Painajaisesta päivänvaloon

Tästä tekstistä tulee pitkä, mutta toivon, että mahdollisimman moni jaksaa lukea tämän loppuun. 

Kun aloin suunnitella Lunalle (Juovattaan Aikapommi) toista pentuetta, minulla oli mielessä jo muutama uros, joka voisi Lunalle sopia. Lopulta urosvaihtoehtoja oli neljä, jokaisella omat hyvät ja huonot puolensa. Koska olin jo kahdesti aiemmin kokeillut kaksoisastutusta ja siinä onnistunutkin, päätin kokeilla sitä taas.

Kaksoisastutuksesta

Synnytys, tiineys ja imetys ovat aina nartulle raskas rupeama. Ainakin jokainen ihmisäiti tietää, ettei lapsensaaminen ole ihmiselläkään mikään pikkujuttu. Samoin se ei ole sitä koirallekaan. Lisäksi jalostuksellisesti eli rodun parasta ajatellessa on aina huomattavasti parempi, että kymmenen eri narttua saa jokainen yhden pentueen kuin että yksi narttu saa kymmenen pentuetta. Jokaisella koiralla kun on ihan oma geeniperimänsä ja geeniperimän mahdollisimman laajana pitäminen on yksi tärkeimpiä jalostuksellisia asioita. Näiden em syiden vuoksi Kennelliitto määrittää, että yhdelle nartulle voi rekisteröidä korkeintaan viisi pentuetta. 

Minun oman ajatukseni mukainen järkevä jalostuskäyttö nartulla tarkoittaa 1-3 pentuetta riippuen nartusta ja siitä, mitä se periyttää. Jollain harvinaisempaa sukulinjaa olevalla, kaikinpuolin erittäin terveellä ja upealuonteisella, hyvät emäominaisuudet omaavalla nartulla voisin miettiä neljää pentuetta, mutta toistaiseksi en ole yhtään moista superyksilöä tavannut. Ajattelen myös, että pentueiden väli pitää ollan sen verran pitkä, että edelliset ovat kerenneet aikuiseksi ja niiden terveydestä ja luonteesta on saatu jo jotain tutkittuakin näyttöä. 

Ja nyt päästään siihen, miksi olen näinkin monta kertaa jo halunnut kaksoisastutusta kokeilla. Se on minulla suhteellisen helppo tapa yrittää saada aikaan useampia yhdistelmiä ilman, että rasitan narttua useilla pentueilla. Tämä oli nytkin syynä ja valitsin Lunalle kaksi erisukuista urosta Joikun (Äänekäs Jossain Täällä) ja Oivan (Juskankankaan Hupiveikko)

Jalostuslainasta

Luna ei ole oma koirani, vaan oman koirani tytär eli oma kasvattini. Lunan omistajat antoivat Lunan minulle jalostuslainaan ensimmäisen kerran v. 2018 ja koska siitä pentueesta syntyi viisi (toistaiseksi) tervettä, erittäin kivat luonteet omaavaa koiraa ja yhteistyömme sujui hyvin, sain Lunaa lainata toistamiseen. No miksi sitten tällainen jalostuslaina ja mitä se edes on?

Olen itse päälle 40-v perheenäiti. Teen 3-vuorotyötä hoitoalalla ja perheessämme on kaksi päiväkoti- ja kaksi teini-ikäistä lasta sekä kaksi jo poismuuttanutta opiskelijanuorta. Minun aika ja resurssit eivät riitä pitämään kotona isoa koiralaumaa, mutta haluan silti harrastaa koirankasvatusta. Käytännössä meillä on kotona kaksi koiraa, joista kumpikaan ei (enää) pentuja tee. Minulla on (ollut) joitain sijoituskoiria, joiden lisäksi jalostuslaina mahdollistaa Juovattaan pentueiden syntymisiä silloin tällöin jatkossakin. 

Käytännössä jalostuslaina tarkoittaa, että nartun omistaja on luovuttanut minulle oikeuden teettää pentue koirallaan. Tästä maksan ns. jalostuslainakorvausta nartun omistajille sopimuksen mukaisesti. Itse olen käyttänyt sopimuksessa summana 20% pennun myyntihinnasta / elävänä syntyvä pentu. Lisäksi sopimukseen kirjataan, miten toimitaan, jos narttu sattuisi menehtymään synnytyksessä tmv dramaattista. Siihen voi laittaa myös muita asioita, mutta nuo kaksi olen kokenut tärkeimmiksi ja toki sitten se maininta, että vastaan itse kaikista pentueeseen liittyvistä kuluista. Olen aina uskonut maalaisjärjen ja sovittelun voimaan, jos jotain yllättävää ilmenisikin. 

