Näin ei kuitenkaan käynyt. Välillä Piki oli ärtyisä (kohdistui lähinnä kissoihimme) ja välillä sitten kipu näkyi ihan ontumisenakin. Aika usein huomasin, että Piki keventää kipeää puoltaan liikkuessa, vaikka muutoin vaikuttikin normaalilta.
Huhti-toukokuussa tilanne vaikeutui niin, että Piki oli etenkin isomman liikkumisen jälkeen öisin todella levoton; vinkui, vaihto paikkaa, läähätti, nuoli kyynärän seutua, ajoittain "petasi" raivoisasti ja taas pötkähti nuolemaan. Kun tätä oli jatkunut kolmisen viikkoa, teimme päätöksen. Pikin oli aika päästä kivuistaan ja me valitsimme ikävän.
Torstaina 24.5. Piki pääsi viimeisen kerran rakkaalle Hukkasen mökille, jossa se sai nuuhkiutua, kahlata rantavedessä, vahtia makkaroiden paistumista ja olla onnellinen. Piki sai oman makkaran, jonka se kauan paikkaa etsittyään kaivoi kätköön ihan rannan tuntumaan. Se ei ollut muutenkaan syönyt koko päivänä mitään, mikä sekin oli yksi merkki siitä, ettei se ollut kunnossa. Viimeinen yö oli hyvin levoton ja heräsin useaan kertaan siihen, että Piki vinkui sängyn alla.
Perjantaina 25.5. menin kahdestaan Pikin kanssa eläinlääkärille. Piki nukkui ikiuneen rauhallisena pää minun sylissä. Kyyneleeni kastelivat sen turkin, mutta tiesin, että päätös oli oikea.
Nuku rauhassa elämäni koira 💔
 |
| Piki v. 2012 tyttärensä Myrryn kanssa |
 |
| Piki oli äärimmäisen luotettava lasten kanssa. Tässä Piki 10kk ja vähän vanhempi Tuomas |
 |
| Oma piha ja lumi. Kaksi asiaa, joita Piki rakasti. |
 |
| Emänä Piki oli tunnollinen ja antoi pennuille kaikkensa. Se imetti kaikkia kolmea pentuettaan luovutusikään saakka, piti pesän puhtaana ja koulutti + leikitti pentujaan. Tässä Piki ensimmäisen pentueensa jälkeen, varsin karvattomana. |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti