tag:blogger.com,1999:blog-56557887260261180122024-03-14T11:51:02.499+02:00Juovattaan KennelMirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.comBlogger95125tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-49683665232914840622024-02-20T19:03:00.002+02:002024-02-20T19:03:45.942+02:00Tankan ja Käryn pennut syntyivät 20.2.<p> Pentue-esittelyssä luonnehdin Tankaa mm. nopealiikkeiseksi "pikkusähikäiseksi". Tämä kuvastaa myös Tankan synnytyksen alkamista. Illalla nukkumaan mennessäni vielä viestittelimme Tankan oman ihmisen Jonnan kanssa kuulumisista. Kaikki normaalisti ja ok, ei merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Ja kolme tuntia myöhemmin sain viestin: "Vähän nyt kuitenkin näyttää, että saattaa synnyttää jo tänä yönä." Tuntia myöhemmin meni vedet ja kohta olikin jo ensimmäinen pentu maailmassa. Kerkesin itse tässä vaiheessa paikalle, joten tämä synnytys meni melko vähillä jännittämisillä!</p><p>Tanka oli erinomainen synnyttäjä ja luontainen emä. Meidän ihmisten tehtäväksi jäi lähinnä katsella ja ihailla. Ja hieman rajoittaa synnytysaluetta, koska yhden pennun Tanka olisi mieluusti synnyttänyt sänkyyn. Lopulta neuvotteluiden jälkeen kompromissina pentueen ainoa narttu putkahti lattialle, kun jostain syystä pentulaatikko ei juuri siinä kohtaa ollut Tankan mielestä kelvollinen. </p><p>Lopputuloksena oli neljä erittäin reipasta ja hyvänkokoista (isohkoa) pentua. Ensin syntyi kaksi urosta, sitten narttu ja viimeisenä vielä kolmas uros. Väriarpajaisissa oli tällä kertaa parkki valloillaan eli kaikki neljä ovat väritykseltään hyvin samankaltaisia parkkeja vaalein merkein. </p><p>Nyt pentulaatikossa on seesteinen emä ja neljä tyytyväistä pentua. Kaikille on kodit odottamassa, kun nyt vielä vähän mietitään ja tuumaillaan, että minne ainokainen narttu päätyy ja sen jälkeen sitten on urospentujen vuoro. Kotiehdokkaita kun taaskin on enemmän kuin pentuja. </p><p>Tällä kertaa pentujen nimet eivät ala tietyllä kirjaimella, vaan nimimaailma liittyy Tankan virallista nimeä mukaillen retkeilyyn ja kotiseuturakkauteen. Mutta näistä lisää sitten, kun pennut hieman kasvavat ja näemme, mikä nimi kellekin sopisi. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr5olapbajk1Sy-cibryptRGm-mVROhkV_oo8glPWXcYmvb44AaI245zvN16lLkQumN9ucZVRzlGFwwWWKKk7sosINHhhGFJagAYC26ucg2tIDsLY66MN0R_HK9gw5bp9b563tzOdPU1YCeUBoc4SN1stuYBvmc0haS5iwo7zDNL9Spmldbz47UkJ2gJw/s1600/Tankanpennut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1203" data-original-width="1600" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr5olapbajk1Sy-cibryptRGm-mVROhkV_oo8glPWXcYmvb44AaI245zvN16lLkQumN9ucZVRzlGFwwWWKKk7sosINHhhGFJagAYC26ucg2tIDsLY66MN0R_HK9gw5bp9b563tzOdPU1YCeUBoc4SN1stuYBvmc0haS5iwo7zDNL9Spmldbz47UkJ2gJw/s320/Tankanpennut.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pienokaiset syntymäpäivänään. Kuva: Johanna Sillanpää </td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p><br /></p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-48730530819573252662024-01-27T11:15:00.003+02:002024-01-27T11:15:38.904+02:00Pentuja tulossa!<p> Tanka kävi tiineysultrassa 30 vrk astutuksesta. Eläinlääkäri vahvisti epäilyksemme oikeiksi; Tanka on tiine. Eläinlääkäri sanoi, ettei mitään isoa pentuetta ole tulossa, varmuudella saatiin näkymään 3 pentua. Toki nämä ultrat eivät tässä vaiheessa ole kovin luotettavia pentujen määrän suhteen. Minullakin on kokemusta, että pentuja on syntynyt jopa yli kaksinkertaisesti ultrassa nähtyyn. Ja toisaalta myös siitä, että ultran jälkeen osa pennuista on imeytynyt pois. </p><p>Tanka käy reilu viikko ennen laskettua aikaa saamassa toisen annoksen herpesrokotteesta ja nappaamme samalla mahasta yhden röntgenkuvan. Siitä pystyy sitten laskemaan, montako pientä luurankoa mahassa lymyilee. </p><p>Pentuja on menossa useampia jo ennestään tuttuihin koteihin ja lisäksi muutama oikein potentiaalinen uusi tuttavuus on pentua kysellyt. Joten varmasti jokaiselle syntyvälle pienelle lapinkoiran alulle löytyy koti näistä. </p><p>Nyt sitten vain odotellaan ja seuraillaan, miten Tankan maha alkaa paisua. Se on kuulemma muuttunut vallan seesteiseksi ja nisät on jo alkaneet turvota. </p><p>Lisätietoa näistä pennuista löytyy Pentuja-sivulta</p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-29430191168693128662023-07-25T15:02:00.007+03:002023-12-26T18:52:20.044+02:00Kasvattien ja kasvattajan kuulumisia<p> Surun pennut kasvoivat ja kehittyivät ongelmitta. Pentueen ainoa narttu Riemu jäi emänsä seuraksi kasvamaan. Riemusta isä on kaavaillut ns. kaiken riistan koiraa, Surulle kun on ammuttu ainoastaan hirviä. Pentueen uroksista Häirikkö sai kutsumanimen Rocky ja muutti isänsä Moskun luokse. Viuhahduksesta tuli Piku ja hän sai ihanan kodin kuusamolaisen pariskunnan luota. Pennut ovat olleet terveitä ja eläväisiä. Rockyllä ei ole kivekset laskeutuneet, katsellaan löytävätkö määränpäähän vai jääkö kivesvikaiseksi. Kaikilla kolmella on korvat vielä ihan lurpallaan. Moskulla on ns. oikeanlaiset korvat, Suruhan nosti omansa pystyyn vasta kypsässä vuoden iässä ensimmäisen juoksun alettua. Eli odotellaanpas minkalaiset höröttimet pennuille lopulta kehittyykään.</p><p>Pentue polveutumistestattiin ja kyllähän se tälläkin kertaa vaati hermoja ja useampia näytteitä, ajasta puhumattakaan. Kaikki on nyt kuitenkin saatu kirjoihin ja kansiin ja kaikkien isä oli odotetusti Mosku. </p><p>Sijoituskoira Tanka (Soutajan Pielisen Balladi) heilasteli erittäin pitkän kaavan mukaan sulhonsa Lupon (Äänekäs Unikekko) kanssa. Valmista ei saatu aikaiseksi ja varuilta tehty tiineysultra viimeviikolla näytti tyhjää. Kokeillaan sitten seuraavasta juoksusta uudestaan.</p><p>Vuoden surullisin asia kasvattien osalta oli ehdottomasti pienen ihanan Lyylin (Juovattaan Uhkiaposkinen) kuolema. Lyylihän sairastui epilepsiaan ollessaan vielä pentu, alle 8 kk ikäinen. Lyyli sai erittäin asiantuntevaa hoitoa, mutta siitä ja lääkityksestä huolimatta kohtauksia ei saatu loppumaan. Lyylin kohtaukset olivat rajuja ja lääkitystä nostettiin useampaan kertaan. Lopulta lääkkeen sivuvaikutukset veivät koiralta niin elämänilon kuin voimatkin. Omistaja teki raskaan päätöksen päästää pieni piirto-otsa ikuiseen vapauteen maaliskuussa, 1,5-vuoden iässä. Olen niin sanomattoman pahoillani. Pahoillani Lyylin sairaudesta, pahoillani Lyylin aivan liian lyhyeksi jääneestä elämästä. Kiitos Ilona ja Tarja, kun teitte Lyylin eteen parhaanne. </p><p>Minun oma elämä on muuttunut nyt kesän aikana monin tavoin. Muutimme Kuusamosta Etelä- Suomeen. Omakotitalo vaihtui rivitaloon ja vuokralaisena olo tuo asiaan omat juttunsa. Niinpä Juovattaan kasvatushommat ovat nyt määrittämättömällä tauolla. Jos Tankan astutus ensitalvena onnistuu, pennut rekisteröidään Juovattaan poppooseen, mutta ne syntyvät ja kasvavat Tankan omassa kodissa. Hupin pentu-unelmat kariutuivat tuoreimman muuton myötä. Minulla ei ole tiloja kasvattaa pentuetta. Harmittaa, mutta elämän realiteetit on vain pakko hyväksyä. </p><p>Omista koirista Tirppa jäi Julian kanssa asumaan Kuusamoon. Ainoa oikea paikka Tirpalle, ovat Julian kanssa niin erottamaton pari. Tirppa on muuttunut ihan hirmuisesti viimeisen vuoden aikana, ja nimenomaan edukseen. Noki muutti vanhimman poikamme ja miniämme luo viettämään rapsutusten ja rakkauden täyteisiä eläkepäiviä. On meilläkin aina välillä, mutta on kyllä kotiutunut ihan muitta mutkitta Villen ja Elinan koiraksi. Nuoripari haaveili kauan koirasta, mutta pentu ja vuokra-asunto tuntui (ehkäpä Tirpan pentuajan muistaen..) riskibisnekseltä. Minulla on ollut huono omatunto siitä, etten pysty antamaan Nokille aikaa ja liikuntaa niin paljon kuin se ansaitsisi. Joten tämä on nyt kaikkien osalta paras tilanne. Noki täytti juuri 11v ja askel on yhä yhtä kevyt kuin nuoruusvuosina. Silmät sillä samenee ihan selvästi, joten kaihiepäily lienee muutakin kuin pelkkä epäily. Käydään viimeistään ensikesänä tsekkaamassa miltä silmissä näyttää. Muutoin mitään kremppaa Nokilla ei ole. Oli täällä meillä juuri muutaman päivän ja ihastelin sen liikettä. Se on tosi hyvässä kunnossa, ei yhtään ylipainoa ja tosiaan liikkuu niin puhtaasti, ettei selän LTV-muunnoksesta tai polven löysyydestä ainakaan tässä kohtaa tarvitse huolta kantaa. </p><p>Vaikka koti on koiraton ja kasvatustoiminta paussilla, niin seuraan rakkaudella kasvattieni elämää. Loppuvuoden tavoitteena olisikin saada U-pentuja luustokuviin ja ainakin pari kasvattia luonnetestiin. Katsotaan, miten onnistutaan!</p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-23901200919904683242023-05-01T08:53:00.001+03:002023-05-01T08:53:24.097+03:00Meillä on sittenkin itäsiperianlaikan pentuja!<p>Isäni itäsiperianlaikaa Surua yritettiin siis astuttaa helmikuussa pitkään ja hartaasti. Kovasta yrityksestä huolimatta koirat eivät päätyneet nalkkiin asti ja pentuhaaveet kuopattiin tältä keväältä. </p><p>Huhtikuun alussa Surun maha alkoi kuitenkin pyöristyä ja tissit kasvaa. Pentujen liikkeitä ei kuitenkaan missään vaiheessa alkanut tuntua ja olimme kahden vaiheilla; onko Suru tiine vai tukevasti valetiine? </p><p>Perjantaina 14.4. ajelin sovitusti vanhempieni luo, tarkoituksenani tutkailla Suru tarkasti läpi. Laskeskelin, että siitä "lähimpänä valmista" astumisesta oli tuolloin 60 vrk. Kyllä minä osaisin nähdä onko sillä pentuja mahassa vai ei. No, tehtävästä tulikin erittäin helppo, sillä perille päästyäni totesin Surun synnyttävän. Isä ja äiti tempaisivat ennätysajassa pentuhuoneen ja pentulaatikon toimintakuntoon ja alkuillan aikana Suru synnytti vallan eleettömästi ja rauhallisesti kolme isoa pentua. Ensin syntyi karamis uros, sitten riista narttu ja viimeisenä riista uros. </p><p>Suru hoiteli synnytyksen ja pennut täysin itsenäisesti ja osottautui heti luontaiseksi emoksi. Ensipäivien jälkeen on kyllä osannut ottaa kiitettävästi myös omaa aikaa, käy lähinnä laatikossa hoitelemassa pennut ja muutoin viihtyy ihan muualla. </p><p>Pennut voivat erittäin paksusti. Silmät on kaikilla auki ja jalatkin alkavat pikkuhiljaa kantaa. Pentujen nimet tulevat tällä kertaa Irwinin tuotannosta:</p><p>Juovattaan Häirikkö = karamis uros, isoin ja kovaäänisin. Murisee ja kiroilee vakuuttavasti, pentulaatikon kingi ja vanhempieni yöunien häirikkö </p><p>Juovattaan Riemu Ja Ratto = narttu, rauhallinen mutta kipakka neiti. Kun emä on Suru niin tytär on tietenkin Riemu. Riemu jää syntymäkotiinsa kasvamaan isän jahtikaveriksi Surun rinnalle</p><p>Juovattaan Viuhahdus = riista uros, vikkeläliikkeinen kaikkeen tyytyväinen ihana pentu</p><p>Viuhahdus etsii vielä sitä oikeaa kotia, jossa se saa olla perheenjäsen ja isännän tai emännän paras metsästyskaveri. Pennut luovutetaan 7-vkoisesta alkaen rekisteröityinä, madotettuina, polveutumistestattuina sekä hyvin sosialistettuina. </p><p>Pentujen emä on Suru, isä oletetusti Siltamiehen Niesi "Mosku". Astutusta yritettiin myös toisella uroksella, joten pennut polveutumistestataan. Astumistyylin, pentujen syntymäajankohdan sekä ulkonäön ja väritysten perusteella pidämme erittäin todennäköisenä, että pennut ovat Moskulle. </p><p>Mikäli Viuhahdus voisi olla sinun tuleva koirasi, otapas yhteyttä sähköpostitse juovattaan@luukku.com tai puh. 0442577515.</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-66177075249062301252023-03-14T13:09:00.004+02:002023-03-14T13:09:54.950+02:00Eihän tämä taaskaan ihan putkeen mennyt...<p>Kasvatusrintamalla viimeinen kuukausi on tuonut minut pilvilinnoista takaisin maan pinnalla, osin ihan kellariin asti. </p><p>Ensin Surun astutus ei onnistunut. Yritettiin kahdellakin uroksella, en edes enää muista monenako päivänä. Suru osoitti olevan mallia "annan ymmärtää, mutten ymmärrä antaa". Se siis tarjosi itseään uroksille hyvin auliisti parin viikon ajan. Alkuun urosta ei kiinnostanut lainkaan, mutta lopulta erittäin hyvää astumisyritystä oli monen päivän ajan. Vaan kun uros pääsi sisälle, luiskahti Suru samantien kiljaisten alta pois. Lopulta ei enää kiinnostanut kumpaakaan muu kuin leikkiminen, joten pistettiin leuka rintaan ja todettiin, että ehkä vuoden päästä sitten.. Koirat olivat tarhassa pieniä aikoja keskenään pois näköetäisyydeltä, että tokihan pieni teoreettinen mahdollisuus pentuihin on, mutta se on kyllä hyvin pieni. </p><p><br /></p><p>Noh, sitten Hupi. Kävin tapaamassa Hupia Tampereella helmikuun lopulla. En ollut nähnyt sitä kunnolla aikuisena kuin kuvissa ja se olikin livenä paljon kauniimpi kuin luulinkaan. Hupi otti minut kotonaan vastaan hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti. Ovikello ja pari vierasta eikä haukahdustakaan päästänyt. Tätä on nykyisin näin Tirpan kanssa elävänä alkanut arvostaa ihan uudella tavalla ;) Hupi otti nopeat paijaukset vastaan ja kömpi sitten omiin oloihinsa. Omistajan kanssa juteltiin pennutuksen käytännön asiat selviksi ja tehtiin jalostuslainasopimus. Ja sitten vain juoksua odottamaan... kunnes parin päivän päästä puhelin kilahti ja kaikki meni uusiksi. </p><p>Sain kuulla, että Pyryn (Juovattaan Ainutlaatuinen) pojalla on ollut epilepsiakohtaus. Tämä uusi epileptikko on siis Hupin serkku (Hupin emä ja Pyry ovat sisaruksia). Hupin siskopuolella Lyylillä on epilepsia, ja nyt sitten tämä. Yksi tapaus on vielä ok. Mutta nyt sitten A-pentueen kahdella koiralla on epilepsiaa sairastava jälkeläinen. Olisi aika itsensä(kin) pettämistä ajatella, että kyseessä on harmiton sattuma. Todennäköisempää on jokin geneettinen yhteys. Hupin laskennallista epilepsiariskiä tuo serkun sairaus ei oleellisesti nosta ja sen puolesta Hupin ja Kaskun yhdistäminen on periaatteessa ihan ok. Jalostuskriteeritkin suosittelevat jättämään pois vain epilepsiaa sairastavan koiran, epilepsiasairaan koiran jälkeläiset, täyssisarukset sekä vanhemmat. Sovin Hupin ja Kaskun omistajien kanssa, että mietin asiaa vielä. </p><p>Olin jo taipumassa siihen, että kyllä me ne pennut nyt yritetään saada Hupille. Sillä olisi mielestäni suvullisesti ihan annettavaa rotuun. Se on itse terve, sillä on nätti rakenne ja tykkään itse sen luonteesta. Lisäksi tämä emälinjani keikkuu ihan oleellisen paljon Hupin varassa. Tässä kohtaa sitten viestittelin Lyylin (J. Uhkiaposkinen, Hupin kanssa sama emä, eri isä) omistajan kanssa. Lyylin epilepsia on pahentunut, se on loppuvuoden lääkkeen nostosta huolimatta saanut nyt maaliskuussa taas kaksi rajua kouristuskohtausta. Tuli niin voimaton olo ja paha mieli Lyylin ja omistajan puolesta, että aloin oikeasti miettiä ylipäätään koko kasvattamisen mielekkyyttä, mutta etenkin uskallanko oikeasti tehdä Hupilla pennut. Entä jos sekin periyttää epilepsiaa? </p><p>Parviäly käyttöön ja juttelin asiasta useamman kasvattajan sekä yhden eläinlääkärin kanssa. Epilepsian periytymismekanismihan on suurelta osin vielä tuntematon. Jollain tapaa se tuntuu tietyissä suvuissa kulkevan, se on selvää. Tunteet ja järki kävivät keskustelua, ja kumpi milloinkin oli niskanpäällä. Koska asia alkoi haitata jo yöuniakin, tein kompromissin: En astuta Hupia vielä nyt ihan pian alkavasta juoksusta. Katson seuraavan 6kk ajan, mitä tapahtuu. Mikäli tähän selvästi A-pentujen sukuun tulee yhtään uutta epilepsiatapausta niin sitten tämä linja saa osaltani jäädä tähän. Mutta mikäli uusia ikäviä uutisia ei tule, niin yritän astuttaa Hupin Kaskulla syksyn juoksusta. Hupi alkaa olla sitten jo n. 5-vuotias, joten yhtään pidemmälle tätä asiaa en voi lykätä. Katselen ja sovin nyt sitten kaikessa rauhassa vielä varauroksen, mikäli Kaskun kanssa ei syystä tai toisesta natsaisikaan. </p><p>Olen todella pahoillani niiden muutaman ihanan perheen puolesta, jotka kesäpentua tästä itselleen kovasti toivoivat. Toivon, että jaksatte odottaa syksyyn. Mutta ymmärrän hyvin, jos päädytte kysymään ja hankkimaan pennun toisaalta. Niin kuin sen oikean pennun etsiminenkään ei helppoa ole, niin ei se ole aina myöskään täältä kasvattamisen puolelta mutkatonta. </p><p>Lopuksi vielä omien koirien kuulumisia. Molemmat kävivät maaliskuun alussa silmätarkissa. Tirpalla oli täysin terveet näkimet ja se yllätti minut täysin olemalla varsin reipas ja helppo käsiteltävä. Sehän lähtökohtaisesti jännittää vieraita ihmisiä, mutta yllättäin ihmislauma eläinlääkärin odotustilassa + kaksi lääppivää eläinlääkäriä olivatkin aivan ok Tirpukalle. Heikon hetken taas kerkesin jo miettiä, josko sillä kuitenkin ne yhdet pennut... mutta ei, ei tuo meidän rakas Piippanen ole kuitenkaan jalostusluonne. </p><p>Nokilla on molemmissa silmissä muutosta, toisessa pikkuisen, toisessa enemmän. Kirjattiin nyt kaihiepäilynä ja käymme ensivuonna sitten katsomassa, onko tilanne pahentunut. Voi siis olla myös hyvälaatuista iän tuomaa samentumaa. Tai sitten kortikaalinen katarakta. Joka tapauksessa tutkineen eläinlääkärin mielestä tämä Nokin löydös ei vaikuta sen jälkeläisten, eikä etenkään toisen polven jälkeläisten jalostuskäyttöön. Mutta toki on hyvä tiedostaa, että siellä suvussa voi olla tämmöistä myöhäisellä iällä puhkeavaa kaihia. Ylipäätään koiria pitäisi käyttää silmätarkastuksessa vielä sittenkin, kun ikänsä (tai muutoin) jäävät pois jalostuksesta. </p><p>Minun viimeinen (yhteis)sijoituskoirani Tanka (Pielisen Balladi) on läpäissyt onnekkaasti kaikki kriteerit ja tutkimukset ja se on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Juoksua odotellaan touko-kesäkuulle. Vielä on pikkuisen epävarmaa, tuleeko pennuista Mierka- vai Juovattaan nimeä kantavia. Ja sekin on vähän vaiheessa, että missä pennut fyysisesti syntyvät ja kasvavat. Mutta kaikki selviää lähiaikoina. </p><p>Loppuun vielä sellainen uutinen, että Juovattaan kennel ihmisineen muuttaa Etelä-Suomeen alkukesän aikana. Tarkempi sijoituspaikka vahvistuu ajan kanssa, mutta jonnekin tuonne Vantaan ja Mäntsälän välimaastoon olettaisin meidän päätyvän. Paljon on siis keväälle puuhaa luvassa, vaikkei nyt niitä pentuja sitten saatukaan. </p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-13274439000876885962023-01-26T22:22:00.003+02:002023-02-10T11:34:01.112+02:00Pentusuunnitelmat etenevät!