Painajainen

Koska molemmat valitsemani urokset astuivat Lunan, oli selvää, että pennuille tehdään dna-määritys, polveutumistesti, jossa selviää, kumpi uroksista on minkäkin pennun isä. (Käytännössä Kennelliitto ohjeistaa tekemään polveutumistestin aina, jos useampi kuin yksi uros on yrittänyt astua nartun tai jos siihen on ollut mahdollisuus.) Pentuja syntyi seitsemän ja värien perusteella jokaisen pennun kohdalla isä saattoi olla kumpi vaan. Eläinlääkäri sirutti pennut, otti niistä poskisoluharjoilla dna-näytteet ja sitten ne lähetettiin Laboklinille tutkittavaksi. Jännittävä odottaminen alkoi. 

Ensin tuli tieto, että yhden pennun näyte oli ollut huono ja Laboklin pyysi uuden näytteen, tällä kertaa verestä. Käytin siis pennun verinäytteenotossa, täyttelin uuden lähetteen ja taas veri postin kuljetukseen. Sitten maanantaina, 8.11. aamulla sähköpostiin alkoi tipahdella tuloksia. Aloin klikkailla tuloksia auki pentu kerrallaan. Iloisen kutkuttava jännitys muuttui kuitenkin nopeasti täydelliseksi epäuskoksi. Tulosten mukaan yhden pennun isä on Joiku, kolmen pennun isä on Oiva ja kahden pennun isä ei ole niistä kumpikaan. (Sen yhden, uusintanäytteen vaatineen pennun tulos ei ole vielä tätä kirjoittaessani tullut.) 

Lähetin tuloksen ensin parille kasvattajakaverilleni, koska ajattelin ensin, että enkö osaa tulkita englanninkielistä tekstiä oikein. Mutta ei. Kyllä siinä selvästi näin luki. Tästä käynnistyi yksi elämäni henkisesti raskaimmista päivistä. Kennelliiton neuvonta aukesi vasta klo 11. Sitä ennne otin yhteyttä Lunan omistajaan. Tärkeintä oli nyt miettiä, olisiko mitään, pientäkään mahdollisuutta, että Lunan olisi päässyt astumaan joku kolmaskin uros Sehän oli astutusreissulla vain 2 päivää ja muun ajan kotiväkensä kanssa. Sain kuulla, että vastoin ohjeistustani Luna oli saanut olla juoksun aikana valvomatta aidatulla kotipihallaan ja lisäksi perheen kesämökillä kytkettynä pihassa ihmisten ollessa sisällä. Oppi minulle: kerro aina ihan todella tarkasti ja oikeasti asiaa painottaen sijoitus /jalostuslainakoiran perheelle, miten tärkeä asia tämä on. Oppi sinulle, narttukoiran omistaja: Se vahinkoastuminen voi tapahtua, vaikka teillä ei olisi koskaan näkynyt irtokoiria, vaikka narttusi ei olisi koskaan ennen karannut, vaikka pitäisit sitä valvomatta vain pienen hetken.

Seuraavaksi soitin Kennelliittoon, jossa minut yhdistettiin jalostusasioista vastaavalle. Olin itse aika tunteikkaassa tilassa ja itkua pidätellen, siinä edes koko puhelua onnistumatta, kerroin tilanteeni. Puhelimen päässä oli aivan ihana nainen, joka lohdutti ja kertoi, miten edetä asiassa eteenpäin. Labratkin tekevät joskus virheitä, eli ihan ensimmäiseksi varasin näille kahdelle pennulle ajan verinäytteenottoon ja poissuljetaan uudella testillä tämä virheenmahdollisuus. Jos pennut osottautuvat "isättömiksi" eli sekarotuisiksi, niin sitten teen asiasta ilmoitksen Kennelliiton kasvatustoimikunnalle ja sikäli asia on selvä, mitään sanktioita asiasta ei koidu. Kennelliitto ei myöskään vaadi Lunan aiemman pentueen polveutumistestaamista, mutta en nukkuisi öitäni, jos en sitä tekisi. Koen, että olen polveutumistestin velkaa paitsi omalle mielenrauhalleni, myös P-pentujen omistajille. Lisäksi sain huomata jo maanantai-iltana koiraharrastuksen pimeän puolen, kun kuulin, että tätä minun painajaistani repostellaan eräällä keskustelupalstalla. Siellä oli kerrottu, kuinka vastuuntunnoton kasvattaja olen, kun pentueiden isästä ei ole mitään tietoa ja kaikki kylän rakit astuvat narttujani. Haluan siis ihan senkin vuoksi polveutumistestata P-pennut, ettei kenenkään ulkopuolisenkaan tarvitse asialla päätään vaivata. 

