkoi molemmilla viikonloppuna vaiva silmät. Ensin ne vain rähmivät ja alkoivat sitten punoittaakin. Kävimme siis eilen maanantaina Nokin kanssa eläinlääkärissä, josta saimme antibioottivoidetta silmiin. Molemmat koirat antavat mutkattomasti laittaa lääkevoiteen ja sitten tietenkin osataan jäädä odottamaan herkkupalkkaa.

Nokin paino on nyt 16,3kg eli sille on tullut tiineyden aikana painoa n. 3 kg. Noki ei ole ainakaan lihonut, kylkiluut taitavat tuntua selvemmin kuin ennen tiineyttä. Noki syö pääasiassa pentunappulaa (Barking Heads ja Purenatural) sekä lisäksi raakaa lihaa, raejuustoa, kermaviiliä, kananmunaa ja helleherkkuina pakastettuja kasviskuutioita. Noki syö nyt kolmesti päivässä. Huomaan, että sillä tahtoo närästää ruuaan jälkeen, joten jaan ruuan pienempiin annoksiin.

Ja kun eläinlääkärissä käytiin, otettiin samalla sitten yksi röntgenkuva, jotta nähtiin montako asukasta mahassa kasvaa. Nokin mahahan kasvoi alkuun todella nopeasti ja veikkailin itse jopa 7-9 pentua. Maha on myös vaikuttanut hieman toispuoleiselta ja mietinkin, onkohan siellä sitten pariton luku. Mahan kasvu kuitenkin tasottui ja ei tällä hetkellä mikään jättimaha ole. Ajattelin, että ehkä siellä on sitten se ultrassa nähty kuusi. Röntgenkuva kuitenkin paljasti, että pentuja on viisi. Eli joko ainakin yksi pentu on imeytynyt ultran jälkeen pois tai sitten ollaan laskettu ultratessa sama pentu kahteen kertaan. Väliäkös sillä, olemme erittäin onnellisia nuista viidestä pienestä, ja noin ensikertalaista emää ajatellen se on oikein kiva määrä. Toivon kovasti, että kaikki saadaan elävinä ja hyvävointisina maailmaan, sitten kun sen aika on.

Tänään aloitan Nokilta lämmön mittaamisen. Eka vain kerran päivässä ja lähempänä sitten kahdesti tai kolmestikin. Tuskin Noki vielä ainakaan ennen viikonloppua synnyttää, mutta onhan niitä hätähousuja välillä, jotka synnyttävät jo 57 vrk:lla. Nokilla on tänään ekasta astutuksesta 56 ja toisesta 54vrk.

Noki + maha = kömpelö paketti

Tänään tuli kuusi viikkoa siitä, kun sekä Rölli että Usva astuivat Nokin onnistuneesti.

Noki on muuttunut kovasti tiineyden myötä. Ennenkaikkea se on rauhoittunut, mutta myös jotenkin "vetäytynyt sisäänpäin". Se viihtyy paremmin omissa oloissaan. Rakastaahan sen toki rapsutuksia edelleen, muttei ole ihan sellainen perskärpänen kuin yleensä.

Maha tuntuu hieman ahdistavan Nokia. Usein se pötkötellessään välillä nousee tökkimään kylkiään kuonolla. Ilmeisesti tuntee pentujen liikkuvan ja hieman ihmettelee asiaa. Kun Piki rakasti pentumahan paijaamista, Noki taas vaihtaa heti asentoa, kun mahaa hipeltää. Nokin liikkuminen on muuttunut; entisen loikkimisen ja spurttailun sijaan se jolkottelee rauhallisesti, ja hyppimisen se on lopettanut oikeastaan jo kokonaan. Sohvalle se enemmänkin kiipeää kuin hyppää ja portaatkin kulkee hyvin hitaasti ja varoen. Noki tuntuu siis kaikkinensa ottavan tämän tiineyden tosissaan.

Maha pullahti aikaisessa vaiheessa ja veikkailin mielessäni viikko sitten jo isoa pentuetta. Mutta nyt minusta mahan kasvu on tasoittunut ja voi hyvin olla, että siellä on se ultrassa nähty kuusi, eikä enempää. Kuusi pentua olisikin oikien hyvänkokoinen ensipesue.

Ruoka maistuu Nokille ja se saa nyt aamuisin norminappulaa ja iltapäivällä pentunappulaa. Välillä saa myös raakaa lihaa kananmunalla höystettynä, mutta pääasiallinen ravinto on nyt nappula. Tällä viikolla Noki sai kolmena päivänä matolääkkeet, samalla tietenkin matolääkkeet söi Piki ja Onni-kissa.

Minulla on vielä ensiviikko töitä ja sitten jään 2,5 vkon kesälomalle. Sen aikana saadaan pennut maailmaan. Oma olo on nyt hyvin luottavaisen rauhallinen. Ei tietoakaan samasta panikoinnista ja jännityksestä kuin Pikin kanssa. Toivottavasti sama tyyneys säilyy ihan loppuun asti.

Tässä pari kuvaa tältä päivältä. Mahasta on vaikea saada kunnon kuvaa, mutta jotain nyt kuitenkin.