<p>Surun juoksu on alkanut, joten seuraavan parin viikon sisällä treffaillaan Moskun kanssa. Mikäli hommat hoituvat toivotunlailla, ensimmäiset Juovattaan itäsiperianlaika-pennut näkevät päivänvalon huhtikuun alussa. Pennut syntyvät ja kasvavat vanhempieni luona, minä häärin taustapiruna ja hoidan viralliset hommat.</p><p>Muokattu 10.2.2023: Surun astutus ei näytä onnistuvan. Yritetty kahdellakin uroksella ilman tulosta. </p><p><br /></p><p>Myös suomenlapinkoirapentue otti tänään pienen askelen eteenpäin, kun jalostustoimikunnan vastaus tupsahti sähköpostiin. Suunniteltu yhdistelmä Juovattaan Pala Rauhaa x Ruuhikairan Rovan Nosse on hyväksytty huomautuksella kyynärvikariskistä. Kyynärasiaa mietin itsekin jo etukäteen ja mm. siksi, jos pentuja saadaan aikaiseksi, niiden myyntihintaan kuuluu kattava luustokuvaus n. 2-vuotiaana. Hupin juoksua odotellaan maaliskuulle ja jos kaikki menee kuten unelmoin, touko-kesäkuulla syntyy Juovattaan V-pentue. </p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-27251684590290479712022-09-25T10:06:00.001+03:002022-09-25T10:06:51.225+03:00Juovattaan tulevaisuuden pohdintoja + suunnitelmia<p> Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että Juovattaan kasvatustoiminta on nyt tauolla, kun astutukseen sopivia narttuja minulla ei ole. Sen postauksen jälkeen olen muutoinkin pohtinut jalostuksellisia juttuja. </p><p>Minun ensimmäinen oikeasti ikioma koira oli paimensukuinen lapinkoira Piki. Suomenlapinkoira rotuna oli minulle tuttu, paimensukuisuudesta kuulin Pikin myötä ensimmäisen kerran. Oli siis puhtaasti sattumaa, että meille nimenomaan paimensukuinen lapinkoira tuli perheeseen. Tutustuin paimensukuisiin ihmisineen ja historioineen niin Reviiri-lehden, nettipalstan kuin Katselmus-reissunkin muodossa. Viehätyin nopeasti paimensukuisten historiasta ja siitä ajatuksesta, että on haluttu säilyttää jotain alkuperäistä, "luomua". Tuolloin minua ihastutti myös kovasti paimensukuisten monimuotoinen ulkonäkö ja se, ettei niiden jalostuksessa pyritä täyttämään mitään tiukkaa rotumääritelmää. </p><p>Piki oli aivan upea, juuri minulle sopiva koira. Aloin aika pian haaveilla kasvattamisesta ja oli täysin päivänselvää, että kasvattaisin juuri paimensukuisia lapinkoiria. Noki tulikin meille sillä ajatuksella, että jos siitä kasvaa terve ja ok-luonteinen koira, sillä pennut tehtäisiin. </p><p>Paimensukuisia lapinkoira-pentueita meillä on sittemmin syntynyt kuusi kappaletta. Olen tehnyt viisaita ja typeriä jalostusvalintoja. Onnistunut ja epäonnistunut. Saanut mitä olen odottanut ja saanut jotain täysin odottamatonta. Matkan varrella on lisääntynyt niin tutkitun tiedon määrä kuin käytännön kokemuskin. </p><p>Suomenlapinkoirien linjajakoon (valtalinja - paimensukuinen) on liittynyt ja liittyy edelleen vahvoja mielipiteitä, tunteita ja valitettavasti riitojakin. Itse en ole missään vaiheessa ajatellut, että kumpikaan linja olisi toistaan parempi tai pahempi. Nykyisin uskallan sanoa, että molemmissa linjoissa on omat, selkeät ongelmansa ja sitten on myös ihan koko rotua koskevat yhteiset haasteet. Terveyden puolesta on nähtävissä, että paimensukuisilla lonkkatilanne on huomattavasti valtalinjaa parempi. Sitten taas erilaisten autoimmuunisairauksien osalta on selvää, että mitä pienempi ja suljetumpi jalostuspopulaatio on, sitä suuremmaksi ongelmaksi ai-sairaudet yleensä osottautuvat. Minulla ei ole faktatietoa siitä, onko tällä hetkellä paimensukuisessa linjassa enemmän esim. allergioita, kilpirauhasen vajaatoimintaa ym autoimmuuniongelmaa. Mutta ainakin siihen on suurempi riski, koska populaatio on valtalinjaa pienempi. Rakenteen osalta molemmissa linjoissa on ongelmallisia ääripäitä. Hivenen kärjistäen voisin sanoa, että valtalinjan ääripää on hyvin raskas, massiivisen pään omaava, överiturkilla päällystetty koira, joka omaan silmään muistuttaa enemmän eurasieria tai jopa tiibetinmastiffia kuin lapinkoiraa. Paimensukuisen ääripää taas on erittäin kapea ja kevytrakenteinen, puikulapäinen ja sirokuonoinen, luisulantionen ja takaa ahdas sirppana, jota ei toisellakaan katsomisella tunnista lapinkoiraksi. Oikeasti kummassakin linjassa valtaosa koirista on kultaista keskitietä, mutta niitä stereotypisiä ääripäitä löytyy molemmista ja ihan koiran hyvinvointiin liittyviä rakenteellisia ja turkillisia ongelmia on molemmissa linjoissa. Kummankaan linjan haukkuminen ei paranna sen toisen linjan tilannetta. </p><p>Olen itse suurissa tunteissa alati rypevä ihminen ja olen esim. valinnut alani ja työpaikkani hyvin pitkälti tunteen perusteella. Koirien suhteen pyrin kuitenkin aina siihen, että päätöksentekoa ohjaa järki eikä tunne. Olen jo parin vuoden ajan miettinyt kovasti paimensukuisen lapinkoiran tulevaisuutta, suomenlapinkoiran tulevaisuutta, kasvattamisen tulevaisuutta. Nyt olen pohdinnoissani tullut siihen pisteeseen, etten pysty enää perustelemaan itselleni, miksi ideologia, tunteet ja tietty yhteisöllisyys menisi tutkitun tiedon ja omankin järjen edelle. Siispä olen päättänyt, että jatkossa Juovattaan kennel kasvattaa suomenlapinkoiria linjaan katsomatta. </p><p>Tämä päätös on ollut yllättävän vaikea. Itse koirien ja rodun tulevaisuuden osalta päätös on suhteellisen helppo perustella järjellä. Mutta paimensukuisuuteen liittyy myös vahva yhteisöllisyys, hirveän paljon ihmisiä, joihin olen tutustunut paimensukuisten myötä. Paimensukuisen Lapinkoiran Seura, jossa olen itsekin toiminut. Ihania tapahtumia, mahtavia keskusteluja, toisen tukena olemista. Reviiri-lehti. Paljon hyvää. PLS:n säännöt kieltävät yksiselitteisesti seuran jäsentä astuttamasta narttuaan valjalinjaisella uroksella tai antamasta urostaan astumaan valtalinjaista narttua. Päätökseni siis tarkoittaa, että sanoudun irti minulle sinällään rakkaaksi tulleesta seurasta, jonka pääasiallista tarkoitusta en vain enää pysty itse allekirjoittamaan sellaisenaan. Tiedostan, että päätökseni todennäköisesti tulee myös "kadottamaan" elämästäni ihmisiä, jotka ajattelevat tästä asiasta eri tavalla ja pitävät päätöstäni anteeksiantamattomana. Se on hinta, jonka tästä maksan. </p><p>Mitä hyvää sitten toivon ja kuvittelen tämän päätöksen tuovan? Toivon, että jalostusmateriaalin laajentuessa pystyn tekemään yhdistelmiä, joissa on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet terveisiin ja elinvoimaisiin pentuihin. En edelleenkään pyri kasvattamaan näyttelytähtiä, mutta toivon päätökseni myötä saavani aikaiseksi tasapainoisemman rakenteen ja liioittelemattoman, lapinkoiramaisen ulkonäön omaavia yksilöitä. Toivon, että päätökselläni voisin antaa jotain koko rotuun. Kasvatustoimintani on niin pienimuotoista, että mitään isoja vaikutuksia on turha sen kummemmin toivoa kuin pelätäkään. Mutta jotain pieniä puroja, jotka ehkä auttavat jatkossa muitakin kasvattajia löytämään terveempiä ja toimivampia yhdistelmiä. </p><p>Koska kasvateillani on aivan mielettömän ihania ja luottavaisia omistajia, niin minulla on kunnia saada jalostuslainaan kasvattini Hupi, Juovattaan Pala Rauhaa. Hupin astutus olisi v. 2023 maalis-huhtikuussa. Tästä tulee tarkempaa tietoa lähitulevaisuudessa Pentuja-sivulle.</p><p>Kaiken tämän lisäksi Juovattaan kennelin "rotuvalikoima" toivottavasti ensi keväänä kasvaa. Suomenlapinkoirien lisäksi jatkossa meille syntyy silloin tällöin myös itäsiperianlaikan pentuja. Isäni omistuksessa oleva Suru on tältä osin kennelin kantaemo, mikäli kaikki sujuu kuten toivotaan. Tästäkin lisää Pentuja-osioon, kunhan saan aikaiseksi kirjoitella esittelyn Surusta ja sille kositusta uroksesta. </p><p>Kiitos sinulle, joka ymmärrät ja tuet tai edes hyväksyt päätökseni ja anteeksi sinulle, joka tästä pahoitat mielesi. Ymmärrän senkin. </p><p><br /></p><p><br /></p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-66117007795471437502022-05-24T15:35:00.002+03:002022-05-24T15:35:32.822+03:00Murheellisten uutisten kevät Maaliskuussa sain viestin, että Poju (Juovattaan Kiistän Kaiken) on ontunut pari viikkoa takajalkaansa ja omistajat olivat vieneet sen ortopedille ontumatutkimuksiin. Tutkimusten löydökset olivat suuri järkytys. Pojulla todettiin erittäin vaikea-asteinen lonkkanivelen kehityshäiriö. Voin suoraan sanoa, etten ole ikinä nähnyt niin järkyttävää lonkkakuvaa. Molemmat lonkat olivat pahan näköiset, mutta toinen oli.. miten tämän nyt selittäisin. Ikään kuin lonkkamaljaa ei ollenkaan ja tosi pahat nivelrikot ympäriinsä. Lonkkavian lisäksi selkäkuvissa näkyi LTV3, mikä saattoi vielä pahentaa Pojun oireilua. <div><br /></div><div>Pojulle annettiin päivittäin kipulääkkeitä ja sille kokeiltiin eläinlääkärin suosittamaa fysioterapiaa. Ensimmäisen fysioterapian jälkeen tilanne vain paheni. Poju ei enää halunnut liikkua ja käytännössähän tilanne oli se, ettei sen toinen lonkka pysynyt lainkaan paikoillaan. Keskustelimme tilanteesta omistajien kanssa ja päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että ainoa eettisesti oikea ratkaisu on päästää Poju tuskistaan. 11.4. Poju lähti eutanasian kautta tähdeksi taivaalle. Koiran menettäminen on aina raskasta, mutta järjettömän vaikeaa on luopua 3-vuotiaasta perheenjäsenestä, jonka elämän piti olla vasta alussa. </div><div><br /></div><div>Kasvattajana mietin tietenkin, miksi näin kävi. Pojun emän Saagan sisarusparvessa on hyvin suurta hajontaa lonkkatuloksissa aina A-D. Puolisisaruksissa jopa E-lonkkia. Kaikki lonkkatiedot eivät olleet käytettävissäni vielä silloin, kun Saagan pennutus oli ajankohtaista. Valitsin sille kuitenkin tarkoituksella hyväindeksisen, A-lonkkaisen uroksen pienentääkseni riskiä. Vaikka kuinka mietin, en olisi tästä yhdistelmästä osannut odottaa näin pahaa lonkkatulosta. Pojun viidestä sisaruksesta neljä on luustokuvattu ja kaikilla muilla on puhtaat A-lonkat. Olen siis tullut mutuilussani siihen tulokseen, että jostain tuntemattomasta syystä Pojun kohdalla lonkkien kehityksessä on sikiöaikana mennyt jotain totaalisesti pieleen. </div><div><br /></div><div>Olen pyrkinyt kannustamaan kasvattieni omistajia kuvauttamaan koiriensa luuston sekä bongailemalla joukkotarkastuksia, osallistumalla kuvauksiin rahallisesti että myös ihan muistuttelemalla asiasta. Tämä Pojun kohtalo kertoo karulla tavalla sen, miten pitkälle koira pystyy peittämään kipuaan ja miten mahdotonta meillä on tietää koiraan todellisesta terveydentilasta ilman tutkimuksia. Joten nyt vakava viestini jokaiselle tätä lukevalle: Kuvatkaa koiranne luusto. Miettikää pentua ottaessanne, onko kasvattaja pyrkinyt omilla valinnoillaan minimoimaan esim. lonkka- ja kyynärvikojen riskiä. Koiranet on kaikille avoin tietokanta, josta jokainen voi käydä katsomassa luustokuvausten tuloksia. Yksinkertainen muistisääntö on, että pentueen emän ja isän yhteenlaskettu lonkkaindeksi pitäisi olla vähintään 200. Jos näin ei ole, on keskimääräistä suurempi riski saada aikaiseksi lonkkavikaisia pentuja. Tällainen nuoren koiran menettäminen on kasvattajallekin yksi iso painajainen. "Olen tosi pahoillani" on aika mitättömän laimeaa siinä kohtaa, kun toiset menettävät rakkaan lemmikkinsä. On tosi voimaton olo, miten voisin auttaa? Voinko ylipäätään tehdä mitään? Siinä kohtaa pienen pieni lohtu itselleni on se, että yritin parhaani, toimin yleisten ohjeistusten mukaan, en tarkoituksella leikkinyt venäläistä rulettia. Lopulta Pojun tapauksessa en osannut tehdä muuta kuin pahoitella, kuunnella, olla tukena sen vaikeimman päätöksen tekemisessä. Kiittää, kertoa, että teitte kaikkenne, älkää syyttäkö itseänne. Ja toki tässä tapauksessa myös palauttaa myyntihinnan, koska kyseessä oli selkeästi synnynnäinen vika, joka johti nuoren koiran kuolemaan. Mutta totuus on, ettei yksikään pahoittelu tai yksikään euro tuo koiraa takaisin. </div><div><br /></div><div>Ja kaiken jälkeen eniten mietin sitä, miten kauhean kipeä Poju oli, miten pitkään se on kätkenyt kipunsa, miten vähän me ihmiset lopulta pystymme koiraa lukemaan. Joten rakkaat ihmiset. Miettikää, kyseenalaistakaa, etsikää tietoa ja kuvauttakaa ne koiranne! Kyse ei ole jalostuksesta, hifistelystä tai turhasta rahanmenosta. Kyse on sinun koirastasi ja sen elämänlaadusta, jopa elämän pituudesta. Ja sitten toissijaisesti toki myös siitä, että kaikki tieto on tärkeää, kun valitsemaasi rotua yritetään pitää terveenä jalostusvalinnoilla, joihin juuri nämä viralliset tutkimukset vaikuttavat (tai ainakin niiden tulisi vaikuttaa). Ja varalta vielä kerron, että ei, koiran lonkkien terveyttä ei voi päätellä siitä, että se makaa tietyssä asennossa tai hyppii tai juoksee. </div><div><br /></div><div><br /></div><div>Pojun kohtalon myötä kaksi Pojun sisarusta Jope (Juovattaan Kun Olet Poissa) ja Nena (Juovattaan Kamat Lujilla) kävivät luustokuvissa. Jopella polvet 0/0, kyynärät 0/0, selkä terve ja lonkat A/A. Nenalla sama rimpsu, mutta lisänä kuvattiin olat, jotka nekin terveet, samoin virallinen sydänkuuntelu: ei sivuääniä. Nämä tulokset olivat käsittämättömän suuri helpotus! </div><div><br /></div><div>Myös P-pentueesta Hupi (Juovattaan Pala Rauhaa) kävi tutkittavana. Polvet edelleen 0/0, silmissä PPM iris-iris, joka ei Hupin elämää haittaa. Hupi kävi myös luonnetestissä, jonka se oli tassutellut läpi loppupistein +113, laukauskokematon. Tuomareiden loppupalaute oli ollut, että kiltti ja ihana perhekoira, josta ei saa taisteluhalua kaivettua millään esiin. Hupi asustaa lapsiperheen ensikoirana ja on täyttänyt siellä paikkansa erinomaisen hyvin. </div><div><br /></div><div>No, väliin siis mahtui mukaviakin terveysuutisia. Kunnes sitten reilu viikko sitten tuli pommi. Illalla soi puhelin ja Lyylin (Juovattaan Uhkiaposkinen) omistaja soitti. Lyyli oli juuri aiemmin saanut kouristuskohtauksen. Ensimmäinen ajatus oli järjetön epäusko, Lyylihän on vasta vajaa 8kk ikäinen pentu! Toinen ajatus oli, että en kasvata enää ikinä. Sitten iski hätä Lyylin ja hänen omien ihmistensä puolesta. </div><div><br /></div><div>Lyylillä oli alkanut juoksu edellisenä päivänä. Tällä hetkellä ajatuksena on, että juoksu laukaisi epileptisen kohtauksen. Lyyli on käynyt perus tutkimuksissa, eikä niistä selvinnyt mitään kohtausta selittävää. Epäilynä siis on idiopaattinen epilepsia. Aika näyttää, uusiiko kohtaukset ja tarvitseekä Lyyli lääkitystä voidakseen elää täysipainoista elämää. Enemmän kuin mitään toivon, että kyseessä olisi vain tuo yksittäinen kohtaus. Mutta toisaalta olisi vähän itsensä huijaamista ajatella, ettei kyse olisi epilepsiasta, sen verran klassinen kouristuskohtaus oli ollut. Olen ihan valtavan pahoillani Lyylin, Lyylin sijoitusperheen ja Lyylin omistajan puolesta. Tiedossani oli, että pentueen taustoista löytyy epilepsiaa. Valitettavasti uskaltaisin väittää, että kyseistä inhottavaakin inhottavampaa sairautta löytyy ihan jokaisen suomenlapinkoiran taustoilta. Tarkistutin Luna + Oiva -yhdistelmän jalostustoimikunnalla ja se oli ok. Käytännössä tiedossa ollut epilepsiariski oli selvästi rodun keskiarvoa pienempi. Silti näin voi käydä. Tässäkin tapauksessa Lyylin emän isän puolelta taustat ovat kovin tuntemattomia. Ja aina suvussa voi olla koiria, joilla epilepsia on, mutta omistaja ei ole sitä syystä tai toisesta osannut tai halunnut julkisesti tuoda esiin. </div><div><br /></div><div>Joten taas sinulle, tätä lukeva lapinkoiran omistaja: Jos koirallasi ilmenee mikä tahansa sairaus tai arkea hankaloittava piirre (epilepsia, kilpirauhasen vajaatoiminta, kutinat, allergiat, toistuvat ja jatkuvat mahaoireilut, ääniarkuudet..mitä tahansa, niin ilmoitathan niistä rotuyhdistyksen tietokantaan http://terveys.lappalaiskoiragalleria.org/ ja koirasi ollessa paimensukuinen lapinkoira myös PLS:n terveystietokantaan https://www.paimensukuinen.fi/terveysjajalostus/terveystietojen-ilmoittaminen/</div><div><br /></div><div>Juovattaan kasvatustoiminta on nyt aikalisällä. Minulla ei ole yhtään narttua, jolla voisin pentuja edes yrittää tehdä. Tirppa on Tirppa. Niin kaunis, niin terve. Minä haluaisin, voi kuinka minä haluaisinkaan tehdä sillä yhden pentueen. Mutta minulla ei ole siihen perusteita. Sen luonne ei ole ollut sellainen, joita haluaisin lisää maailmaan. Toisaalta olen huomannut, että jonkun toisen mielestä Tirpan luonteessa ei ole vikaa. Olen Julian kanssa miettinyt, että ehkä me kuitenkin viemme Tirpan luonnetestiin. Ainakin saisimme varmuuden sille, että onko Tirpan luonteessa ne jutut, miksi en sitä uskalla jalostuskoirana ajatella. Vai olemmeko lukeneet koiraamme täysin väärin, mikä sekin toki on mahdollista. </div><div><br /></div><div>Sijoituskoirista Hertta (Poikkikorvan Haltin Hertta) siirtyi haltijansa Tiinan omistukseen. Syy oli sama kuin Tirpan kohdalla. Hertta on ihana koira, mutta sen luonteessa on myös sellaisia piirteitä, jotka ei omaan ihanne lapinkoiraan missään määrin kuuluisi. Voi olla, että jonain päivänä kadun tätäkin päätöstäni, mutta nyt se tuntui kuitenkin oikealta. </div><div>Inez (Äänekäs Lumikki) on ihanaluonteinen ja näppärä pieni narttu. Se harrastaa peko-juttuja haltijansa kanssa ja on varsin pätevä kadonneiden etsijä jo. Inezellä on kuitenkin ollut pitkin elämää erilaisia kutinoita ja / tai ohimeneviä iho-ongelmia. Koska ne nykytietämyksen valossa ovat paitsi aina autoimmuunipohjaisia että periytyviä, niin en uskalla Inezelläkään pentuja tehdä. </div><div>Tanka (Soutajan Pielisen Balladi) on käynyt luustokuvissa oikein kelpo tuloksin. Mikäli silmätarkki ja luonnetesti on ok, niin Tankalle on tarkoitus yrittää pentuja v. 2023 aikana. Tanka on minulla yhteisomistuksessa Mierka-kennelin Hennan kanssa ja asuu ihan eteläisessä Suomessa sijoituskodissaan. On siis todennäköistä, että se saa pentunsa etelässä. </div><div><br /></div><div>Mutta onneksi minulla on jo monen monta ihanaa kasvattia, joiden elämää voin etänä seurata. Kuka tietää, ehkä vielä jonain päivänä meilläkin on taas käyttöä pentulaatikolle. </div><div><br /></div><div>Ihanaa kesää kaikille Juovattaan elämää seuraaville!</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-3485480658407508392022-03-30T14:18:00.001+03:002022-03-30T14:18:23.303+03:00Kuumat pentumarkkinat<p>Meillä on syntynyt tähän mennessä kuusi lapinkoirapentuetta. Ensimmäinen v. 2012 keväällä ja viimeisin syksyllä 2021. Pentujen kysynnässä ja myymisessä on tapahtunut paljon muutosta tänä aikana. Miten koko ajan kuumeneva pentujen kysyntä näyttäytyy minulle kasvattajana? Ja mistä ja miten sinä, pentukuumetta poteva löytäisit sen juuri sinulle oikean pennun?</p><p>Koronapennuista ja koronan nostattamasta koirabuumista on kerrottu pitkin vuotta eri medioissa. Lapinkoirien suosio lähti valtaisaan nousuun kyllä jo aiemmin, mutta tuntuu edelleen vaan kiihtyvän. Oletan monen muun kasvattajan tavoin, että Eränkävijät- ohjelman kautta suureksi julkkikseksi ja kansan suosikiksi nousseella Äijä-koiralla on tassunsa pelissä asian kanssa. Itse optimistisesti haluan myös toivoa, että kampanjointi eri rotujen sairaalloisista piirteistä on saanut ihmiset etsimään alkukantaisempia, vähemmän ”pilalle” jalostettuja koirarotuja. Ja kyllähän lappalaiskoirat ylipäätään ovat monella tapaa keskivertoja koiria, jotka taipuvat moneen eli vastaavat monen koiraa etsivän tarpeisiin. Suosiolle lienee siis useita eri syitä, mutta yksi on varmaa: pentukyselyiden tulva on viimeaikoina ollut uskomattoman suuri.</p><p>Vuodelle 2020 meillä ei ollut pentuja, mutta pentukyselyitä tuli tasaiseen tahtiin. Kun sitten vuodenvaihteessa 2020-2021 alkoi olla selvää, että vuoden sisällä meillä voisi pentue olla, sain päähäni alkaa tilastoimaan pentukyselyitä. Jo silloin mietin, että voisin aiheesta rustata jonkinlaisen jutun joko Paimensukuisten omaan Reviiri-lehteen tai tänne omaan blogiini. Vuodenvaihteessa laitoin kotisivuilleni tiedon, että meillä on toiveissa pentue nartulle Juovattaan Aikapommi loppukesällä / syksyllä 2021. Muuta tietoa en vielä silloin pentueesta laittanut, kun urosvalintakin oli vielä ihan vaiheessa. Pentukyselyt olen kirjannut ylös aikavälillä 1.1.2021-29.12.2021. Tänä aikana minulle on tullut 280 pentutiedustelua. Näistä 19 puhelimitse soittamalla, 3 tekstiviestillä, 3 kasvotusten, 14 Facebookin yksityisviestillä ja loput sähköpostitse. Kotisivuillani on yhteystietoni ja maininta, että vuorotyön vuoksi toivon yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostiin. Tätä hyvin kunnioitettiinkin. Osa on voinut ottaa numeroni esim. Reviiristä, eikä minua toki haittaa, vaikka soitetaankin. Sen sijaan pelkkä tekstiviesti ”Hei, haluaisin ostaa sinulta pennun, milloin luovutuksessa olevia?” on aika huono tapa lähestyä asiassa. </p><p>Olen vastannut jokaiseen pentukyselyyn. Noin 40 kyselijää sai pitkän ja kattavan vastauksen pentusuunnitelmistani, ehkä lisäkysymyksiä pentua etsivän toiveista ja elämästä. Näitä siis pidin lähtökohtaisesti potentiaalisina Juovattaan pennun omistajina. Lopuille vastasin lyhyemmin. Kiitin yhteydenotosta ja kerroin, ettei meillä ole vapaita pentuja / pennuille on jo riittävästi koteja odottamassa. </p><p>Noista 280 pentukyselystä 92 oli sellaisia, jossa etsittiin nimenomaan paimensukuista lapinkoiraa. 84 kyselyä oli niitä, joissa asia ei tullut esille ja jotka eivät muutenkaan johtaneet vastaukseni jälkeiseen uuteen yhteydenottoon. Lopuille ei ollut niinkään väliä kumpaa linjaa pentu edustaisi, kunhan on suomenlapinkoira. Minulle itselleni ei ole merkitystä, haluaako henkilö juuri paimensukuisen vai ei. Kaikkien ensimmäistä lapinkoiraa ostavien kanssa kyllä käyn keskustelun paimensukuisuudesta ja mitä se tarkoittaa. Yritän korostaa sitä, ettei kumpikaan linja ole toistaan parempi ja mitkä ne käytännön erot ovat. Kerron myös miksi itse olen juuri paimensukuisia päätynyt kasvattamaan. Muutaman selvästi näyttelykoiraa etsivän pentukyselijän olen ohjannut kyselemään pentua toisaalta, koska meidän kasvateista harvemmin tulee niitä näyttelymenestyjiä. Sen sijaan olen sanonut, että Juovattaan pentujakin ehdottomasti saa näyttelyissä käyttää halutessaan. Onhan se ihan mielenkiintoista saada ulkomuototuomarinkin arvio koirastaan / kasvatistaan. </p><p>Näistä n. 40:stä kattavamman vastaukseni saaneista lopulta 24 johti pidempään viestittelyyn. Loput joko eivät enää vastanneet mitään tai pari ilmoitti päässeensä pentujonoon jollekin toiselle kasvattajalle, josta varmemmin pennun saavat. Loppujen lopuksi joukosta valikoitui 10 perhettä, jotka jäivät ns. alustavalle varauslistalleni kanssani jännittämään, saadaanko pentuja aikaseksi ja mitä sieltä syntyy. </p><p><br /></p><p><b>Mietteitäni kasvattajana</b></p><p>Rodun suosion ollessa näin huipussaan, on tilanne pentua etsivän kannalta kinkkinen. Nyt on tosissaan ne kuuluisat myyjän markkinat. Kasvattajilla on varaa valita, minne ja kenelle he haluavat pentunsa myydä. Itselleni asia ei ole pelkästään positiivinen, vaan on aiheuttanut pitkiä pohdintoja, jopa hieman unettomia öitä ja epämieluisaa tunnetta siitä, että joudun valitsemaan, kenelle tuotan pettymyksen. Toisaalta tämä on täysin oma vikani. Jos olisin ihan hiljaa pentusuunnitelmistani ja alkaisin etsiä koteja pennuille vasta niiden synnyttyä, tilanne olisi monin tavoin helpompi. Tietäisin montako kotia tarvitsen ja millaisille pennuille niitä etsin. Kieltämättä tämä vaihtoehto on välillä houkuttanut. </p><p>Meillä on pentuja suhteellisen harvoin ja pentue on minulle itselleni aina suuren ja pitkäaikaisen haaveen täyttyminen. Pentueen aikaansaamiseen liittyy pitkällä aikavälillä paljon jännittäviä hetkiä. Ajattelen, että minä vain mahdollistan sen pennun syntymisen, josta sitten hetken päästä tulee jonkun ikioma perheenjäsen useiksi vuosiksi. Haluan siis, että tuo ikiomaa koiraansa odottava saa olla mukana pentunsa taipaleella niin alusta asti, kuin suinkin mahdollista. Niinpä nytkin kävi niin, että jokainen Juovattaan U-pennun lopulta meiltä itselleen saanut myötäeli kanssani juoksun odottamisen, astutuksen, tiineysultran, röntgenin, synnytyksen käynnistymisen ja jokaisen pennun syntymisen. Ja jokaisen päivän siitä eteenpäin aina luovutushetkeen asti. Koen tämän itse hirveän palkitsevana. Pentujen omistajat tuntuvat luovutuksen hetkellä jo todella tutuilta, kun heidän kanssaan on koettu alkutaipaleen tunnemyrskyt. Ja olen saanut valtavasti palautetta siitä, miten tutulta se oma pentu tuntuu jo pennun hakureissulla, kun sen elämässä on saanut olla mukana alusta asti. Tähän liittyen haluan laittaa joka päivä pentujen kuvia ja kuulumisia omaan Facebook-ryhmääni. Haluan antaa pennuista ja niiden elämästä mahdollisimman paljon tietoa ulospäin. </p><p>Tähän viimeisimpään pentueeseen syntyi 7 pentua. Kotiehdokkaita oli edelleen se 10. Yleensä aina käy niin, että matkan varrella joku löytääkin pennun jo muualta tai tulee jokin muu odottamaton asia, miksi pennun ottaminen ei enää olekaan ajankohtaista. Siksi otin näin monta kuin 10 elämään tätä pentujen odotusta kanssani. Nyt kävikin niin, että kukaan ei ”pudonnut matkasta”, vaan minun piti tosiaan valita kaikista kymmenestä. Ja voin sanoa, että ei ollut helppoa. Halusin tehdä päätökset nopeasti, koska tiesin, miten kovasti tietoa odotettiin. Toisaalta tuntui mahdottomalta ”leikkiä Jumalaa”, koska jokainen niistä kymmenestä tuntui parhaalta mahdolliselta kodilta. Miten sitten valitsin? Valitsin ensin järjellä. Narttupentuja oli 4 ja kolme kovasti arvostamaani kasvattajaa oli ilmaissut kiinnostuksensa pentuun. Päätin, että he kaikki saavat pennun, jotta meillä olisi jatkossakin paimensukuisia pentuja. Ja se neljäs sitten.. Se meni ensimmäistä koiraansa odottaneeseen lapsiperheeseen, jotka olivat ottaneet minuun yhteyttä jo 10kk ennen pentujen syntymää. He kävivät meillä tutustumassa minuun ja koiriimme jo hyvän aikaa ennen astutusta. Pitivät aktiivisesti yhteyttä ja tuntuivat olevan hyvin tosissaan asian suhteen. Ja tuntui mukavalta, että he halusivat pennun nimenomaan meiltä. Tunnetasolla minuun vetosi myös perheen tytär, joka oli odottanut omaa koiraa ”koko elämänsä” ja oli selvästi sitoutunut asiaan. Tunnustan vielä, että tässä oli myös hieman itsekkyyttä taustalla. Perhe käy säännöllisesti Kuusamossa, joten tapaan pentua jatkossakin. Ilman pentua jäi kaksi aivan ihanaa perhettä ja voin käsi sydämellä sanoa, että tuntui äärimmäisen vaikealta ilmoittaa heille, ettei pentua riittänyt. Heissä ei ollut mitään vikaa. Oli vain valittava. </p><p>Urosten kohdalla pääsinkin helpolla. ”Uroskoteja” oli neljä, urospentuja kolme. Ja yhdelle kodille olikin juuri pentujen syntyessä tullut tieto toisenlaisesta perheenlisäyksestä ja olisivat jokatapauksessa siirtäneet pennun ottamista. </p><p><br /></p><p><b>Sinulle, pentua etsivä</b></p><p>Kuten aiemmin mainitsin, nykyinen kysynnän ja tarjonnan suhdanne on varsin epäreilu sinulle, jolla pentu on toiveissa. Meillä kasvattajilla on varmasti hyvinkin erilaisia tapoja valikoida kodit kasvateilleen. Ja myös erilaisia toiveita tai vaatimuksia kasvattiensa omistajille. Pentua etsivän pitäisi siis ensinnäkin löytää se omia toiveitaan vastaava kasvattaja ja/tai pentue. Ja sitten vielä saada markkinoitua itsensä niin, että erottuu edukseen sieltä jopa satojen kyselijöiden joukosta. Ei ole helppoa, eikä varmastikaan tapahdu hetkessä. </p><p>Jos sinulla on jo ennestään suomenlapinkoira, tiedät jo paljon. Ehkä haluat uuden pennun siltä samalta kasvattajalta, jolta edellinen on? Tai ehkä kaikki ei ole sujunutkaan kuten olisit toivonut ja haluatkin uuden koiran eri suvuista tai erilaiselta kasvattajalta? Ehkä edellisen koirasi kasvattaja ei enää kasvata tai hänellä ei muutoin ole pentuja tulossa lähivuosina ja joudut etsimään uuden?</p><p>Ihan ensimmäiseksi mieti, mitä haluat. Mitkä ovat sinulle niitä asioita kasvattajassa ja pennun vanhemmissa, joista et ole valmis tinkimään? Haluatko, että kasvattaja asuu lähellä? Haluatko, että hän on jo paljon kasvattant konkari? Tai ns. pienkasvattaja, jolla pentuja on vain harvoin? Haluatko, että kasvattaja harrastaa omien koiriensa kanssa jotain tiettyä lajia ja osaa täten auttaa sinuakin harrastuksen tiimoilta? Haluatko, että pentueen vanhemmat ovat tiettyä sukua tai eivät ole jotain tiettyä sukua? Haluatko, että pentueen vanhemmat ovat luonnetestattuja? Millaisia terveystuloksia niillä pitäisi olla? Haluatko tietyn värisen pennun? </p><p>Kun sinulla on listattuna ne ehdottomat jutut, mieti vielä toiveita. Mitkä ovat asioita, joita kasvattajalta ja pentueelta toivot, mutta joista voit tarvittaessa joustaa jos ja kun juuri toiveitaisi vastaavaa ei ehkä löydy? Voitko tinkiä isän terveystutkimuksista, jos emä on laajasti terveeksi tutkittu? Voitko ottaa pennun emästä, jolla on jotain lievää terveyskremppaa, jos muut vaatimukset täyttyvät? Voitko ajella pentua katsomaan ja hakemaan toiselle puolelle Suomineitoa, jos kaikki muu täsmää? Toivotko parkkia pentua, mutta lopulta se ei ole välttämätöntä jos muilla tavoin sopivin pentu olisikin musta?</p><p>Ja sitten alkaa se varsinainen työmaa. Tutustu kasvattajien kotisivuihin tai Facebook-ryhmään. Käy Kennelliiton koiranet-sivustolla, josta pystyt katsomaan kuinka paljon ja minkalaisia pentuja kasvattaja on tähän mennessä saanut aikaiseksi. PLS:n terveystietokannasta näet vielä enemmän tietoa ja rotujärjestöllä Lappalaiskoirat ry:llä on myös kaikille avoin terveystietokanta. Sieltä pystyt myös katsomaan onko kasvattajan koirien terveystiedot julkisia vai salaisia. </p><p>Kun tiedät mitä haluat, sinulla on huomattavasti helpomaa tehdä vaikutus ainakin minuun kasvattajana. Se vaatii työtä, mutta siitä on valtavasti hyötyä myös sinulle itsellesi. Kun soitat tai laitat sähköpostia valitsemillesi kasvattajille, voit heti ensimmäisessä yhteydenotossasi kertoa, miksi lähestyt juuri häntä. Mikä kasvattajassa ja/tai suunnitellussa pentueessa on sellaista, joka herätti mielenkiintosi? Itselleni tällainen antaa jo hyvinkin paljon sitoutuneemman kuvan kuin joukkoviestinä kaikille kasvattajille lähetetty ”Onko pentuja tulossa / vapaana / varattavissa?”</p><p>Kerro myös heti jotain itsestäsi. Koko elämänhistoriaa tuskin kukaan kasvattaja odottaa, mutta sellaiset oleelliset koiran elämään liittyvät asiat. Onko sinulla ollut koiria aiemmin? Asutko kaupungissa / maalla? Omakotitalossa / kerrostalossa? Etsitkö koiraa johonkin tiettyyn harrastamiseen? Paljonko sinulla on realistisesti aikaa koiralle? Miksi olet kiinnostunut juuri tästä rodusta? jne.</p><p>Ja se tärkein: Varaa pennun löytymiseen aikaa. Kesäloman alussa tehty pennunhankintapäätös tuskin johtaa pennun saamiseen sen loman aikana. Toki poikkeuksiakin on, mutta pääasiassa pennut ovat varattuja jo syntyessään. Ole siis maltin kanssa liikkeellä ja yritä sietää epävarmuutta. </p><p><b>Vaikka pennun löytäminen voi olla haastavaa ja aikaa vievää, ethän tue pentutehtailua. Vaikka rekisteröimätön tai epämääräisistä olosuhteista hankittu rekisteröity pentu voi olla ihana & rakas, niin tällaisen hankkimalla mahdollistat pahimmillaan eläinrääkkäyksen!!!</b></p><p>Onnea pennun etsintään! Se oikea pentu löytyy varmasti, kun jaksat odottaa ja etsiä. Ja kun sen oman pentusi kanssa kotiudut sitten aikanaan, voit todeta: Juuri näin tämän pitikin mennä.</p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-31363739477489290752021-12-02T10:09:00.001+02:002021-12-02T10:09:27.123+02:00U-pentueen esittelyä<p> Pikkuisen Uut ovat asustelleet uusissa kodeissaan jo pari viikkoa. Kaikki kotiutuivat nopeasti ja ovat osottautuneet vallan reippaiksi lapinkoiran aluiksi. Eroja pennuissa on, ja minulla on hyvä tunne siitä, että jokainen meni lopulta juuri oikeaan kotiin.</p><p>Kokonaisuutena tämä pentue oli ehkä tasaisin, mitä meillä on ollut. Vaikka pennut jakaantuivat kahdelle isälle, niin ihan hirveän suuria eroja niissä ei ollut. Tämä pentue jää mieleen erityisesti siisteydestään. Kaikki seitsemän oppivat todella nopeasti tekemään tarpeensa pissa-alustoille ja aina kun mahdollista, ulos. Luutusin lattioita vain murto-osan verrattuna muihin pentueisiin. Lunan ensimmäinen pentue oli myös hyvin oppivainen mitä sisäsiisteyteen tuli. </p><p>Ulkonäöllisesti pennuissa on yksi erittäin pörröturkkinen, pari selvästi lyhyempikarvaista ja muut sellaisia "perus paimensukuisia". Eläinlääkärin tarkastuksessa Karman kivekset eivät olleet laskeutuneet, mutta muutoin kaikilla oli kaikki kunnossa. Pentutesti jäi tekemättä, mikä harmitti minua suunnattomasti. Yllätyksekseni Kuusamossa ei ole ketään, joka pentutestauksia tekisi. Niinpä Unnin omistaja Merja ja Kajaskiven kennelin Noora kävivät tekemässä pennuille omanlaiset "tee se itse"-pentutestit. Nekin kyllä toivat esiin pennuissa niitä pieniä eroja, jotka lopulta vaikuttivat pentujen jakaantumiseen juuri niihin koteihin, mihin lopulta päätyivät. </p><p>Mutta pidemmittä puheitta, tässä U-pennut, kuvat omistajiensa ottamia. Suuri KIITOS kaikille teille upeille pikku-uun omistajille ja sijoituskodeille, että halusitte pennun juuri meiltä. On kunnia kasvattaa pentu kotiin, missä sen ottamista on hartaasti harkittu ja pentua odotettu. <br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-gcfqbW1tbnw/Yah8dTXfRYI/AAAAAAAACCg/A_ZARkZrvJAnUr63r4tnhyBht4GGp8EpACNcBGAsYHQ/s2015/Viljo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1315" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-gcfqbW1tbnw/Yah8dTXfRYI/AAAAAAAACCg/A_ZARkZrvJAnUr63r4tnhyBht4GGp8EpACNcBGAsYHQ/s320/Viljo.jpg" width="209" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Ukkosenjyrhäys eli Viljo muutti nuorenparin harrastuskaveriksi Vihantiin<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LC9IVEkjaLU/Yah8cpZFvEI/AAAAAAAACCQ/k-GS9Z6RtWsEOxEqt7BrNDbMxHH1rQPbwCNcBGAsYHQ/s2015/Karma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1504" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-LC9IVEkjaLU/Yah8cpZFvEI/AAAAAAAACCQ/k-GS9Z6RtWsEOxEqt7BrNDbMxHH1rQPbwCNcBGAsYHQ/s320/Karma.jpg" width="239" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Unikatkijainen eli Karma muutti Joiku-isänsä kaveriksi Klaukkalaan<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eKF-7c6Te4g/Yah8ckB2ugI/AAAAAAAACCU/eAlLIMS5GDUwqY5-WYfgfvcT62thnH33ACNcBGAsYHQ/s2015/Lyyli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1504" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-eKF-7c6Te4g/Yah8ckB2ugI/AAAAAAAACCU/eAlLIMS5GDUwqY5-WYfgfvcT62thnH33ACNcBGAsYHQ/s320/Lyyli.jpg" width="239" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Uhkiaposkinen eli Lyyli on Juskankankaan kennelin sijoitusnarttu. Lyyli asustaa Porissa kahden muun paimensukuisnartun kanssa.<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vzckVxz1P1w/Yah8cnxEpSI/AAAAAAAACCM/MoO-O9j_R9kyYMfBrO742mVg6akfnUANgCNcBGAsYHQ/s960/Halla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="710" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-vzckVxz1P1w/Yah8cnxEpSI/AAAAAAAACCM/MoO-O9j_R9kyYMfBrO742mVg6akfnUANgCNcBGAsYHQ/s320/Halla.jpg" width="237" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Uppolumi eli Halla muutti Rovaniemelle lapsiperheen ensimmäiseksi koiraksi. Hallaa on odotettu perheessä kuulemma n. kymmenen vuoden ajan. Tulevaisuudessa Halla nähdään ehkäpä ainakin agilityradoilla ja lumilautailemassa.<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eYhOoKw37rM/Yah8d0YiTSI/AAAAAAAACCk/aTk6cmtOKeodr30D4CR2MrOq4FKW4yDQQCNcBGAsYHQ/s2048/Vuokko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-eYhOoKw37rM/Yah8d0YiTSI/AAAAAAAACCk/aTk6cmtOKeodr30D4CR2MrOq4FKW4yDQQCNcBGAsYHQ/s320/Vuokko.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Umpimähkhään eli Vuokko on Kajaskiven kennelin sijoitusnarttu. Vuokko asustelee Nurmijärvellä pitkänlinjan lappalaiskoiraharrastajalla, seuranaan porokoirauros.<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1inlIXxcRUg/Yah8dF3NRKI/AAAAAAAACCY/Urk2BFFzAj0ebdToC8CVy4GaLJWtGGsdQCNcBGAsYHQ/s960/Unni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-1inlIXxcRUg/Yah8dF3NRKI/AAAAAAAACCY/Urk2BFFzAj0ebdToC8CVy4GaLJWtGGsdQCNcBGAsYHQ/s320/Unni.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Uskomaton Tarina eli Unni muutti Taivalkoskelle Sääskisuon kennelin Merjalle. Merjan kanssa ollaan aiemminkin tehty koirahommissa yhteistyötä ja voi olla, että joskus Unnikin saa jonkinlaisen Sääskisuo-Juovattaan yhteistyöpentueen. <br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TETLkTeA4qo/Yah8dVWjXxI/AAAAAAAACCc/dHMfA4vKmlgPUUNVKCMFl_Kke5j5xN50gCNcBGAsYHQ/s580/Valo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="580" data-original-width="435" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-TETLkTeA4qo/Yah8dVWjXxI/AAAAAAAACCc/dHMfA4vKmlgPUUNVKCMFl_Kke5j5xN50gCNcBGAsYHQ/s320/Valo.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Urakkapalkka eli Valo jäi tänne Kuusamoon ihanan työkaverini perheeseen. Valon seurana asustelee jo iäkkäämpi lapinkoirarouva. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-69379407077564661452021-11-10T11:44:00.001+02:002021-12-02T09:48:38.107+02:00Painajaisesta päivänvaloon<p>Tästä tekstistä tulee pitkä, mutta toivon, että mahdollisimman moni jaksaa lukea tämän loppuun. </p><p>Kun aloin suunnitella Lunalle (Juovattaan Aikapommi) toista pentuetta, minulla oli mielessä jo muutama uros, joka voisi Lunalle sopia. Lopulta urosvaihtoehtoja oli neljä, jokaisella omat hyvät ja huonot puolensa. Koska olin jo kahdesti aiemmin kokeillut kaksoisastutusta ja siinä onnistunutkin, päätin kokeilla sitä taas.</p><p><b>Kaksoisastutuksesta</b></p><p>Synnytys, tiineys ja imetys ovat aina nartulle raskas rupeama. Ainakin jokainen ihmisäiti tietää, ettei lapsensaaminen ole ihmiselläkään mikään pikkujuttu. Samoin se ei ole sitä koirallekaan. Lisäksi jalostuksellisesti eli rodun parasta ajatellessa on aina huomattavasti parempi, että kymmenen eri narttua saa jokainen yhden pentueen kuin että yksi narttu saa kymmenen pentuetta. Jokaisella koiralla kun on ihan oma geeniperimänsä ja geeniperimän mahdollisimman laajana pitäminen on yksi tärkeimpiä jalostuksellisia asioita. Näiden em syiden vuoksi Kennelliitto määrittää, että yhdelle nartulle voi rekisteröidä korkeintaan viisi pentuetta. </p><p>Minun oman ajatukseni mukainen järkevä jalostuskäyttö nartulla tarkoittaa 1-3 pentuetta riippuen nartusta ja siitä, mitä se periyttää. Jollain harvinaisempaa sukulinjaa olevalla, kaikinpuolin erittäin terveellä ja upealuonteisella, hyvät emäominaisuudet omaavalla nartulla voisin miettiä neljää pentuetta, mutta toistaiseksi en ole yhtään moista superyksilöä tavannut. Ajattelen myös, että pentueiden väli pitää ollan sen verran pitkä, että edelliset ovat kerenneet aikuiseksi ja niiden terveydestä ja luonteesta on saatu jo jotain tutkittuakin näyttöä. </p><p>Ja nyt päästään siihen, miksi olen näinkin monta kertaa jo halunnut kaksoisastutusta kokeilla. Se on minulla suhteellisen helppo tapa yrittää saada aikaan useampia yhdistelmiä ilman, että rasitan narttua useilla pentueilla. Tämä oli nytkin syynä ja valitsin Lunalle kaksi erisukuista urosta Joikun (Äänekäs Jossain Täällä) ja Oivan (Juskankankaan Hupiveikko)</p><p><b>Jalostuslainasta</b></p><p>Luna ei ole oma koirani, vaan oman koirani tytär eli oma kasvattini. Lunan omistajat antoivat Lunan minulle jalostuslainaan ensimmäisen kerran v. 2018 ja koska siitä pentueesta syntyi viisi (toistaiseksi) tervettä, erittäin kivat luonteet omaavaa koiraa ja yhteistyömme sujui hyvin, sain Lunaa lainata toistamiseen. No miksi sitten tällainen jalostuslaina ja mitä se edes on?</p><p>Olen itse päälle 40-v perheenäiti. Teen 3-vuorotyötä hoitoalalla ja perheessämme on kaksi päiväkoti- ja kaksi teini-ikäistä lasta sekä kaksi jo poismuuttanutta opiskelijanuorta. Minun aika ja resurssit eivät riitä pitämään kotona isoa koiralaumaa, mutta haluan silti harrastaa koirankasvatusta. Käytännössä meillä on kotona kaksi koiraa, joista kumpikaan ei (enää) pentuja tee. Minulla on (ollut) joitain sijoituskoiria, joiden lisäksi jalostuslaina mahdollistaa Juovattaan pentueiden syntymisiä silloin tällöin jatkossakin. </p><p>Käytännössä jalostuslaina tarkoittaa, että nartun omistaja on luovuttanut minulle oikeuden teettää pentue koirallaan. Tästä maksan ns. jalostuslainakorvausta nartun omistajille sopimuksen mukaisesti. Itse olen käyttänyt sopimuksessa summana 20% pennun myyntihinnasta / elävänä syntyvä pentu. Lisäksi sopimukseen kirjataan, miten toimitaan, jos narttu sattuisi menehtymään synnytyksessä tmv dramaattista. Siihen voi laittaa myös muita asioita, mutta nuo kaksi olen kokenut tärkeimmiksi ja toki sitten se maininta, että vastaan itse kaikista pentueeseen liittyvistä kuluista. Olen aina uskonut maalaisjärjen ja sovittelun voimaan, jos jotain yllättävää ilmenisikin. </p><p><b>Painajainen</b></p><p>Koska molemmat valitsemani urokset astuivat Lunan, oli selvää, että pennuille tehdään dna-määritys, polveutumistesti, jossa selviää, kumpi uroksista on minkäkin pennun isä. (Käytännössä Kennelliitto ohjeistaa tekemään polveutumistestin aina, jos useampi kuin yksi uros on yrittänyt astua nartun tai jos siihen on ollut mahdollisuus.) Pentuja syntyi seitsemän ja värien perusteella jokaisen pennun kohdalla isä saattoi olla kumpi vaan. Eläinlääkäri sirutti pennut, otti niistä poskisoluharjoilla dna-näytteet ja sitten ne lähetettiin Laboklinille tutkittavaksi. Jännittävä odottaminen alkoi. </p><p>Ensin tuli tieto, että yhden pennun näyte oli ollut huono ja Laboklin pyysi uuden näytteen, tällä kertaa verestä. Käytin siis pennun verinäytteenotossa, täyttelin uuden lähetteen ja taas veri postin kuljetukseen. Sitten maanantaina, 8.11. aamulla sähköpostiin alkoi tipahdella tuloksia. Aloin klikkailla tuloksia auki pentu kerrallaan. Iloisen kutkuttava jännitys muuttui kuitenkin nopeasti täydelliseksi epäuskoksi. Tulosten mukaan yhden pennun isä on Joiku, kolmen pennun isä on Oiva ja kahden pennun isä ei ole niistä kumpikaan. (Sen yhden, uusintanäytteen vaatineen pennun tulos ei ole vielä tätä kirjoittaessani tullut.) </p><p>Lähetin tuloksen ensin parille kasvattajakaverilleni, koska ajattelin ensin, että enkö osaa tulkita englanninkielistä tekstiä oikein. Mutta ei. Kyllä siinä selvästi näin luki. Tästä käynnistyi yksi elämäni henkisesti raskaimmista päivistä. Kennelliiton neuvonta aukesi vasta klo 11. Sitä ennne otin yhteyttä Lunan omistajaan. Tärkeintä oli nyt miettiä, olisiko mitään, pientäkään mahdollisuutta, että Lunan olisi päässyt astumaan joku kolmaskin uros Sehän oli astutusreissulla vain 2 päivää ja muun ajan kotiväkensä kanssa. Sain kuulla, että vastoin ohjeistustani Luna oli saanut olla juoksun aikana valvomatta aidatulla kotipihallaan ja lisäksi perheen kesämökillä kytkettynä pihassa ihmisten ollessa sisällä. <i>Oppi minulle: kerro aina ihan todella tarkasti ja oikeasti asiaa painottaen sijoitus /jalostuslainakoiran perheelle, miten tärkeä asia tämä on. Oppi sinulle, narttukoiran omistaja: Se vahinkoastuminen voi tapahtua, vaikka teillä ei olisi koskaan näkynyt irtokoiria, vaikka narttusi ei olisi koskaan ennen karannut, vaikka pitäisit sitä valvomatta vain pienen hetken. </i><b><i></i></b></p><p>Seuraavaksi soitin Kennelliittoon, jossa minut yhdistettiin jalostusasioista vastaavalle. Olin itse aika tunteikkaassa tilassa ja itkua pidätellen, siinä edes koko puhelua onnistumatta, kerroin tilanteeni. Puhelimen päässä oli aivan ihana nainen, joka lohdutti ja kertoi, miten edetä asiassa eteenpäin. Labratkin tekevät joskus virheitä, eli ihan ensimmäiseksi varasin näille kahdelle pennulle ajan verinäytteenottoon ja poissuljetaan uudella testillä tämä virheenmahdollisuus. Jos pennut osottautuvat "isättömiksi" eli sekarotuisiksi, niin sitten teen asiasta ilmoitksen Kennelliiton kasvatustoimikunnalle ja sikäli asia on selvä, mitään sanktioita asiasta ei koidu. Kennelliitto ei myöskään vaadi Lunan aiemman pentueen polveutumistestaamista, mutta en nukkuisi öitäni, jos en sitä tekisi. Koen, että olen polveutumistestin velkaa paitsi omalle mielenrauhalleni, myös P-pentujen omistajille. Lisäksi sain huomata jo maanantai-iltana koiraharrastuksen pimeän puolen, kun kuulin, että tätä minun painajaistani repostellaan eräällä keskustelupalstalla. Siellä oli kerrottu, kuinka vastuuntunnoton kasvattaja olen, kun pentueiden isästä ei ole mitään tietoa ja kaikki kylän rakit astuvat narttujani. Haluan siis ihan senkin vuoksi polveutumistestata P-pennut, ettei kenenkään ulkopuolisenkaan tarvitse asialla päätään vaivata. </p><p>Ylivoimaiseksi vaikein osuus koko tilanteessa oli kertpa asia pentua odottaville ihmisille. Kirjoitin asiasta yleisen selonteon Juovattaan Facebook-ryhmään ja sitten otin yhteyttä jokaiseen pennunottajaan erikseen. Sitten vasta itkettikin. Niin ääretöntä ymmärrystä, luottamusta, tsemppaamista ja lojaaliutta en voinut ikinä edes toivoa. Jokainen ymmärsi tilanteen ja lopulta kävi niin, että molempien "isättömien" pentujen kodit ovat valmiita ottamaan oman pentunsa, vaikka sen isä ei koskaan selviäisi. Samoin sen pennun koti, jonka testi ei ole vielä valmistunut. Tämä sotku koskettaa sikäli koko pentuetta, että rekisteröinti voidaan suorittaa loppuun vasta, kun uusintatestit valmistuvat eli joudun luovuttamaan pennut ilman rekisteripapereita. Tämä vaatii aina ostajalta äärimmäisen vahvaa luottoa kasvattajaan ja olen nöyrä asian edessä. Myös pentujen kotien ulkopuolelta olen saanut aivan ihania viestejä, tsemppaamista ja voimaa rämpiä tämän suon yli. </p><p><b>Päivänvaloa</b></p><p>Tällä hetkellä tilanne on se, että eilen lähti "Hallasta" ja "Valosta" verinäytteet kohti Labokliniä. "Karman" näyte on ollut siellä jo joitain päiviä, eli varovaisesti toivoen ensiviikolla odottaisin saavani niistä vastaukset. Olen päässyt asian ylitse. Loppujen lopuksi mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Kaikki pennut voivat erinomaisen hyvin, ovat vallottavia, reippaita ja elämänhaluisia koiranalkuja. Niille jokaiselle on oma, rakastava koti, jossa pentua on jo pitkään odotettu. Ylimääräistä vaivaa, harmia ja rahanmenoahan tästä koituu, mutta ne on lopulta elämässä pieniä juttuja. Samoin syyllisten etsiminen on aivan turhaa, kun vahinko on jo tapahtunut. Tulevaisuudessa voimme tästä oppia, kaikki osapuolet. Hyvässä lykyssä kyseessä on jokin laboratorioon liittyvä virhe ja kaikki ovatkin ihan sitä mitä tilasin. Mutta jos osa pennuista onkin jotain ihan muuta, niin ei se niiden tärkeyttä millään tapaa vähennä. Ihan yhtä rakkaita ovat, jokainen. </p><p><b>Lopuksi sinulle, pentua harkitseva</b></p><p>Meitä kasvattajia on paljon ja voi tuntua loputtomalta suolta kahlata kaikkia läpi, kun etsit sitä teille oikeaa. On ihan ok, että kysyt suosituksia, mielipiteitä tai vinkkejä hyvistä kasvattajista tutuilta / somesta / keskustelupalstoilta. Suosittelen kuitenkin, että jättäisit huomioimatta ne mielipiteet ( olivatpa positiivisia tai negatiivisia), jotka on kirjoitettu anonyymisti, ilman nimeä tai kasvoja. Lisäksi, kertoivatpa muut ihmiset meistä kasvattajista mitä tahansa, niin käythän tutustumassa meihin ja muodostathan sitten ihan itse mielipiteesi. </p><p>Olen itse yrittänyt alusta saakka pitää kasvatustoimintani mahdollisimman avoimena ja läpinäkyvänä. Siksi mm. en millään tavoin rajoita meillä vierailuja, vaan pentuja saa käydä katsomassa niin usein kuin haluaa. Olen hyvin epätäydellinen ihminen ja vaikka kasvattajana yritän parhaani, niin lähellekään aina en onnistu. Siksi myös meillä vierailevat näkevät sen aidon, minulle rakkaan ja tärkeän, mutta jollekin toiselle ihan kamalan arkeni ja elämäni. Esittelen sen meillä asuvan, ihmisiä arkailevan ja impulsiivinen vilkkaan oman kasvattini. Kerron, että älkää vaan tämmöiseltä koskaan pentua ottako. Hehkutan ja iloitsen vilpittömästi, kun onnistun, mutta minulle ei ole mitenkään vaikeaa myöskään kertoa, että tässä meni pieleen. Haluan kasvattaa pentuni samanlaisille ihmisille. Erehtyväisille, aidoille, empaattisille, maalaisjärjen omaaville, parhaansa yrittäville, oikeille eläville persoonille. En kiiltokuville. </p><p><b>Päivitys tekstiin 2.12.2021: </b>Laboklinilla tutkittiin kolmen pennun verinäytteet. Lopputulos oli se kaikista paras, eli alunperin kyseessä oli huonosta poskisolunäytteestä ja /tai laboratorion virheestä johtuneet väärät tulokset. Näiden kaikkien kolmen isäksi osottautui Joiku. Pentujen rekisteröinti on silti edelleen kesken, koska Kennelliitto on nyt neljä päivää yrittänyt osaltaan setviä Laboklinilta tulleiden tulosten tulvaa. Toivon kovasti, että vielä tämän viikon aikana pääsisin maksamaan rekisteröinnin ja saisin ensiviikolla postitella viimein pentujen omistajille rekisteripapereita. <br /></p><p><b><i> </i></b><br /></p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-59796127623167239702021-09-27T14:08:00.000+03:002021-09-27T14:08:11.106+03:00JUOVATTAAN U- pentue syntyi 24.-25.9.<p> Luna kaksoisastutettiin Joikulla ja Oivalla. Pentueen taustoista voi lukea Pentuja-sivulta tarkemmin. Lunan omistaja käytti Lunan ultrassa, jossa oli näkynyt 3 pentua, mutta eläinlääkäri oli epäillyt, että niitä on enemmän. Hain Lunan meille jo heti syyskuun alussa. Matka oli pitkä ja halusin, että se saa rauhassa oleutua meille ennen synnytystä. No, Lunahan tuli meille kuin kotiinsa. Ei ollut lainkaan ihmeissään maisemanvaihdoksesta. </p><p>Lunan maha kasvoi ja itse veikkailin vakaasti kuutta pentua. Kävimme tiineysröntgenissä, kun ensimmäisestä astumisesta oli kulunut 56.vrk. Eläinlääkäri, samoin kuin minäkin, laski kuvasta heti 7 pentua. Tarkemmin kuvaa katsoessamme totesimme, että ei siellä taidakaan olla kuin 6. Päädyimme lopputulemaan, etä jokatapauksessa 6-7 pentua. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zOmlBcgwJPg/YVGlQ3_7v5I/AAAAAAAACAc/54Yo6jLE3SEqiGJI2lW1e3w52gK4jM38QCLcBGAsYHQ/s800/Lunar%25C3%25B6ntgen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="658" data-original-width="800" height="263" src="https://1.bp.blogspot.com/-zOmlBcgwJPg/YVGlQ3_7v5I/AAAAAAAACAc/54Yo6jLE3SEqiGJI2lW1e3w52gK4jM38QCLcBGAsYHQ/s320/Lunar%25C3%25B6ntgen.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Pääsin viimeisestä työvuorostani torstaina 23.9. klo 7.15 ja edessä oli 2,5 vkon loman. Totesin Lunalle, että nyt voit synnyttää milloin vaan. Olin mittaillut Lunan lämpöjä tiistaista asti, mutta mitään selvää lämmönlaskua en ollut saanut vielä kiinni. Kuitenkin torstai-iltana klo 21 aikoihin Luna yhtäkkiä vetäytyi pentulaatikkoonsa ja aloitti läähättämisen. Koko yön se läähätti, lepäsi pikkuaikoja ja taas läähtti. Kun vielä aloitti kevyen petaamisen ja kävi aamuyöllä 3 x ulostamassa, aloin olla varma, että nyt eletään avautumisvaihetta. Tätä samaa läähättelyä, lepäämistä ja ulkona ramppaamista jatkui koko perjantaipäivän, kunnes klo 19.20 Luna muuttui hyvin levottomaksi. Se kulki piipaten ympäri huonetta, häntä koipien välissä roikkuen. Ja sitten klo 19.43 hulahti pentuvettä huoneen matolle. Jee, vihdoinkin alkaa tapahtua!</p><p>....tai niinhän minä luulin...</p><p>Meni kaksi tuntia. Luna läähätti, halusi ulos, ulkona yritti työntyä kaikkiin mahdollisiin piiloihin, taas läähätti ja taas käytiin ulkona. Mitään ponnistusvaiheeseen kuuluvaa työntämistä ja supistelua en nähnyt. Kun tätä oli jatkunut 2,5 h soitin ensimmäisen kerran päivystävälle elänlääkärille klo 22.15. Keskusteltuamme tilanteesta sovimme, että odotellaan vielä tunti ja jos ei ensimmäinen pentu synny, niin uusi soitto ja lähdetään klinikalle. Klo 23 Luna selvästi supisteli muutaman kerran, mutta sitten homma taas hyytyi. Joten uusi soitto eläinlääkärille. Sovittiin, että nähdään tunnin päästä klinikan ovella. Meidän nuorimmaisemme oli herännyt ja huuteli sängystään äitiä. Lähdin käymään siellä ja hetken päästä kuulin mieheni huutavan: "Sinun pitäis varmaan tulla tänne". Menin katsomaan ja niin vain Luna ponnisti! Saatiin ihan kunnolla tsempata jokainen, mutta niin vain klo 23.50 syntyi ensimmäinen pentu! Soitin eläinlääkärille, että komento takaisin ja toivottelin hyvää yötä. Siinä sitten Luna synnytteli yön aikana rauhalliseen tahtiinsa 5 hyväkuntoista pentua. Viides syntyi klo 4.22 ja sitten..ei mitään. Kello oli 6, kun aloin ekan kerran miettiä, että kauankohan voi odotella. Klo 7 olin jo aivan valmista kauraa. Mies tuli hetkeksi valvomaan ja minä otin vartin tirsat. Ja sitten odottelu jatkui. Klo 8 jälkeen soitin tilanteesta taas eläinläkärille. Lähetin hänelle sähköpostiin röntgenkuvan ja kohta hän soitti, että kyllä siellä yksi pentu vielä on pakko olla. Tässä välissä Luna meni levottomaksi ja tahtoi pihalle. Pihalla se "synnytti" maahan ison kasan vihreä-mustaa mönjää, joka ei koskaan ole synnytyksessä hyvä merkki. Kerroin tämän eläinlääkärille ja tulimme lopputulemaan, että sisällä on varmaankin vielä kuollut pentu. Uloshan se olisi saatava, ettei tulehduta koko kohtua. Luna hoiteli rauhallisena viisikkoaan ja minä aloin olla huolesta ja väsymyksestä loppu. Sovimme että klo 10 näemme klinikalla, otetaan röntgenkuva varmistaaksemme pennun olemassaolon ja sitten toivotaan, että saadaan se ilman sektiota ulos. </p><p>Ja sitten se seikkailu alkoikin. Luna peräkonttiin, pennut lämpimässä laatikossa Julian syliin etupenkille. Matkaa eläinlääkärille ei ollut onneksi pitkästi. Olimme vähän etuajassa ja siinä kävelytin Lunaa. Se pariin kertaan kyykkäili ja olin näkevinäni yhden kunnon supistuksenkin. Toivo heräsi, että selvittäis ilman leikkuria. Kohta puhelin soi ja eläinlääkäri kertoi autostaan puhjenneen renkaan. Toiminnan naisena ilmoitin, että me voidaan tulla hakemaan hänet kytiin. Ja niinhän sitten ajeltiin rengasliikkeen pihaan. Siinä eläinlääkäri tsekkasi Lunan ja totesi, että nyt ei jäädä odottelemaan. Hän tuikkasi peräkontissa Lunalle oksitosiinia lihakseen, pakattiin el.lääkärin tarvarat autoon ja ajeltiin klinikan pihaan. Siellä olikin tungosta, kun samassa pihapiirissä oli syysmarkkinat. Aloin ottamaan Lunaa autosta ja totesin, että se ponnistaakin jo tosissaan. Samaan aikaan eläinlääkäri ilmoitti, ettei saa ulko-ovea auki. Samaan aikaan, kun hän soitti talkkaria avaamaan ovea, Luna synnytti auton peräkonttiin täydellisen, ELÄVÄN ja ison narttupennun. Olisin voinut halata koko maailmaa, olo oli niin helpottunut! Luna alkoi hoivailla pentuaan paikasta ja yleisöstä välittämättä. Päätettiin ottaa vielä varalta röntgen, ettei sisään vaan jää mitään. Eläinlääkäri lähti laittamaan rtg-laitetta kättövalmiiksi ja minä menin hakemaan Lunaa, vain nähdäkseni sen ponnistavan jälleen. Ja ihan samantien sieltä putkahtikin vielä pieni, terhakka urospentu. Huh heijaa! Pennut kuivaksi ja sisarustensa kanssa laatikkoon, Luna pikaisesti röntgeniin. Tyhjä on, ei näy kuin iso pieru. Elänlääkäri lupasi laittaa paperit ja laskun sähköpostiin ja me hurautimme endorfiinipöllyssä kotiin. </p><p>Kotona kannoin pennut pentulaatikkoon, päästin Lunan takakontista ja se asettui hoitamaan pentuja antaumuksella, aivan kuin mitään epämääräisiä reissuja ei koskaan olisi tehtykään. Aivan huippu arkihermoilla ja emänvaistoilla varustettu narttu!</p><p>Pentuja syntyi siis seitsemän, 4 narttua ja 3 urosta. Synnytys vedettiin pitkän kaavan mukaan, siinä rikottiin jo monia todennäköisyyksiä ja ohje-aikoja. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.Eka pentu syntyi perjantain puolella, loput lauantaina. Viralliset syntymäajat:</p><p>1. Klo 23.50 uros 327g, parkki<br /></p><p>2. Klo 00.26 uros 325g, parkki valkoisin merkein<br /></p><p>3. Klo 1.58 narttu 358g, musta ruskein ja valkoisin merkein<br /></p><p>4. Klo 2.36 narttu 246g, kerma<br /></p><p>5. Klo 4.22 narttu 299g, musta merkein<br /></p><p>6. Klo 10.49 narttu 407g, parkki valkoisin merkein <br /></p><p>7. Klo 11.16 uros 286g, kerma</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-r3FsGb7aXcQ/YVGlseLAg3I/AAAAAAAACA0/ePBiLHE-gGE1dw69yd07bqeZIJHRh_a3gCLcBGAsYHQ/s960/242567784_10219124644697624_8997206791258169260_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-r3FsGb7aXcQ/YVGlseLAg3I/AAAAAAAACA0/ePBiLHE-gGE1dw69yd07bqeZIJHRh_a3gCLcBGAsYHQ/s320/242567784_10219124644697624_8997206791258169260_n.jpg" width="240" /></a></div><br /> <p></p><p>Olin päättänyt pentujen nimien alkavan U-kirjaimella ja selannut meänkielen sanakirjaa etsien sieltä kivoja ideoita, nimiä joita ei olisi muilla lapinkoirilla. Synnytyksen loppuvaihe kirvoitti sitten kaksi tilannetta kuvastavaa nimeä sinne sekaan. Eli pennut ovat nyt syntymäjärjestyksessä</p><p>Juovattaan Ukkosenjyrhäys (u)</p><p>Juovattaan Unikatkijainen (u)</p><p>Juovattaan Uhkiaposkinen (n)</p><p>Juovattaan Uppolumi (n)</p><p>Juovattaan Umpimähkhään (n)</p><p>Juovattaan Uskomaton Tarina (n)</p><p>Juovattaan Urakkapalkka (u)</p><p>Pennuille oli odottamassa 10 kotia, joista jouduin tekemään raastavan vaikeaa valintaa. Toivon, että valitsin viisaasti. Toivon, että jokainen pieni U täyttää yhden perheen suuren haaveen. Toivon, että jokainen valittu on yhden Uun arvoinen. Ja olen niin pahoillani, että kaksi perhettä joutui kohtaamaan suuren pettymyksen. </p><p>Lunalle aloitettiin eilen antibioottikuuri epäillyn alkavana kohtutulehduksen vuoksi. Sen yleistila on pysynyt koko ajan hyvänä, se hoitaa pennut esimerkillisen hyvin, on meitä ihmisiä kohtaan erittäin luottavainen ja pennut ovat puhtaita & tyytyväisiä. Kaikki hyvin siis juuri nyt. <br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-yGX4vjtkUrU/YVGlzQOOW8I/AAAAAAAACA4/RCKUvHLzLz05kYwDgY1Kx1KuCBeRiAmoQCLcBGAsYHQ/s960/243019586_10219124645137635_2724773279436754846_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-yGX4vjtkUrU/YVGlzQOOW8I/AAAAAAAACA4/RCKUvHLzLz05kYwDgY1Kx1KuCBeRiAmoQCLcBGAsYHQ/s320/243019586_10219124645137635_2724773279436754846_n.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-7778632246905617402021-02-27T18:58:00.004+02:002021-02-27T19:56:03.870+02:00Väreistä, rakkaudella.<p style="margin-bottom: 0cm;">Sain inspiraation kirjoittaa asiasta,
johon usein törmää erilaisilla keskustelupalstoilla / somen
koiraryhmissä. Kirjotan nyt vain ja ainoastaan omia ajatuksiani. Tarkoitus ei ole yrittää korottaa itseäni kenenkään toisen
yläpuolelle. Ei myöskään ole tarkoitus ”ruikuttaa kasvattamisen
vaikeutta ja kalleutta”, vaikka tietyt asiat tekstissä tulee ehkä
korostumaan. Tarkoitus on vain yrittää selventää, miksi olen aika
jyrkkäkin tässä asiassa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Eli, ne värit.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Suomenlapinkoirissa esiintyy todella
monia eri värejä ja niistä vielä monia erilaisia muunnoksia,
sävyjä ja yhdistelmiä. Värit ovat rotumme rikkaus! On täysin
ymmärrettävää, että ihmisillä on suosikkivärejä, tai jokin
tietty väri, joka ei miellytä oikein silmää. Itsellänikin on
näin. Voin rehellisesti sanoa, että en ole oikein koskaan tykännyt
brindlen ja sinisen väristä lapinkoirissa. Sen sijaan lähes
kaikki muut värit miellyttävät yhtä paljon, eli mitään ylivoimaista suosikkia ei ole. Pentuina
dominokuvioiset ovat aivan hurjan söpöjä, ja aikuisena monet
merkkiparkit omaavat itseäni miellyttävän ilmeen. Normaaleja
mieltymyksiä, mitä saa ihmisellä olla. Kun meille syntyy pentue,
minusta on aina yhtä mielenkiintoista nähdä, minkä värisiä
pentuja tällä kertaa mahtaa pentueeseen putkahtaa. Nykyään en
asiaa edes arvaile etukäteen, sen verran usein on jo värigeenilotto
ylläreitä järjestänyt.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">No, saako sitä tietyn väristä sitten
toivoa? Miksi minun kennelin sivuilla lukee, ettei meiltä voi varata
pentua värin perusteella?
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kasvattamisessa tie (jalostus)koiran
hankinnasta pentueen syntymään on pitkä. Se tie voi olla tasainen,
helppo ja mutkaton. Mutta se voi usein olla myös kivikkoinen ja mutkia
täynnä. Valitettavasti välillä se tie vie myös umpikujaan, josta
matka ei enää pääse jatkumaan. Ja joskus käy niinkin, että ne
esteet ilmestyy tielle vasta pentueen syntymän jälkeen, kun luulit
jo päässeesi onnellisesti maaliin.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Itselläni on tähän mennessä ollut 3
omaa ja 8 sijoituskoiraa sekä yksi pentue jalostuslainanartulla.
Omista koiristani yksi osottautui jalostuskelvottomaksi jo alle
vuoden ikäisenä ja yksi ensimmäisen pentueensa jälkeen.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kahdeksasta sijoituskoirasta olen
saanut tähän mennessä 2 pentuetta, 3 umpikujaa ja 3 ovat vielä
niin nuoria, etten tiedä mihin tie johtaa. Yhden kohdalla se
umpikuja kyllä jo näyttää hieman häämöttävän.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jalostuslainapentueen kanssa tie oli,
hieman hankalaa synnytystä lukuunottamatta, melko mutkaton.Terveysriskipuntarointia sekin kyllä vaati keskimääräistä enemmän.<br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Mitä etappeja tuo tie sitten pitää
sisällään. Lyhyesti listattuna
<ul><li><p style="margin-bottom: 0cm;">löydä sopiva pentu (voi viedä
aikaa..)</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">mahdollisesti sijoituskodin
etsintä</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">terveystutkimukset (lonkat,
kyynärät, selkä, polvet, silmät, sydänkuuntelu, puuttuvat
geenitestit). Nämä kaikki pitää olla ok, jotta tie voi jatkua</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">Luonnetesti, tämäkin
potentiaalinen umpitien tai mutkien kohta</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">sopivan uroksen etsiminen
(=tuntikausia koiranetissä, kasvattajien kanssa keskustellen, kuvia
katsellen, urosten omistajien yhteystietoja metsästäen, riskejä
puntaroiden..)</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">jalostustoimikunnalle kysely, onko
pentue heidän mielestään ok</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">(Tässä välissä voi ilmetä
erinäisiä asioita, joiden vuoksi totean joutuneeni umikujaan.
Esim. koiralla voi puhjeta allergia tai jokin perinnöllinen
sairaus, joka estää jalostuskäytön)</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">astutus (joskus riittää yksi
yritys, joskus menee monta juoksua ja satoja kilometrejä)</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">tiineysultra, ehkä tiineysröntgen</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">synnytys</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">ensimmäisten päivien epävarmuus
(alkaako kaikki pennut nostamaan painoaan, toipuuko emä
synnytyksestä)</p>
</li></ul>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sittenhän on niitä "pieniä" juttuja
kuten tulevien kotien valinta, mikä sisältää usein ainakin
itselleni vaikeita päätöksiä, pahaa mieltä, pettymyksiä ja
riittämättömyyden tunnetta. Pentujen kasvaessa pelkään aina
pikkuisen sitä, että jotain sattuu. Tähän mennessä esim. yks
pentu vetäsi portaat alas semmoisella tyylillä, että ontui pari
tuntia. Tai yksi päätti syödä jotain epämääräistä pihalla ja
oksensi itsensä huonoon kuntoon. Aina voi sattua jotain, mikä
pistää psyyken koetukselle ja jopa uhkaa pennun henkeä.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kun pennut ovat 5-6-vkoisia, päätän,
kuka pentu menee kenellekin pentua odottavalle. Aktiiviset pennut
harrastaviin koteihin, helponoloiset ensikoiriksi, haasteellisemmat
sisupussit kokeneelle omistajalle. Pentutestaan aina pennut ja sieltä
tulee yleensä aina arvokasta lisätietoa ja vinkkejä.Silti tämä on välillä haasteellinen palapeli ja aika iso vastuu siitä, valitsenko oikein.<br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Ja kun pennut sitten muuttavat uusiin
koteihin, niin eihän se kasvattajan huoli ja vastuu siihen lopu. Joku laittaa
viestiä, että pentu ontuu. Yhdellä on ripuli. Yhdellä maksa-arvot
pilvissä. Yksi pelkää ääniä. Jokainen kasvatti on rakas,
tärkeä, minun tänne maanpäälle ”tuottama", josta koen olevani jossain määrin vastuussa koko sen eliniän.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Yritän parhaani. Tutkin jalostukseen
aikomani koirat mielestäni varsin kattavasti. Teen luonnetestin,
jotta luonteesta on oikeasti jotain mustaa valkoisella. Yritän
tonkia urosten taustat ja valita sen omasta mielestäni järkevimmän
vaihtoehdon huomioiden luonne, terveys ja rakenne. Kun pennut ovat
syntyneet, yritän järjestää niille niin hyvät olot kuin pystyn.
Nautin niiden kanssa olemisesta, yritän tutustuttaa niitä jo moniin
asioihin. Autoilemme, tapaamme eri-ikäisiä ihmisiä, käymme
metsässä ja kaupungilla. Yritän parhaani. Silti aina välillä
epäonnistun. Pahimmalta tuntuu arkuus, allergia ja huonot kyynärät.
Ne kun vaikuttavat tosi paljon koiran elämään ja arkeen koiran
kanssa. Olen syyttänyt itseäni huonoista päätöksistä,
pahoitellut kasvatin omistajalle, miettinyt miten jatkossa näiltä
välttyisin. Silti, jotenkin minua lohduttaa se, että yritin
parhaani ja olen rehellinen ja avoin myös näissä negatiivisissa
asioissa.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Ja nyt sitten niihin väreihin. Jos
selviän sen koirani /sijokkini kanssa kaikista nuista etapeista ja
pentue tuhisee laatikossa, olen ikionnellinen, kiitollinen ja
haltioissani. Kuten aiemmin kerroin, minusta on aina kiva nähdä,
minkä värinen pentu syntyy. Mutta sillä värillä ei ole
kertakaikkiaan mitään merkitystä. Jokainen elävä, hyvinvoiva
pentu on minulle kasvattajana suuri voitto ja kiitollisuuden aihe. Se
sininenkin, joka tupsahti värigeeniloton yllärinä viimeisimpään
pentueeseen. Aivan huikean mahtava tyyppi, jolla on mahtava luonne.
Se, etten henk.kohtaisesti sinisestä väristä tykkää, ei tuon
pennun arvoa vähentänyt yhtään. Ja olihan se loppujen lopuksi
oikeastaan ihan veikeä se värikin. Jos se olisi ollut narttu, se
olisi ollut aivan samalla viivalla riistaparkin ja riistadominon
siskonsa kanssa, kun itsellemme jäävää pentua mietimme. Värillä
ei olisi ollut väliä.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Joten. Miksi siis meiltä ei voi valita
pentua värin perusteella.
</p>
<ul><li><p style="margin-bottom: 0cm;">Toivon, että haluat pennun
minulta siksi, kun arvostat niitä asioita, jotka minulle
kasvattajana ovat tärkeitä</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">Toivon, että koiraa arvostetaan
elävänä olentona ja ymmärretään, että sisin on yhteiselon
sujumiselle tärkeämpi kuin ulkokuori</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">Pennut varataan nykyään jo
hyvissä ajoin ennen niiden syntymää ja joudun sanomaan monelle
ihanalle ihmiselle ei, koska pentuja ei vain riitä kaikille. Ennen
pentujen syntymää minun on mahdotonta sanoa, minkä värisiä
pentuja sieltä sattuu tulemaan. Siksikin otan ns. alustavalle
varauslistalle vain sellaisia, joille lähtökohtaisesti kelpaa
minkävärinen pentu tahansa.
</p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">Jos pentueen taipaleella on ollut
paljon hankaluuksia, voin jopa kokea hieman loukkaavana ja omaa
panostani vähättelevänä sellaiset pentukyselyt, jossa ikäänkuin
halutaan ”tilata tietynlainen pentu”. Tämäntyylisen
pentukyselyt pyörivät aika usein juurikin sen värin ympärillä.
</p>
</li></ul>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Tästä tekstistä ei tullut laisinkaan niin
sujuvaa, kuin olisin toivonut, koska ihmispentuni keskeytti minut n.
28837 kertaa. Toivon kuitenkin, että tämä sai edes muutaman
lukijan miettimään tätä väritoiveasiaa myös kasvattajan
näkökulmasta. Loppukevennyksenä todettakoon, että 15-vuotias
Mirja sanoi ottavansa itselleen niin tummatukkaisen ja
ruskeasilmäisen miehen, että kaikilla lapsillani olisi tumma tukka
ja ruskeat silmät. 40-vuotias Mirja toteaa saaneensa kaljun ja
sinisilmäisen miehensä kanssa kuusi sinisilmäistä lasta, joista
kahdella on vaalea pellavapää, kahdella vaaleanruskea ja kahdella
tummanruskea tukka. Ja täydellisen rakkaita ovat, jokainen.
Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-54265220927987041092020-11-19T15:10:00.001+02:002020-11-19T15:10:18.795+02:00Juovattaan tapahtumia<p>Edellisestä kirjoituksesta on hurahtanut taas yli puoli vuotta, joten päivitelläänpäs vähän koirakuulumisia. </p><p>Omien koirien osalta Tirppa kävi kesällä luustokuvissa erinomaisin tuloksin. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Luonteensa vuoksi Tirppa ei tule koskaan pentuja tekemään, mutta hienoa, että terveys on ainakin täl osin kunnossa. Tirppa kävi Julian kanssa rallytokon alkeiskurssin ja tykkää lajista kovasti. </p><p>Sijoituskoirista Däni (Ilonpisara) siirtyi haltijansa omistukseen. Se on arjessa kaikinpuolin kiva ja terve koira, mutta luonnetesti kummitteli niin vahvasti mielessäni, etten uskaltanut sillä pentuja tehdä. En pystynyt perustelemaan uskottavasti itsellenikään, miksi hermot miinuksella olevan koiran pitäisi jatkaa sukua. Toivoisin, että koiriemme luonteisiin ylipäätään suhtauduttas rehellisemmin ja vakavammin. Ei se luonnetesti mikään ainoa totuus ole. Mutta suosittelisin ihan jokaiselle kasvattajalle ja pentua harkitsevalle, että kävisi katsomassa vaikka yhden päivän luonnetestejä. Sen oman koiran luonteesen liittyviä asioita kun on niin helppo selitellä ja silotella ties millä. Tekee hyvää nähdä erilaisia koiria testissä ja tajuta, että sillä on eroa, onko koira kova vai pehmeä, hyvä- vai heikkohermoinen, toimintakykyinen vai -kyvytön. Moni luonnetestissä "heikosti pärjäävä" koira voi olla arjessa aivan ok eikä testi varsinkaan koiraa huonoksi tai vähemmän rakkaaksi muuta. Mutta se voi antaa uutta näkökulmaa siihen, kannattaako koiraa käyttää jalostukseen ja etenkin, millaista kumppania sille olis hyvä etsiä. Matleenalle jokatapauksessa suurkiitos yhteistyöstä ja ihania vuosia Dänin kanssa!</p><p>Eli nykyisin minulla on kolme sijoituskoiraa, jotka kaikki vielä elävät huoletonta pentuelämää. Päivitän lähiaikoina kuvat ja tiedot Hertasta, Inezestä ja Tankasta sijoituskoirat-sivulle. Näille on pentuja toiveissa ehkä joskus v. 2023 tienoilla, JOS kaikki menee hyvin. </p><p>Kasvatit ovat kaikki taas vanhentuneet ja osa ehkä sitämyötä vähän viisastuneetkin. Terveyskuulumisia onkin paljon. Aloitetaan niistä hyvistä: </p><p>P-pentueesta Käry (J. Pilke Silmäkulmassa) ja Hupi (J Pala Rauhaa) kävivät luustokuvissa hienoin tuloksin. Käryllä lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Hupilla lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0. P-pentueen Pyry (J. Pyhä Yksinkertaisuus) luustokuvataan joulukuussa ja sitten on koko pentue tutkittu lonkkien, kyynärien, selän ja polvien osalta. En voi tarpeeksi kiittää aktiivisia omistajia, olette ihan huippuja! P-pentue täytti viikko sitten 2 vuotta ja ensimmäinen rohkea tassuttelikin sitten kypsässä 2v 4 pvän iässä luonnetestiin, hullun kasvattajan yllyttämänä. Hienosti Jehu suoriutui, kaikki osa-alueet plussalla ja yhteispisteet +142, laukausvarma. Ensivuoden aikana toivottavasti saadaan ainakin pari sisarusta testattua myös. </p><p>A-pentueesta Luna (J. Aikapommi) ja Juhatapioista Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) uusivat silmätarkkinsa. Lunalla täysin terveet silmät, Joikulla puutteellinen kyynelkanavan aukko, joka ei oireile eikä ole jalostuksellinen este. </p><p>Juhatapioista Jaajo (Ä. Kelpaat kelle vaan) kastroitiin kesällä eturauhasvaivojen vuoksi. </p><p>Ja sitten kaiken hehkutuksen jälkeen ne huonot uutiset. K-pentueen Hönö (J. Kivenä Kengässä) alkoi keväällä kutista siinä määrin, että eläinlääkärissä piti käydä. Allergialääkkeet helpottivat oloa selvästi ja allergiakokeissa löytyikin yliherkkyys useammalle kasville ja ruoka-aineelle. Nyt Hönölle on löytynyt sopiva ruokavalio ja oireilu saatu kuriin. Mutta ikävä asia jokatapauksessa niin koiralle, omistajalle kuin kasvatuksellisestikin. Hönön allergiaoireilu on ilmoitettu jalostustoimikunnalle, jotta se voidaan huomioida mahdollisten sukulaiskoirien jalostuskäytössä. </p><p>Pikkuihmiset hääräävät tässä taustalla, joten jos joku unohtui mainita, laitetaan häiriön piikkiin. </p><p>Isän Suru -laikasta on kasvanut iso, kaunis nuori narttu. Missikisoihin ei Surusta ole, koska sen korvat päättivät jäädä vähän lurpalleen. Mutta sepä ei meitä haittaa. Käyttökoiraksi se hankittiinki ja siinä toimii vallan kivasti. Surulle on ammuttu jo nyt ensimmäisenä syksynä 3 hirveä ja lisäksi se on innokas jänis- ja lintukoira. </p><p>Ja niitä pentuja... Pennutuskuume nostelee päätään, mutta toistaiseksi on hiljaista. Mahdollisesti saan jalostuslainata Lunaa toistamiseen ensikesänä. Mutta tämä on vielä auki. Kerron lisää sitten, jos asia etenee. Mikäli Lunan saan pennuttaa, yritän sitä astuttaa Joikulla. Mutta varauroksiakin on pari mietittynä, jos Joiku ei ala pusuja kummempaan toimintaan. </p><p>Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille Juovattaan elämää seuraaville ja etenkin teille ihanille kasvattien omistajille & sijoituskoiran haltijoille!</p><p>T. Mirja + muu poppoo</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-81963995945956711412020-04-13T18:00:00.001+03:002020-04-25T12:32:34.237+03:00(Sijoitus)pennun täyteisiä alkuvuoden kuulumisia Alkuvuosi on ollut aika hektinen. Työpaikka vaihtui ja ihmistaapero on saanut lisää vauhtia, muttei valitettavasti järkeä ihan samaan tahtiin. Korona, tämä kaikkien tuntema kutsumaton vieras, on tehnyt oman lisämausteensa arkeen. Mutta eipä niistä sen enempää, vaan siirtkäämme koiriin.<br />
<br />
Tammikuun lopulla syntyi melkoisen jännitysnäytelmäsynnytyksen päätteeksi Rovaniemelle Myrry the Pikintyttärelle peräti 10 pentua. Valitettavasti lopulta vain 7 jäi henkiin. Mutta hienoakin hienompi seitsikko onkin. Narttuja oli kuusi ja sieltä sitten Juovattaan sijoituspennuksi valikoitui rauhallisimmasta päästä oleva, erittäin nätti-ilmeinen Hertta, virallisesti <b>Poikkikorvan Haltinhertta</b>. Hertta asustelee Rovaniemellä ennestään tutussa sijoituskodissa Wilma-koiran kaverina. Pentu on sopeutunut uuteen kotiinsa hienosti ja on vallan reipas ja hurmaava persoona. Itseasiassa juuri tänään tuli kuluneeksi tasan 8 vuotta siitä, kun Hertan emä Myrry syntyi keittiön nurkassamme neljänneksi asukkaaksi pentulaatikkoon. Ihanaa kiertokulkua!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-mvGdPyzQyAo/XpR0HM7NzXI/AAAAAAAABxo/A-IrAP_gMtI4gU0xtWf-LlT7pHTa1pQlACLcBGAsYHQ/s1600/Hertta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-mvGdPyzQyAo/XpR0HM7NzXI/AAAAAAAABxo/A-IrAP_gMtI4gU0xtWf-LlT7pHTa1pQlACLcBGAsYHQ/s320/Hertta.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hertta </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koska Äänekkäät ovat lähellä sydäntäni, jännäsin toki todenteolla Inka-Marin kanssa hänen sijoituskoiransa Nastin synnytystä. Synnytys sujui helposti ja sieltäkin tupsahti kovin narttuvoittoinen sakki, 5n + 1u . En varsinaisesti ollut ajatellut sijoittaa tästä pentueesta, mutta sitten vähän viestiteltiin Inka-Marin kanssa ja kun mulla oli mielessä jo potentiaalinen sijoituskotikin, niin.. no en voinut vastustaa. Tämä pentu on minun ja Inka-Marin yhteinen sijokki ja tulee asustelemaan tänne Kuusamoon. Aika tasaisesta pentueesta meille valikoitui pitkän harkinnan, pentutestauksen ja eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen Äänekäs Lumikki. Lumikki on reipas, ihmisistä kovasti tykkäävä musta tyttönen. Toivotaan, että siitä kasvaa jalostuskelpoinen aikuinen, mutta ennenkaikkea se maailman paras koira sijoituskodilleen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vHbUeFKLnq0/XqQCt2szlPI/AAAAAAAABzc/syGPhHKIuuY9PiFwe_g4kEpVYR80RO4ZgCLcBGAsYHQ/s1600/lumikki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-vHbUeFKLnq0/XqQCt2szlPI/AAAAAAAABzc/syGPhHKIuuY9PiFwe_g4kEpVYR80RO4ZgCLcBGAsYHQ/s320/lumikki.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Äänekäs Lumikki</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Joitain viikkoja sitten sain kuulla, että Soutajan kenneliin on tulossa pentue, jossa isänä 12-vuotias Nutukas Haltinhurtta. Tässä Nutukas-pentueessa on parikin tuttua koiraa ja niistä kukaan ei ole aiemmin päässyt sukua jatkamaan. Yhdellä veljeksistä on kaihi, yksi on kivesvikainen... Olen kuitenkin joskus harmitellut, että jää taas yksi pentue kokonaan geenien unholaan. Kun siis kuulin, että Haltinhurtta on astunut mallikkaasti Sumun ja pentujakin on tulossa, niin ilmaisin varovaisesti kiinnostukseni narttupentuun. Eilen pennut sitten syntyivät. Sumu on synnyttänyt hyvin itsenäisesti ja helposti 7 kookasta pentua, joista 3n ja 4u. Onneksi pentue kiinnosti muitakin ja niinpä päädyimme Mierka-kennelin Hennan kanssa kimppasijoitukseen. Pennulle löytyi sijoituskoti, jossa on aiemminkin paimensukuinen lapinkoira ollut. Nyt odottelemme, että pennut kasvavat ja sitten lähempänä luovutusikää katsotaan, kuka valikoituu meidän pennuksi.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Z_aFsTT53U8/XpR0HfxAs9I/AAAAAAAABxw/GZohxIEi3yMUeL5162JfAtI0tkE5K1lkQCLcBGAsYHQ/s1600/Sumunpennut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="426" data-original-width="800" height="170" src="https://1.bp.blogspot.com/-Z_aFsTT53U8/XpR0HfxAs9I/AAAAAAAABxw/GZohxIEi3yMUeL5162JfAtI0tkE5K1lkQCLcBGAsYHQ/s320/Sumunpennut.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seitsemän pikkuruista Soutajaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kasvattien osalta on muutamia asioita uutisoitavana. Ensin terveyden osio: Viimeinenkin P-pennuista eli Pieta (J. Pala Elämää) kävi polvitarkissa ja 0/0 oli tulos. Olen niin onnellinen ja helpottunut! Pietan luusto kuvattiin myös, tuloksella lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 1, VA 0. Pietan veli Jehu (J. Pohjanmaalla) luustokuvattiin maaliskuussa priimatuloksin lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 0 ja VA 0. Hieno poika! P-pentujen emältä Lunalta (J. Aikapommi) kuvattiin selkä loppuvuodesta ja suureksi riemuksemme terveselkäinen Lunatsukin on. Eli LTV 0, VA 0, SP 0.<br />
<br />
P-pentueesta Pyry (J. Pyhä Yksinkertaisuus) kastroitiin, koska elämä nuoren tyttötuoksuista sekaisin olevan pojan kanssa kävi liian raskaaksi. Veljeksillä tuntuisi teini-ikä sujuvan hieman rauhallisemmissa merkeissä ja saavat näillä näkymin pallinsa pitää.<br />
<br />
Ja vielä sellainen uutinen, että olen vakavasti harkinnut laajentavani joku päivä rotuvalikoimaa Juovattaan kennelissä. Maaliskuun lopulla haimme isälleni jahtikaveriksi kasvamaan Itäsiperianlaika Surun. Suru on hurmannut minut ja saanut kiinnostumaan rodusta kovasti. Juuri liityin laikajärjestöönkin. Jos Surusta kasvaa terve ja toimiva koira, niin kuka tietää, vaikka se synnyttäisi muutaman vuoden päästä Juovattaan itälaikoja!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tNC1s6FgKIA/XpR9NeV3XAI/AAAAAAAAByE/aK5P11yj5GILhW6ndHxTdHI3ot4ModWsgCLcBGAsYHQ/s1600/Suru.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-tNC1s6FgKIA/XpR9NeV3XAI/AAAAAAAAByE/aK5P11yj5GILhW6ndHxTdHI3ot4ModWsgCLcBGAsYHQ/s320/Suru.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suru </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sqX9fI_UQpM/XpR9-BzdlMI/AAAAAAAAByM/zeLqB2RpnWQcjhbRakojbLRD9dvDA4AUwCLcBGAsYHQ/s1600/omat2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-sqX9fI_UQpM/XpR9-BzdlMI/AAAAAAAAByM/zeLqB2RpnWQcjhbRakojbLRD9dvDA4AUwCLcBGAsYHQ/s320/omat2.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Noki ja Tirppa</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ja lopuksi vielä todettakoon, että Nokin ja Tirpan elämään ei mitään uutta. Noki elää syödäkseen, Tirppa syö elääkseen. Tirpan rallytokon alkeiskurssi siirtyi koronan takia hamaan tulevaisuuteen. Sen vieraita kohtaan ilmenevä epäluuloisuus / arkuus on onneksi jossain määrin helpottanut. Tosin vaihtelee edelleen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-29546950835751235022019-12-09T20:02:00.001+02:002019-12-09T20:02:53.423+02:00Hyvät ja huonot uutiset v. 2019 lopultaMarraskuu toi mukanaan sekä hyviä että huonoja uutisia koirarintamalla. Aloitetaan niistä hyvistä!<br />
<br />
P-pennut täyttivät 11.11. yhden kokonaisen vuoden ja "hätistelin" omistajia heti polvitarkastus-asialla. Ihanan toimeliaat kasvatin omistajat päästivätkin kasvattajatätin piinasta kiitettävän nopeasti ja heti marraskuun aikana kopeloitiin virallisesti polvet 4 / 5 pennulta. Ja voi sitä ilon määrää, kun kaikilla polvet kunnossa ja tulos siis 0/0. Myös Pietan polvet tutkitaan myöhemmin. Voinen siis varovaisesti todeta, ettei Noki tunnu periyttäneet ainakaan kovin voimallisesti löysäpolvisuuttaan jälkeläisiinsä. Tämä polviasia täytyy kuitenkin huomioida vielä ainakin parin sukupolven päähän jalostusvalinnoissa.<br />
<br />
P-pennut saivat myös viisi tomeraa serkkua, kun A-pentueen Pyry eli Juovattaan Ainutlaatuinen astui mallikkaasti Kajaskiven Pulskaneilikan. Tuloksena Villasukan kenneliin 4u + 1n, kaikki kerman värisiä. Tuntuu nämä mustat Aat periyttävän sangen voimakkaasti tuota blondigeeniä!<br />
<br />
Äänekkäiksi rekisteröidyistä Onnenpennuista Myrry eli Äänekäs Onnenmyyrä kävi uusimassa silmätarkastuksen ja näkimet olivat edelleen aivan kunnossa. Myrry heilasteli vastikään onnistuneesti hienon vanhemman herran kanssa ja nyt kovasti toivotaan siemenien itävän. Mikäli pentueeseen syntyy sopiva narttupentu, saan siitä uuden sijoituskoiran kasvamaan. Innokas ja rakastava sijoituskoti on jo odottamassa, joten vain se pentu puuttuu.<br />
<br />
Ja sitten ne paskemmat uutiset..<br />
<br />
Ihan kaikista tympein juttu oli sijoituskoirani Dänin (Ilonpisara) luonnetesti. Däni on arjessa vallan kiva, reipas ja utelias koira. Itse ajattelin, että se on ehkä pehmeä ja mahdollisesti toimintakykyä ei ihan ammennettavaksi ole. Mutta aivan puun takaa tuli se, ettei sen hermot meinanneet kestää testiä ylipäätään. Kelkka oli Dänille kova paikka ja puolustusosion jälkeen tuomarit juttelivat Däniä ohjanneen sijoitusemännän kanssa testin jatkosta. Matleena päätti, että testiä voidaan jatkaa. Loppuun koiruus testin tassuttelikin, mutta keräsi se valtavan kuorman siitä itselleen. Däniä läähätytti vielä hyvän aikaa testin päätyttyä. Mutta automatkan aikana oli onneksi jo täysin palautunut ja Armi-koira sai kotiin saman tutun riiviön mikä testiin oli lähtenyt. Testin lopputulos oli -16, laukausvarma. Testin hyvä anti oli se, että kaiken sen stressin jälkeenkin Däni oli täysin laukausvarma ja se oli myös kaikissa tilanteissa hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin.<br />
<br />
Noh. Ne Dänin pentusuunnitelmat sitten.<br />
<br />
Luonnetesti ei ole koko tai ainoa totuus koiran luonteesta. Se on kuitenkin mielestäni hyvin suuntaviivoja antava, laajahko kattaus niistä palikoista, mistä koiran "pääkoppa" rakentuu. Minä en etsi itselleni, eikä tavoitteenani ole kasvattaa mitään supervietikkäitä harrastustykkejä. Peruskiva perhekoira riittää. Siispä voin hyvin käyttää jalostukseenkin koiraa, jolta puuttuu vaikkapa taistelutahtoa tai toimintakykyä. Pehmeyskään ei itselleni ole iso mörkö, kunhan sitten toinen osapuoli hieman pehmeyttä voi paikata. Mutta ne hermot. Minun on vaikea kuvitella mitään sellaista koiran käyttötarkoitusta, jossa koira ei tarvitsisi edes välttävän hyviä hermoja. Uudet paikat ja tilanteet, lapsiperheen härdelli, muutto, arjen yllätykset... Jos hermot tilttaa, niin koiralla saati sen perheellä ei oo enää kivaa. Siksi tuo Dänin tulos iski niin pahasti, että tarvittiin aika monta suklaata asian sulatteluun. Däni on tosi nuori vielä, ja minulla ei ole mikään kiire päättää sen jalostuskäytöstä. Se oli tarkoitus astuttaa vanhalla, käyttämättömällä uroksella alkuvuoden juoksusta, mutta sen nyt unohdamme. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään, millä voisin itselleni tai tuleville pennun kyselijöille perustella Dänin jalostuskäytön. Pidän sen kuitenkin vielä nimissäni, koska se on aivan ok sijoituskodin ihmisille. Katsellaan lopullinen päätös sitten ajan kanssa. Ihan kaikista tärkeimpänä toiveena minulla on, että Däni pysyisi loppuikänsä sellaisena kuin se nyt on ollut. Ettei se alkaisi iän myötä oireilemaan hermojaan missään tilanteissa.<br />
<br />
Huonoihin uutisiin voidaan liittää myös Nokin selkäkuvaustulos LTV4 ja tyttärensä Ainon (J. Aito Arvoitus) VA1, LTV 3. Luna (J. Aikapommi) kävi juuri selkäkuvissa, tuloksia odotellaan. Myös K-pentujen emän Saagan sisarpuolten luustokuvaustulokset on saaneet miettimään, että alkaisko oikeesti vaikka keräilemään koiratarroja kasvattamisen sijaan. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes geeniarpajaisissa!<br />
<br />
Meidän Tirppa on kasvanut Nokia selvästi isommaksi, ihanaksi oman perheen kainalo- ja pusukoiraksi. Mutta valitettavasti se on vieraita kohtaan pidättyväinen, ja vaatii aikansa, ennenkuin haluaa mennä vieraiden ihmisten paijattavaksi. Tässä yksi luonteenpiirre myös, mistä en koirassa tykkää. Tirppis on kuitenkin vasta pentu ja toivon, että runsaat hyvät kokemukset erilaisista ihmisistä vielä sosiaalistaisivat sitä parempaan suuntaan. Aika näyttää, senkin. Muutoin se on kyllä vallan kivanoloinen paketti. Aloittivat juuri Julian kanssa tokon alkeiskurssin. Ihan parasta Tirpan mielestä on juosta ja hyppiä lumikinoksissa. Hyvänä kakkosena tulee sitten pallot, sylissä rapsuteltavana makaaminen ja luiden kätkeminen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.<br />
Noki porskuttaa entiseen tapaansa. Sillä välillä niin ärsyttää kakarakoiran riekkuminen. Mutta silti pitää työntyä ihan kylkeen nukkumaan. Rakkaita ne on toisilleen. Ja tietenkin meille.<br />
<br />
<br />
Oikein Ihanaa Joulun Aikaa ja Parempaa Uutta Vuotta 2020 kaikille Juovattaan elämää seuraaville!<br />
<br />
T. Mirja, Noki ja Tirppa + muu perhe<br />
<br />
<br />
<br />Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-16528594263236186922019-08-15T11:12:00.002+03:002019-08-15T11:12:38.027+03:00Kuulumisten päivittelyäK-pennut lähtivät maailmalle ja ovat sulostuttaneet uusien omistajiensa elämää jo muutaman kuukauden ajan. Juovattaan kennel eli kaksi aikuista, viisi lasta, kaksi koiraa ja kaksi kissaa pakkasi kesäkuun alussa tavaransa ja muutti n. 800km matkan Lopen Läyliäisistä Kuusamoon. Koirat eivät muutosta olleet moksiskaan.<br />
<br />
Tirppa on kasvanut sopusuhtaisesti. On ulkoisesti sellainen siro pikkukettu. Luonteen osalta toki vielä arvoitus. Haukkuherkkyys on aivan eri luokkaa kuin Pikillä ja Nokilla, joten sen kanssa tehdään paaaljon työtä. Jonkin verran on ollut pidättyväisyyttä vieraita kohtaan, mutta ei arkuudeksi asti. Lähinnä tilanne, jossa vieras ihminen lähestyy, muttei ota mitään kontaktia Tirppaan, aiheuttaa epäluuloisuutta. Tirppa on oikeastaan aika fiksu, siinä on samanlaista rasittavaa oveluutta kuin Piki-isomummossa oli. Se on myös vilkas ja vaatii paljon sekä liikuntaa että aivopähkinöitä, jottei kotia sisustettaisi uudelleen. Pentutestissä näkynyttä ääniarkuutta ei enää ole huomattu, mikä on loistojuttu! <br />
<br />
Noki on täällä pohjoisessa hoikistunut 1,5kg verran, lähinnä huomattavasti lisääntyneen liikunnan ansiosta. Vielä pitäisi vajaa kilo saada pois. Nokia ei ole polvet edelleenkään vaivanneet. Huomaan, että sillä oli aika surkea kunto kesän alussa. Nyt, kun on saanut juosta paljon vapaana erilaisissa maastoissa, on ihan erilaila lihasta ja nauttii oikein nopeatempoisista jahtausleikeistä Tirpan kanssa.<br />
<br />
A-pennuista J. Ainutlaatuinen eli Pyry heilasteli onnistuneesti aiemmin kesällä Lempon eli Kajaskiven Pulskaneilikan kanssa ja pentuja odotetaan piakkoin syntyväksi Villasukan kenneliin. Ihan mahtava juttu!<br />
<br />
P-pennut ovat nyt 9kk ikäisiä nuorukaisia. Odotan jo niiden polvitutkimuksia, joihin suuntaavat vuoden täytettyään.<br />
<br />
K-pennuista Pojulla (J. Kiistän Kaiken) on esiintynyt arkuutta muita koiria ja jossain määrin vieraita ihmisiä kohtaan. Hönö (J. Kivenä Kengässä) on nyt kipulääkekuurilla etujalan ontumisen vuoksi. Jos ontuminen jatkuu, aletaan asiaa tutkia tarkemmin röntgentutkimuksen kautta. Toivottavasti kyse on vain jostain venähdyksestä, vaikka kyllä mulla heti alkoi ocd kummitella mielessä.<br />
<br />
Juhatapioista Tapsu (Ä. Mitä Silmät Ei Nää) kastroitiin loppukeväällä, kun ympäristön narttujen juoksut saivat poikaparan pään totaalisesti pyörryksiin. Veljensä Jaajo (Ä. Kelpaat Kelle Vaan) kävi polvi- ja silmätarkastuksessa ja kaikki oli ok. Jaajolle toivotaan pentue jonkun reipasluonteisen, äänivarman nartun kanssa. Minua harmittaa kovasti, ettei Juhatapioista taida Pikin emälinjalle jatkoa tulla. Ne täyttävät marraskuussa 5v eli kovin kauaa ei enää voi narttujen kanssa odottaa. Harkitsin jo Unnin (Ä. Aito Rakkaus) jalostuslainaamista. Mutta muutto, kaksi pikkupoikaa, uusi vaativa työ, vuokra-asunto ja Tirppa on sellainen yhtälö, ettei minulla yksinkertaisesti riitä aikaa ja energiaa nyt pentueen kasvattamiseen. Muutenkin P- ja K-pennut syntyivät niin peräkkäin, että haluan rauhassa nyt kasvattaa "pennutuskuumetta" ja latautua, jotta jaksan sitten taas täysillä panostaa Dänin pentuihin, jos niitä saadaan aikaiseksi.<br />
<br />
Sijoituskoiria minulla on enää yksi. Däni (Ilonpisara) on käynyt tarvittavat pevisatutkimukset ja saa nyt rauhassa vielä kehittyä aikuiseksi. Täytti heinäkuussa 2v eli pentuja on toiveissa vuoden päästä syksyllä. Sitä ennen käy vielä luonnetestissä ja uusitaan silmätarkki.<br />
<br />
Oikein mukavaa syksyä kaikille blogin seuraajille! <br />
<br />
<br />Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-29698635873837029662019-04-19T22:37:00.001+03:002019-04-19T22:37:17.276+03:00K-pennut 6 viikkoaAika on mennyt tolkuttoman nopeasti ja tänään riiviöt täyttivät jo 6 viikkoa. Pennuilla on ollut tällä viikolla monenlaista ohjelmaa. Tiistaina käytiin Klaukkalassa pentutestissä. Testaajana toimi Pekka Korri ja sain taas paitsi vahvistusta omille havainnoilleni, myös rutkasti uutta tietoa pennuista ja vinkkejä jatkoon. Pentutestin jälkeen pentua odottavat saivat viimein kuulla, kuka niistä on kenenkin ikioma tuleva perheenjäsen. Kahden pennun kohdalla valinta oli selkeä, toivottavasti loputkin valikoituivat juuri oikealla tavalla. <br />
<br />
Keskiviikkona oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Toisella nartulla on pikkuinen, alle 0,5mm napatyrä. Muutoin kaikki saivat puhtaat paperit ja uroksilla oli kaikilla jo pallurat oikeissa paikoissa.<br />
<br />
Tässä nyt Maijan ottamia kuvia tältä päivältä, kun ulkoiltiin omassa pihassa. Pennut ovat jo tottuneita autoilijoita, mutta nyt pysytellään pari päivää kotosalla. Maanantaina lähdetään sitten taas vähän katselemaan uusia juttuja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-1runguvDI6A/XLoe_JlAkCI/AAAAAAAABtk/KeMy2AbPv5I4M8QyhLc2mKjsQIkzDV6TACLcBGAs/s1600/DSC_0020.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-1runguvDI6A/XLoe_JlAkCI/AAAAAAAABtk/KeMy2AbPv5I4M8QyhLc2mKjsQIkzDV6TACLcBGAs/s320/DSC_0020.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Keskiyön Cowboy eli Rekku muuttaa Riihimäelle. Taistelutahtoinen, ihmisen lähellä viihtyvä, rauhallinen ja pentueen hiljaisin kaveri.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-ieKEHXxuNiI/XLoe_Z8nZsI/AAAAAAAABto/ImwAZOXYEPQqdXYGIHbHaPHvw6YV2GLRQCLcBGAs/s1600/DSC_0010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-ieKEHXxuNiI/XLoe_Z8nZsI/AAAAAAAABto/ImwAZOXYEPQqdXYGIHbHaPHvw6YV2GLRQCLcBGAs/s320/DSC_0010.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Kun Olet Poissa eli Jope lähtee 8-vkoisena Ouluun. Överisosiaalisesta, alati häntää heiluttavasta ja oikein lungin & mutkattoman luonteen omaavasta pennusta toivotaan isona terapia / kaverikoiraa. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4e-eJkpu0Pw/XLofADkY8DI/AAAAAAAABts/z4XrYK65O1AEeYYmo8RC2IX767nnqMM3ACLcBGAs/s1600/DSC_0038.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-4e-eJkpu0Pw/XLofADkY8DI/AAAAAAAABts/z4XrYK65O1AEeYYmo8RC2IX767nnqMM3ACLcBGAs/s320/DSC_0038.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Kultaista Sadetta eli Tirppa jää meille. Itsenäinen, reipas ja rohkea pentu, josta toivottavasti joskus saadaan emä uusille Juovattaalaisille. Ensisijainen tehtävä on kuitenkin juoksuttaa Nokia ja olla ihana.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-Lm_zut82ERo/XLofBHSDpoI/AAAAAAAABt0/PP8jAYVZMOgMIAa96IYVp3PdmYzSmzgMgCLcBGAs/s1600/DSC_0153.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-Lm_zut82ERo/XLofBHSDpoI/AAAAAAAABt0/PP8jAYVZMOgMIAa96IYVp3PdmYzSmzgMgCLcBGAs/s320/DSC_0153.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Kivenä Kengässä eli Hönö muuttaa Ruovedelle maalaispoijaksi. Tämä aktiivinen, peloton ja äärimmäisen taistelutahtoinen tehopakkaus saa tulevaisuudessa kokeilla ainakin tokoa ja agilityä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sOxh0HsANE8/XLoe-bmgq4I/AAAAAAAABtg/D82Bsp3Wrhch_eWvl3cdQ49YYacrd-nNACLcBGAs/s1600/DSC_0011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-sOxh0HsANE8/XLoe-bmgq4I/AAAAAAAABtg/D82Bsp3Wrhch_eWvl3cdQ49YYacrd-nNACLcBGAs/s320/DSC_0011.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Kamat Lujilla eli Nena matkustaa viikon päästä Kuopioon nuoren parin ensikoiraksi. Tutussa laumassaan melkoinen riiviö, mutta yksin kiltti ja ihmiseen tukeutuva söpöläinen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-_e03keSJXbc/XLofAX0MzWI/AAAAAAAABtw/34Th9HJJLS0OCno-q9B1JWZh7eVhFjJCACLcBGAs/s1600/DSC_0104.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-_e03keSJXbc/XLofAX0MzWI/AAAAAAAABtw/34Th9HJJLS0OCno-q9B1JWZh7eVhFjJCACLcBGAs/s320/DSC_0104.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juovattaan Kiistän Kaiken eli Poju jää meille hieman pidemmäksi aikaa ja muuttaa n. 10-vkoisena Tampereelle isänsä luokse asumaan. Sisukas, taistelutahtoinen, reipas ja pentueen selvästi isoin mörssäri.<br />
</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ufShjOFwYw4/XLoisUC5EjI/AAAAAAAABvE/YA0wwQC6hJ8flm5tPq9ot7e6KvhOdJ8KACEwYBhgL/s1600/DSC_0013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-ufShjOFwYw4/XLoisUC5EjI/AAAAAAAABvE/YA0wwQC6hJ8flm5tPq9ot7e6KvhOdJ8KACEwYBhgL/s320/DSC_0013.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-lXSE0RMlLy4/XLoissLWNfI/AAAAAAAABvE/C9BhP6NcFO8mG8WT2SX5oVvq8jLXjKCrgCEwYBhgL/s1600/DSC_0028.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-lXSE0RMlLy4/XLoissLWNfI/AAAAAAAABvE/C9BhP6NcFO8mG8WT2SX5oVvq8jLXjKCrgCEwYBhgL/s320/DSC_0028.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-OzHx4WhC1mQ/XLoirwKAv_I/AAAAAAAABvE/E_ixTZEWWWQTQ5uMWKopY1J0T5c7FxePQCEwYBhgL/s1600/DSC_0043.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-OzHx4WhC1mQ/XLoirwKAv_I/AAAAAAAABvE/E_ixTZEWWWQTQ5uMWKopY1J0T5c7FxePQCEwYBhgL/s320/DSC_0043.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-g1F_dGsizk0/XLoitZiiL4I/AAAAAAAABu4/B4vaoAJMK7smoR3itog2vOOhiSotNRlIACEwYBhgL/s1600/DSC_0059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-g1F_dGsizk0/XLoitZiiL4I/AAAAAAAABu4/B4vaoAJMK7smoR3itog2vOOhiSotNRlIACEwYBhgL/s320/DSC_0059.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-o_IE9YCmrUo/XLoitxI7uXI/AAAAAAAABvE/w8c83KytM0Q1_QQdHJyMTNf84k_dHRT4gCEwYBhgL/s1600/DSC_0072.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-o_IE9YCmrUo/XLoitxI7uXI/AAAAAAAABvE/w8c83KytM0Q1_QQdHJyMTNf84k_dHRT4gCEwYBhgL/s320/DSC_0072.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-TFikWijDbZ8/XLoiuXNB4ZI/AAAAAAAABvA/EcB7wD0f4uIHPUGIXvVAmNPI2Q6kCC0sACEwYBhgL/s1600/DSC_0087.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-TFikWijDbZ8/XLoiuXNB4ZI/AAAAAAAABvA/EcB7wD0f4uIHPUGIXvVAmNPI2Q6kCC0sACEwYBhgL/s320/DSC_0087.jpg" width="212" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-9FjfhVrHkzQ/XLoixgZR9GI/AAAAAAAABvE/XuKLq0EENXUP-f3VJl104-TSonX796z9wCEwYBhgL/s1600/DSC_0204.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-9FjfhVrHkzQ/XLoixgZR9GI/AAAAAAAABvE/XuKLq0EENXUP-f3VJl104-TSonX796z9wCEwYBhgL/s320/DSC_0204.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-vyPGHDveVqI/XLoiw_RN81I/AAAAAAAABvA/WhBtwlwKn9MYtbRlOxUhD2G9yxMfpHB-wCEwYBhgL/s1600/DSC_0179.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-vyPGHDveVqI/XLoiw_RN81I/AAAAAAAABvA/WhBtwlwKn9MYtbRlOxUhD2G9yxMfpHB-wCEwYBhgL/s320/DSC_0179.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-EPSaeD82PTo/XLoivlfB67I/AAAAAAAABvA/LmTfqcCPhOcL5l3iQSg-XO8k-5QWmQ8wQCEwYBhgL/s1600/DSC_0157.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-EPSaeD82PTo/XLoivlfB67I/AAAAAAAABvA/LmTfqcCPhOcL5l3iQSg-XO8k-5QWmQ8wQCEwYBhgL/s320/DSC_0157.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-OoRjx89ot0M/XLoivQe2u3I/AAAAAAAABu8/u8DTrsRNQJ8KvXbmaenQOavKbpae1PuOgCEwYBhgL/s1600/DSC_0114.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-OoRjx89ot0M/XLoivQe2u3I/AAAAAAAABu8/u8DTrsRNQJ8KvXbmaenQOavKbpae1PuOgCEwYBhgL/s320/DSC_0114.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-uNUu8Y_3FK4/XLojTbvUMSI/AAAAAAAABvI/JjIL5sZfkw8a31-a6j5AZPCJX65-d1KZwCLcBGAs/s1600/DSC_0045.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-uNUu8Y_3FK4/XLojTbvUMSI/AAAAAAAABvI/JjIL5sZfkw8a31-a6j5AZPCJX65-d1KZwCLcBGAs/s320/DSC_0045.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-67409907457491652742019-04-04T10:44:00.002+03:002019-04-04T10:44:43.988+03:00K-pennut kasvavatPennut täyttävät huomenna 4 vkoa ja vauhti kiihtyy toki päivä päivältä. Nyt, kun edellisestä pentueesta on poikkeuksellisen vähän aikaa, on tullut vertailtua Lunan P-pentuja näihin Saagan pentuihin. Erot on kyllä selkeät. Uskon vakaasti, että ne selittyvät hyvin pitkälti erilaisilla vanhemmilla. Lisäksi P-pennut kehittyivät poikkeuksellisen nopeasti. Saagan pennut ovat kokonaisuutena rauhallisempia, varovaisempia ja äänekkäämpiä. Niissä on jo alkanut tulla selvästi havaittavia eroja. Porukassa on kaksi rohkeampaa, pari varovaisemman oloista ja pari vielä arvoituksellista tyyppiä. Kaikki tulevat mielellään ihmisten luokse saamaan huomiota ja hellyyttä. <br />
<br />
Pennut ovat kaikki mielestäni tosi kauniita ja tällä hetkellä en ole vielä kenessäkään huomannut mitään "vikaa". Poikien pallurat tuntuvat olevan jo kovasti matkalla kohteisiinsa ja napatyriä en varsinaisesti tunne keneltäkään. Parkkipojalla voi ehkä ihan todella pikkuruinen "rasvanapa" olla, mutten siitäkään ole varma.<br />
<br />
Pennut syövät 2x päivässä raakaa lihaa kermaviilillä tai piimällä notkistettuna. Lisäksi Saaga imettää niitä vielä antaumuksella.Saaga on muutenkin huolellinen emä, putsailee pentujen jätökset ja myös osaa kasvattaa riiviöitään. Tai oikeastaan nyt puhutaan vain yksikössä; dominotyttö on aikamoinen räyhäiita ja kauhukakara hyppii äitinsä silmille siihen malliin, että välillä Saaga ihan tosissaan komentaa sitä. On jännä nähdä, miten eri tavalla Saaga leikittää eri pentuja, aivan kuten Piki aikoinaan omiaan. Joillekin ollaan hyvin helliä ja joidenkin kanssa otteet on jopa rajun näköisiä.<br />
<br />
Pentujen pentutesti on 16.4., testaajana toimii Pekka Korri. Eläinlääkärin tarkastus ja sirutus on vuorossa sitten seuraavana iltana eli 17.4. Eilisen aikana mulla alkoi jo vähän hahmottua, kuka pentu menisi mihinkin kotiin. Mutta lopulliset päätökset tehdään vasta pentutestin jälkeen. Sehän on jo ihan kohta, koska näiden kanssa aika kiitää! (Paitsi pentuja itselleen odottavat voivat olla ajan kulumisesta kyllä toista mieltä...) Nämä pennut leviävät aika kivasti eri puolille Suomea. Pojat menevät Tampereelle, Ruovedelle, Riihimäelle ja Ouluun. Tytöistä toinen jää meille ja toinen muuttaa Kuopioon. <br />
<br />
Saaga on toipunut synnytyksestä hyvin ja tekee mielellään jo pitkiäkin lenkkejä. Muutenkin on hyvin luottavainen, eikä koe tarpeelliseksi vahtia pentujaan sen kummemmin.<br />
<br />
Saagan sisko kävi juuri luustokuvissa (nyt pentueesta 8/9 kuvattu, mahtavaa!!) ja ikävä uutinen oli D/D lonkat ja selkämuutos LTV3. Minua harmittaa kovasti, etten aikanaan kuvauttanut Saagan selkää lonkkien ja kyynärien yhteydessä. Jälkiviisas on niin helppo olla. Lapinkoirien selkiä on alettu nyt viimeaikoina kuvaamaan yhä enemmän (aiemminkin asian suhteen aktiivisia kasvattajia on toki ollut, esim. Erimoone-kasvatit on aivan ihanteellisesti selkäkuvattu jo alusta asti!) ja mitä enemmän kuvataan, sen enemmän nuita muutoksia putkahtelee. Lonkkien suhteen olinkin jo Saagan pennutusta suunnitellessa tietoinen, että siellä sisaruksilla esiintyy hyvin vaihtelevia tuloksia.<br />
<br />
Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran kevätkokouksessa päätimme, että geenitestiavustuksista ylijäämää rahaa käytetään jatkossa selkäkuvausten tukemiseksi. Asiasta tulee virallisempaa tietoa nyt kevään aikana. Kannustan lämpimästi kaikkia kasvattejani kuvauttamaan selän samalla, kun kuvaatte koiralta lonkat ja kyynärät. Mitä enemmän saamme tietoa, sitä helpompi on suunnitella tulevia pentueita mahdollisimman järkeviksi tämänkin vaivan osalta. Itse lupaan kuvauttaa lähitulevaisuudessa Nokin ja kaikki tulevat omat ja sijoituskoirani selänkin osalta.<br />
<br />
<br />
Lopuksi vielä kuvia eiliseltä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--VMhlqeu1xo/XKWz4pp1SPI/AAAAAAAABrk/4i5aFrDwbtwECnwZgpq-AHco9bqyr_hoQCLcBGAs/s1600/domino2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="983" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/--VMhlqeu1xo/XKWz4pp1SPI/AAAAAAAABrk/4i5aFrDwbtwECnwZgpq-AHco9bqyr_hoQCLcBGAs/s320/domino2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Y3Pr1-LHxSo/XKWz46qrxLI/AAAAAAAABro/vAju6OS7GKUxTc_vwGEfbv5tmvT7tEp1QCLcBGAs/s1600/haukotus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="983" data-original-width="653" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-Y3Pr1-LHxSo/XKWz46qrxLI/AAAAAAAABro/vAju6OS7GKUxTc_vwGEfbv5tmvT7tEp1QCLcBGAs/s320/haukotus.jpg" width="212" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-goqplbrykEo/XKWz6EyOAUI/AAAAAAAABrw/URlTpS-7pGYdaH1xuiXoL-1ui4KGbRdyACLcBGAs/s1600/min%25C3%25A4japikkuparkki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="434" data-original-width="289" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-goqplbrykEo/XKWz6EyOAUI/AAAAAAAABrw/URlTpS-7pGYdaH1xuiXoL-1ui4KGbRdyACLcBGAs/s320/min%25C3%25A4japikkuparkki.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-04QuE-HWDvU/XKWz6F5MVOI/AAAAAAAABr0/va74lxRy-DkevJs-GMwt4Yvbj2GurwbPQCLcBGAs/s1600/parkkipoika2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="446" data-original-width="671" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-04QuE-HWDvU/XKWz6F5MVOI/AAAAAAAABr0/va74lxRy-DkevJs-GMwt4Yvbj2GurwbPQCLcBGAs/s320/parkkipoika2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-WgWUBzXvj8A/XKWz6fOWsUI/AAAAAAAABr4/Zn1MRNWZBkIi-1Te2p9H4hzu9MRPgUFawCLcBGAs/s1600/parkkipoika4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="457" data-original-width="686" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-WgWUBzXvj8A/XKWz6fOWsUI/AAAAAAAABr4/Zn1MRNWZBkIi-1Te2p9H4hzu9MRPgUFawCLcBGAs/s320/parkkipoika4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-yerUF-oNUDU/XKWz7aPf_hI/AAAAAAAABr8/uSsOJUlh8u41oWEoPk430UtANrHvVUeNACLcBGAs/s1600/parkkipoika6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-yerUF-oNUDU/XKWz7aPf_hI/AAAAAAAABr8/uSsOJUlh8u41oWEoPk430UtANrHvVUeNACLcBGAs/s320/parkkipoika6.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-b4BmECktO_k/XKWz7e1fGFI/AAAAAAAABsA/jS7jxM0TETcubGissOpN3k_5sGmmQJdnQCLcBGAs/s1600/pentu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="777" data-original-width="517" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-b4BmECktO_k/XKWz7e1fGFI/AAAAAAAABsA/jS7jxM0TETcubGissOpN3k_5sGmmQJdnQCLcBGAs/s320/pentu.jpg" width="212" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-aT5WWwndRs4/XKWz71VhvVI/AAAAAAAABsE/u4qkhF--kYgYeEoXRpjOrB4YdZoA_52dQCLcBGAs/s1600/pikkuparkki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-aT5WWwndRs4/XKWz71VhvVI/AAAAAAAABsE/u4qkhF--kYgYeEoXRpjOrB4YdZoA_52dQCLcBGAs/s320/pikkuparkki.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-4eJPefoyIj0/XKWz4wx-MuI/AAAAAAAABrs/zVzSYDmoQzsnBsbW7RN1wn8xNVO3mJVcwCLcBGAs/s1600/Saagapennut2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="983" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-4eJPefoyIj0/XKWz4wx-MuI/AAAAAAAABrs/zVzSYDmoQzsnBsbW7RN1wn8xNVO3mJVcwCLcBGAs/s320/Saagapennut2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-OxwpuGy8dqE/XKWz8WNcZAI/AAAAAAAABsM/SBbvdfp_aAkm_xtEVYm0vPYbkSqoUAjAACLcBGAs/s1600/sininen3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="983" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-OxwpuGy8dqE/XKWz8WNcZAI/AAAAAAAABsM/SBbvdfp_aAkm_xtEVYm0vPYbkSqoUAjAACLcBGAs/s320/sininen3.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-60c84oZGiFY/XKWz8HZEhqI/AAAAAAAABsI/KBB7X3dpprIPNDZI7X0kUofxC93NxqkLQCLcBGAs/s1600/sininen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="983" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-60c84oZGiFY/XKWz8HZEhqI/AAAAAAAABsI/KBB7X3dpprIPNDZI7X0kUofxC93NxqkLQCLcBGAs/s320/sininen.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-CLYX0z-oKmg/XKWz8tLTTFI/AAAAAAAABsQ/KDDkw4r21b4gEBbC8GO9d_2aQjDuR_38wCLcBGAs/s1600/sininenjavalkonaama2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="323" data-original-width="486" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-CLYX0z-oKmg/XKWz8tLTTFI/AAAAAAAABsQ/KDDkw4r21b4gEBbC8GO9d_2aQjDuR_38wCLcBGAs/s320/sininenjavalkonaama2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Zvg8igmiFrk/XKWz8ivpmDI/AAAAAAAABsU/4AmztW-DvlUD5K0f5OUddvo4z5th-H9GACLcBGAs/s1600/valkonaama2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="461" data-original-width="693" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-Zvg8igmiFrk/XKWz8ivpmDI/AAAAAAAABsU/4AmztW-DvlUD5K0f5OUddvo4z5th-H9GACLcBGAs/s320/valkonaama2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-SY3UpKU6_20/XKWz9XqcM1I/AAAAAAAABsY/9B2T4RHEYCEIDnZY-HxVHHnCXBqdhXrowCLcBGAs/s1600/valkonaama4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="983" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-SY3UpKU6_20/XKWz9XqcM1I/AAAAAAAABsY/9B2T4RHEYCEIDnZY-HxVHHnCXBqdhXrowCLcBGAs/s320/valkonaama4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-kZPVwJXEOp4/XKWz9sVGy6I/AAAAAAAABsc/pL35VjeA75ExBve4-wcvCy3-rpZv8e9PQCLcBGAs/s1600/valkonaama6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="291" data-original-width="438" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-kZPVwJXEOp4/XKWz9sVGy6I/AAAAAAAABsc/pL35VjeA75ExBve4-wcvCy3-rpZv8e9PQCLcBGAs/s320/valkonaama6.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-76596909732879999832019-03-11T10:49:00.000+02:002019-03-22T13:53:14.566+02:00Saagan ja Papin pennut syntyivät 8.3.Saagan tiineys sujui loppuun asti ongelmitta. Ruokahalu oli välillä hukassa, mutta muutoin kaikki hyvin.<br />
Kävimme tiineysröntgenissä 50 vrk astutuksesta. Kuvassa näkyi 6 varmaa pentua, ja yksi "ehkä".<br />
<br />
Tämä emälinja tykkää synnyttää hieman etuajassa, eli toiveikkaana odotin synnytyksen sattuvan viikonlopulle, lasketun ajan ollessa tiistaina. Avautumisvaihe alkoikin jo torstai-iltana. Yöllä Saaga tyhjensi suolta, lepäili ja välillä petaili pentulaatikkoa mieleisekseen. Perjantai aamu sujui rauhallisesti. Välillä läähätytti, mutta pääasiassa Saaga vain makoili / nukkui rauhassa pentulaatikossa.<br />
<br />
Klo 12.20 se yhtäkkiä muuttui levottomaksi ja kulki vinkuen ympäri taloa, hakeutuen kuitenkin vähänväliä minun viereeni hieman hämillään. Totesin, että nyt taitaa tositouhut lähestyä. Sain juuri sopivasti ihmislapset päiväunille, kun pentuvesi alkoi tippua klo 13. Koulusta synnytysvapaan ottanut 7.-luokkalaisemme jäi vahtimaan pikkuveljiensä unta ja minä siirryin Saagan kanssa pentuhuoneeseen. Kesti n. tunnin ennenkuin työntöpoltot alkoivat. Saaga etsi kovasti mukavaa asentoa ja läähätteli. Sitten alkoi ponnistaminen, jota kesti ja kesti. Lopulta poltteet olivat hurjat ja Saaga repi ja riuhtoi pentulaatikon alusia. Sitten tuli iso oksennus, jonka jälkeen Saaga ponnisti ihan hurjalla voimalla kerran ja hyväkuntoinen esikoinen oli maailmassa. Loput pennut syntyivätkin harvinaisen vaivattomasti. Loppusaldona oli ne röntgenissä nähdyt kuusi pentua. Saaga oli ensimmäisen pennun synnyttyä hieman häkeltynyt ja käsitteli pentua turhankin varovaisin ja hellin ottein. Lopulta leikkasin itse pennun napanuoran. Toinen pentu syntyikin nopeasti perään ja silloin Saaga oli jo aivan tilanteen tasalla & hoiteli loppusynnytyksen minun millään tavalla puuttumatta asiaan.<br />
<br />
Tässä vielä pennut tarkemmin:<br />
<br />
1. syntyi klo 14.43, uros. Paino 359g. Parkki<br />
2. syntyi klo 14.58, uros. Paino 391g. Domino, paljon valkoista päässä<br />
3. syntyi klo 15.08, narttu. Paino 294g. Parkki, valkoinen otsapiirto<br />
4. syntyi klo 15.27, uros. Paino 376g. Sininen<br />
5. syntyi klo 16.15, narttu. Paino 363g. Domino, pieni valkoinen otsamerkki<br />
6. syntyi klo 17.04, uros. Paino 369g. Domino, ei valkoista naamassa<br />
<br />
Ensimmäiset päivät ovat sujuneet hyvin. Pennut ovat virkeitä, syövät ja kasvavat. Saaga höyryää välillä levottomana, kun jälkipoltot vaivaa ja mahakin on vähän sekaisin. Joka kerta tässä kohtaa olen miettinyt, onko kaikki ok vai uhkaako kalkkikramppi tai kohtutulehdus. Huomaan, että nyt otan tilanteen jo rauhallisemmin. Lämmön olen toki Saagalta mitannut kerran päivässä. Mutta kun se on normaali, ruoka maistuu ja maito virtaa niin eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Itsekin kuusi kertaa synnyttäneenä tiedän, että se eka viikko on ihan oma maailmansa. Hormoonit vie ja emä vikisee!<br />
<br />
Pentue nimettiin Saagan synnyin- ja asuinpaikan Ylöjärven myötä teemalla Eppu Normaali. Koska teeman lisäksi halusin kaikille saman alkukirjaimen, niin tehtävä ei ihan helppo ollut. Lopullisena innoittajanani toimi vallan touhukkaassa iässä olevat pikku P-pennut. Epuilta kun löytyi monta kappaleen nimeä, jotka voivat hyvin kuvata myös sellaista touhukasta pennunriiviötä ja omistajan sitä kohtaan tuntemia moninaisia tunteita...<br />
<br />
Eli syntymäjärjestyksessä<br />
<br />
Juovattaan Keskiyön Cowboy<br />
Juovattaan Kun Olet Poissa<br />
Juovattaan Kultaista Sadetta<br />
Juovattaan Kivenä Kengässä<br />
Juovattaan Kamat Lujilla<br />
Juovattaan Kiistän Kaiken<br />
<br />
(Minulla tuli ihan mieleeni tilanne, jossa olet tehnyt pitkän työpäivän, tulet väsyneenä kotiin ja odotat ovella olevan vastassa ihanan rakkaan pentusi. Totuus voikin olla muutama pureskeltu lattialista, erinäisiä pissalammikoita siellä täällä, pitkin keittiötä levitelty roskis ja uuden muotoilun saanut sohvan nurkka. Eikös se vähän niin mene, että Kun olet poissa, on kamat lujilla ja pääsi vähän kultaista sadettakin sinne tänne. Mutta tässä istun, katson sinua viattomilla pennun silmilläni ja kiistän kaiken. Ajattelet, että on tuoki perkeleen karvakasa vähän kuin kivenä kengässä. Vaan eihän sille vihainenkaan voi olla, ja itsehän sen hommasit. Siivoat jäljet, lähdette rentouttavalle metsälenkille ja illalla et enää edes muista, että pentu voi olla muutakin kuin rakastettavan ihana halinalle. Kunnes yöllä kesken makoisimman unen herään, kun eräs keskiyön cowboy ulvoo rakkausserenadiaan naapurin juoksunartulle.....)<br />
<br />
<b>KAIKKI SAAGAN PENNUT ON VARATTU</b>! Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-38787837512774991832019-02-09T05:47:00.001+02:002019-02-09T05:47:43.590+02:00Pieniä K-pentuja tulossa!Saaga kävi eilen, 31 vrk astutuksesta, tiineystutkimuksessa. Pentuja on tulossa sellainen hyvänkokoinen pentue, arviolta 5-6 kpl.<br />
<br />
Minut yllätti aivan totaalisesti se hurja kiinnostuksen määrä, mitä pentue on osakseen saanut. Tarvitsisin ainakin kolme Saagaa, jotta jokaiselle potentiaaliselle kysyjälle olisi pentu riittänyt. Toivottavasti jokaiselle löytyy se just oikea, oma pentu jostain!<br />
<br />
Nyt odotellaan. Saaga kasvattaa mahaansa kotonaan vielä vajaan pari viikkoa ja sitten haen sen meille pentulomalle. Toivon, että se muistaa tämän paikan, vaikka kesän hoitoviikosta onkin jo reilu puoli vuotta aikaa. Muualla ollaan kyllä nähty sen jälkeenkin. Mies sai pyynnön suunnitella hieman toimivamman pentulaatikon kuin viimeksi ja minä alan tilailemaan taas pikkuhiljaa pissa-alustoja ja penturuokaa. Niin ihanaa!Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-83447887000207755882019-01-12T17:52:00.003+02:002019-01-12T17:52:35.422+02:00P-pennut maailmalla ja K-pennut toiveissaKoska kaikki Lunan pentua meiltä odottaneet olivat Facebookissa, tuli pentujen elämää päiviteltyä vain sinne. Tässä nyt kuitenkin tännekin pieni yhteenveto pentueesta ja uusien omistajien lähettämät tuoreet kuvat huomenna 9 vkoa täyttävistä riiviöistä.<br />
<br />
Tämä oli viides meillä syntynyt ja kasvanut pentue. Erottui kyllä muista hiljaisuudellaan ja itsenäisillä luonteillaan. En herännyt <b>yhtään</b> kertaa koko aikana yöllä pentujen ääniin ja se on paljon se. Leikkiessään ja innostuessaan toki haukkuääntä kuului, mutta ihan kaikilla mittareilla väittäisin näiden olleen vähähaukkuiset kakarat. Hupia lukuunottamatta porukka oli myös todella itsenäisiä nuoria. Asia pääsi yllättämään, kun lähdin niiden kanssa ekaa kertaa vieraaseen metsään. Jos ei olisi ollut apukäsiä ja -jalkoja mukana, olisin ollut pulassa. Viisikko nimittäin hajaantui kaikkiin ilmansuuntiin!<br />
<br />
Pentutestissä kaikki pärjäsivät kivasti ja olin onnistunut vähän tuurillakin valikoimaan oikeat pennut oikeisiin koteihin. Nyt pentutesti venyi joulun pyhien takia hyvin lähelle luovutusta. Jatkossa pyrin siihen, että pennut valikoituu vasta testin jälkeen. Aina kun siellä näyttää niitä yllätyksiä tulevan.<br />
<br />
Pennut autoilivat täällä meillä aikalailla ja yritin tehdä mahdollisimman paljon niiden sisäsiisteyskasvatuksen eteen. Nämä asiat tuntuukin pennuille olevan ihan kivalla mallilla nyt uuden elämän alkutaipaleella. Hieman huolta on aiheuttanut useamman pennun löysälle heittäytynyt maha, mutta onneksi asia on jo helpottamaan päin ja pienestä riplasta huolimatta kaikki ovat olleet toimeliaita ja kasvaneet hyvin. Sitkeimmin kuraavalta eli Käryltä tutkittiin juuri ulostenäytekin giardian tai matojen varalta ja kaikki oli siltä osin kunnossa.<br />
<br />
SUUREN SUURI KIITOS LUNAN OMISTAJILLE YHTEISTYÖSTÄ! <br />
<br />
Saaga- sijokki sitten päätti yllättää ja aloitti juoksunsa reippaasti etuajassa jouluaattona. Pikkaisen meni pasmat sekaisin, mutta avuliaiden koiratuttavien johdosta saatiin Saaga astutettua Papilla, Seitavuoren Pepposella. Toivon kovasti paljon, että pieniä Hillervo Pepposia tupsahtaa iloksemme maaliskuussa. Lisätietoja pentueen taustoista voi lukea PENTUJA- sivulta. Tämä tulee olemaan K-pentue, nimiteema paljastuu sitten aikanaan.<br />
<br />
Toinen sijoitusnarttuni Däni kävi kanssani joulukuussa läpivalaisussa tuloksella lonkat B/B, kyynärä 0/0 ja selkä lausutulta osalta terve. Katsellaan Dänille silmä-, polvi- ja sydäntarkkeja sitten joskus v. 2020 keväällä ja luonnetestikin johonkin väliin. Jos kaikki on ok, niin Dänille toivotaan pentuja v. 2020 syksyllä tai miten nyt juoksut sattuvat tulemaan. Sinne on vielä jokatapauksessa aikaa ja annetaan tyttösen rauhassa kasvaa ja varttua.<br />
<br />
Tässä vielä nämä hurmaavat Juovattaan Peet.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-pPziM7UHYq8/XDoEhswTthI/AAAAAAAABqM/6TRWOxXFvsgrGOL5CIRpQXtKzU3NqKWCgCLcBGAs/s1600/Jehu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="453" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-pPziM7UHYq8/XDoEhswTthI/AAAAAAAABqM/6TRWOxXFvsgrGOL5CIRpQXtKzU3NqKWCgCLcBGAs/s320/Jehu.jpg" width="151" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">J. Pohjanmaalla eli Jehu muutti Vantaalle </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NFhXWW1tExI/XDoEifdyK-I/AAAAAAAABqU/zSgYD6c55IMNFz9HfHlmIdPWlMgAKgfzwCLcBGAs/s1600/Pieta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-NFhXWW1tExI/XDoEifdyK-I/AAAAAAAABqU/zSgYD6c55IMNFz9HfHlmIdPWlMgAKgfzwCLcBGAs/s320/Pieta.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">J. Pala Elämää eli Pieta muutti Kempeleeseen. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-op79NGr9nTY/XDoEhir92hI/AAAAAAAABqI/HsnmZ0wRDBwf88CdyKbf2QLBMJ0NC8EcwCLcBGAs/s1600/Hupi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-op79NGr9nTY/XDoEhir92hI/AAAAAAAABqI/HsnmZ0wRDBwf88CdyKbf2QLBMJ0NC8EcwCLcBGAs/s320/Hupi.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">J. Pala Rauhaa eli Hupi muutti Tampereelle</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-utQteNBmXMc/XDoEikaOxZI/AAAAAAAABqY/OBxci6-Ef80e_pW00FV9T7WD8yh8e5l1gCLcBGAs/s1600/Pyry.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="664" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-utQteNBmXMc/XDoEikaOxZI/AAAAAAAABqY/OBxci6-Ef80e_pW00FV9T7WD8yh8e5l1gCLcBGAs/s320/Pyry.jpg" width="256" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">J. Pyhä Yksinkertaisuus muutti Lahteen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-HkBUOz0B-vw/XDoEhhABTZI/AAAAAAAABqQ/-PeEi6Qjo10DgacCxwBv2mPrU_yKAGRIACLcBGAs/s1600/K%25C3%25A4ry.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="960" height="213" src="https://1.bp.blogspot.com/-HkBUOz0B-vw/XDoEhhABTZI/AAAAAAAABqQ/-PeEi6Qjo10DgacCxwBv2mPrU_yKAGRIACLcBGAs/s320/K%25C3%25A4ry.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">J. Pilke Silmäkulmassa muutti Jokioisiin Forssan kupeeseen</td></tr>
</tbody></table>
<br />Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-52402756121405288322018-11-24T16:42:00.001+02:002018-11-24T16:42:18.626+02:00Pennut 13 vrkLuna on palautunut rankasta synnytyksestä hienosti ja on mitä huolellisin emäkoira. Pesä on puhdas, pennut lähes kiiltää ja maito virtaa. Kun pennut nukkuvat, Luna tulee mielellään pentuhuoneesta seurustelemaan tai käväisee pihalla viilentymässä. Imetys kun on lämmintä puuhaa.<br />
<br />
Ihana hovikuvaajani Maija kävi taas kameransa kanssa kylässä ja tässä yksityispotretit sekä vähän juttua pennuista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZYpVDSbwHtI/W_lgOFZozCI/AAAAAAAABn4/BFZZt2ZpPbsK0MHTRMRTa4mVrPWJVHg9ACLcBGAs/s1600/Ekapoika3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZYpVDSbwHtI/W_lgOFZozCI/AAAAAAAABn4/BFZZt2ZpPbsK0MHTRMRTa4mVrPWJVHg9ACLcBGAs/s320/Ekapoika3.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-aCSTmS19uFw/W_lgNZMsE8I/AAAAAAAABnw/s1J9RvOYf-M0alhvw_8BXjbus-szRV7SgCLcBGAs/s1600/Ekapoika.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-aCSTmS19uFw/W_lgNZMsE8I/AAAAAAAABnw/s1J9RvOYf-M0alhvw_8BXjbus-szRV7SgCLcBGAs/s320/Ekapoika.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäisenä syntynyt uros, "Ekapoika". Painoi syntyessään 421g ja nyt 13 vrk iässä 1210g. Aivan ihastuttava pentu, tällä hetkellä suosikkini näistä. Tällä on mielestäni tosi kaunis pää ja olemus sellainen hellyttävä kaikin puolin. Tämä ei ole nopein, mutta aina sen löytää sieltä parhaalta tissiltä ;) Tuli ensimmäisenä ihmisen luo pentulaatikon reunalle. Rakastaa rapsutuksia ja rauhoittuu syliin. Häntä vispaa herkästi. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-IlhGFvQreqk/W_lgPj8iZsI/AAAAAAAABos/sLa-UIm0pKccYZSPdJpx74KS1Jwwq2wDQCEwYBhgL/s1600/Kannustytt%25C3%25B62.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-IlhGFvQreqk/W_lgPj8iZsI/AAAAAAAABos/sLa-UIm0pKccYZSPdJpx74KS1Jwwq2wDQCEwYBhgL/s320/Kannustytt%25C3%25B62.jpg" width="212" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Qyg1diTjSb8/W_lgQEc7O1I/AAAAAAAABow/3oojG6m_otQDAsHoXZ1xE9AB_Fo09uizgCEwYBhgL/s1600/Kannustytt%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-Qyg1diTjSb8/W_lgQEc7O1I/AAAAAAAABow/3oojG6m_otQDAsHoXZ1xE9AB_Fo09uizgCEwYBhgL/s320/Kannustytt%25C3%25B6.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toisena syntynyt pentu, narttu, "Kannustyttö". Syntyessään 452g, nyt 1190g. Vaatimaton, herttainen pentu. Ei tee itsestään numeroa. Siskoonsa verrattuna jotenkin sirompi, narttumaisempi kaikkinensa. (Sen mitä tämän ikäisistä nyt vielä voi sanoa.) </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-c1ndR8u_3x0/W_lgQ9bhVBI/AAAAAAAABow/tULekK9ivVkkfcNPcjPyRB_f5Azf2bQjQCEwYBhgL/s1600/Matami2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-c1ndR8u_3x0/W_lgQ9bhVBI/AAAAAAAABow/tULekK9ivVkkfcNPcjPyRB_f5Azf2bQjQCEwYBhgL/s320/Matami2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-ZpuKU31zM78/W_lgQQ0WeEI/AAAAAAAABo4/dTX5WH5-HggssKgZvmaRFsjXli-V1b_pgCEwYBhgL/s1600/Matami.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-ZpuKU31zM78/W_lgQQ0WeEI/AAAAAAAABo4/dTX5WH5-HggssKgZvmaRFsjXli-V1b_pgCEwYBhgL/s320/Matami.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmantena syntynyt pentu, narttu, "Matami". Syntyessään 497g, nyt 1290g. Muhkea emäntä, sellainen kunnon hylkeenpoikanen. Rauhallinen lössykkä, mutta omaa myös kipakan puolen. Monipuolisin äänirepertuaari, johon kuuluu mm. mäkätys, kujerrus, murina, kipakka haukku ja mumina. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-jglUeEpBmi8/W_lgTmJv_EI/AAAAAAAABpA/3SCiRO5mDsgL_kZsYJOuBgn8zMrLn5TzACEwYBhgL/s1600/kermapoika2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://1.bp.blogspot.com/-jglUeEpBmi8/W_lgTmJv_EI/AAAAAAAABpA/3SCiRO5mDsgL_kZsYJOuBgn8zMrLn5TzACEwYBhgL/s320/kermapoika2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-5xzkhuLQwro/W_lgTdPAjdI/AAAAAAAABo0/Nm29XNg-VoMs3jVwpOxxURCj4qs9WOWLACEwYBhgL/s1600/kermapoika.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="531" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-5xzkhuLQwro/W_lgTdPAjdI/AAAAAAAABo0/Nm29XNg-VoMs3jVwpOxxURCj4qs9WOWLACEwYBhgL/s320/kermapoika.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Neljäntenä syntynyt pentu, "Kermauros". Syntyessään 495g, nyt 1180g. The Persoona. Selkeästi vilkkain ja motorisesti taitavin viisikosta. Tämä on se, joka painaa ympäri laatikkoa, kun muut nukkuu. Röhkii kuin possu nisälle suunnistaessaan. Vähän sellainen kaikkihetimullenyt-tyyppi. Häslääjä. Hassu.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-jpt5Tf93aGM/W_lgTKfW4cI/AAAAAAAABo4/oTxsrl0CSTwFE6-UEZLWSToU6Gmvln-QwCEwYBhgL/s1600/Vikapoika3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-jpt5Tf93aGM/W_lgTKfW4cI/AAAAAAAABo4/oTxsrl0CSTwFE6-UEZLWSToU6Gmvln-QwCEwYBhgL/s320/Vikapoika3.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-9K7N1siBA3o/W_lgRlEsfbI/AAAAAAAABow/TKWauplf4DsFtp_dR0kfJFDk2W59KpY3QCEwYBhgL/s1600/Vikapoika.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="800" height="212" src="https://3.bp.blogspot.com/-9K7N1siBA3o/W_lgRlEsfbI/AAAAAAAABow/TKWauplf4DsFtp_dR0kfJFDk2W59KpY3QCEwYBhgL/s320/Vikapoika.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viimeisenä syntynyt, uros, "Rentoreiska". Syntyessään 462g, nyt 1200g. Tämä nukkua rellottaa lähes aina selällään, ei pidä hoppua minnekään ja on sellainen mutkattoman oloinen kulkija kaikin puolin. </td></tr>
</tbody></table>
<br />Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-3680970927187210712018-11-13T11:24:00.000+02:002018-11-13T11:24:04.145+02:00Juovattaan P-pentue syntyi 11.11.Lunan lämmöt laskivat lauantaina iltapäivän aikana ja avautumisvaihe käynnistyi lauantai-iltana. Vedet menivät sunnuntaina klo 15 maissa. Luna läähätteli ja oli levoton, mutta kunnollisia työntöpolttoja en havainnut. Yritin kävelyttää sitä ulkona useampaan kertaan, mutta vain ihan hetkellisesti supistuksiin tuli voimaa.<br />
Kun 2 tunnin aikana ei ollut tapahtunut mitään edistystä, lähdimme näytille eläinlääkäriin. Siellä sitten oksitosiinin, kalkin ja osittain eläinlääkärin avustuksella saatiin maailmaan viisi suurikokoista pentua.<br />
<br />
Ensin syntyi musta merkein uros, sitten kaksi kermanväristä narttua. Neljäs oli kerma uros ja viimeisenä musta ruskein merkein uros. Kaikki pennut painoivat reippaasti yli 400g, kaksi isointa muutamaa grammaa vaille 500. Kaikki olivat hyväkuntoisia.<br />
<br />
Lunalle tämä oli aivan käsittämättömän raskas reissu. Voitte miettiä tilannetta; vieras paikka, vieraat ihmiset, ultraukset, sisätutkimukset, tipan laitto jne. Mutta niin se vain antoi tehdä kiltisti kaiken ja hoiti siinä samalla jo syntyneitä pentujaan. Uskomattoman hyvät emonvaistot eikä tuo ihan huonohermoiseltakaan onnistuisi. Ainoastaan yhdessä kohti Lunalla meinasi ns. mennä kuppi nurin. Se oli tilanne, jossa oven takana joku vieras koira kävi rähisemässä. Siitäkin Luna tosin tasaantui nopeasti.<br />
<br />
Kotiin päästyämme Luna otti pentulaatikon haltuun. Siitä lähtien siellä on asunut viisi tyytyväistä, puhtaaksi kiilloitettua pentua.<br />
<br />
En tiedä hätiköinkö eläinlääkäriin lähtöä vai olisiko pennut syntyneet kotona, kun olisi tarpeeksi kauan odotellut. Tällä vähäisellä kokemuksellani, ja Nokin sektion syy takaraivossa kummitelken en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä. Olen itse äärimmäisen onnellinen, ettei tarvittu sektiota ja kaikki pennut saatiin hyvävointisina maailmaan. Samalla olen pahoillani siitä, millaisen kokemuksen Lunalle aiheutin.<br />
<br />
Onneksi Luna tuntuu itse unohtaneen koko hässäkän ja vaikuttaa aivan normaalilta vastasynnyttäneeltä emäkoiralta.<br />
<br />
Tuhannet kiitokset Eläinsairaala Evidensialle Hattulaan ihanasta hoidosta ja ystävällisestä asiakaspalvelusta.Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5655788726026118012.post-30474688066960175552018-11-04T08:43:00.003+02:002018-11-04T08:43:43.505+02:00Loppusuora häämöttääLuna käväisi tiineysröntgenissä viime torstaina. Vaikka astumisista oli jo 53 ja 51vrk, ei ihan tarkkaa kuvaa pennuista saatu. Jokatapauksessa isoa pentuetta ei ole tulossa, vaan pentuja näkyi varmuudella 4, mutta mahdollisesti 5. Kaikille pennuille on koti odottamassa.<br />
<br />
Luna on nyt viikkoa ennen laskettua aikaa oikein vetreäliikkeinen tyyppi. Ruokahalu on loputon ja pesän hän on päättänyt tehdä 2-vuotiaan poikamme sänkyyn. Tästä kyllä tylsä kasvattaja on vähän eri mieltä.<br />
<br />
Jäämme odottelemaan, milloin pennut alkavat pyrkiytymään maailmaan!Mirjahttp://www.blogger.com/profile/05005892977831678988noreply@blogger.com0