Ylivoimaiseksi vaikein osuus koko tilanteessa oli kertpa asia pentua odottaville ihmisille. Kirjoitin asiasta yleisen selonteon Juovattaan Facebook-ryhmään ja sitten otin yhteyttä jokaiseen pennunottajaan erikseen. Sitten vasta itkettikin. Niin ääretöntä ymmärrystä, luottamusta, tsemppaamista ja lojaaliutta en voinut ikinä edes toivoa. Jokainen ymmärsi tilanteen ja lopulta kävi niin, että molempien "isättömien" pentujen kodit ovat valmiita ottamaan oman pentunsa, vaikka sen isä ei koskaan selviäisi. Samoin sen pennun koti, jonka testi ei ole vielä valmistunut. Tämä sotku koskettaa sikäli koko pentuetta, että rekisteröinti voidaan suorittaa loppuun vasta, kun uusintatestit valmistuvat eli joudun luovuttamaan pennut ilman rekisteripapereita. Tämä vaatii aina ostajalta äärimmäisen vahvaa luottoa kasvattajaan ja olen nöyrä asian edessä. Myös pentujen kotien ulkopuolelta olen saanut aivan ihania viestejä, tsemppaamista ja voimaa rämpiä tämän suon yli. 

Päivänvaloa

Tällä hetkellä tilanne on se, että eilen lähti "Hallasta" ja "Valosta" verinäytteet kohti Labokliniä. "Karman" näyte on ollut siellä jo joitain päiviä, eli varovaisesti toivoen ensiviikolla odottaisin saavani niistä vastaukset. Olen päässyt asian ylitse. Loppujen lopuksi mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Kaikki pennut voivat erinomaisen hyvin, ovat vallottavia, reippaita ja elämänhaluisia koiranalkuja. Niille jokaiselle on oma, rakastava koti, jossa pentua on jo pitkään odotettu. Ylimääräistä vaivaa, harmia ja rahanmenoahan tästä koituu, mutta ne on lopulta elämässä pieniä juttuja. Samoin syyllisten etsiminen on aivan turhaa, kun vahinko on jo tapahtunut. Tulevaisuudessa voimme tästä oppia, kaikki osapuolet. Hyvässä lykyssä kyseessä on jokin laboratorioon liittyvä virhe ja kaikki ovatkin ihan sitä mitä tilasin. Mutta jos osa pennuista onkin jotain ihan muuta, niin ei se niiden tärkeyttä millään tapaa vähennä. Ihan yhtä rakkaita ovat, jokainen. 

Lopuksi sinulle, pentua harkitseva

Meitä kasvattajia on paljon ja voi tuntua loputtomalta suolta kahlata kaikkia läpi, kun etsit sitä teille oikeaa. On ihan ok, että kysyt suosituksia, mielipiteitä tai vinkkejä hyvistä kasvattajista tutuilta / somesta / keskustelupalstoilta. Suosittelen kuitenkin, että jättäisit huomioimatta ne mielipiteet ( olivatpa positiivisia tai negatiivisia), jotka on kirjoitettu anonyymisti, ilman nimeä tai kasvoja. Lisäksi, kertoivatpa muut ihmiset meistä kasvattajista mitä tahansa, niin käythän tutustumassa meihin ja muodostathan sitten ihan itse mielipiteesi. 

Olen itse yrittänyt alusta saakka pitää kasvatustoimintani mahdollisimman avoimena ja läpinäkyvänä. Siksi mm. en millään tavoin rajoita meillä vierailuja, vaan pentuja saa käydä katsomassa niin usein kuin haluaa. Olen hyvin epätäydellinen ihminen ja vaikka kasvattajana yritän parhaani, niin lähellekään aina en onnistu. Siksi myös meillä vierailevat näkevät sen aidon, minulle rakkaan ja tärkeän, mutta jollekin toiselle ihan kamalan arkeni ja elämäni. Esittelen sen meillä asuvan, ihmisiä arkailevan ja impulsiivinen vilkkaan oman kasvattini. Kerron, että älkää vaan tämmöiseltä koskaan pentua ottako. Hehkutan ja iloitsen vilpittömästi, kun onnistun, mutta minulle ei ole mitenkään vaikeaa myöskään kertoa, että tässä meni pieleen. Haluan kasvattaa pentuni samanlaisille ihmisille. Erehtyväisille, aidoille, empaattisille, maalaisjärjen omaaville, parhaansa yrittäville, oikeille eläville persoonille. En kiiltokuville. 

Päivitys tekstiin 2.12.2021: Laboklinilla tutkittiin kolmen pennun verinäytteet. Lopputulos oli se kaikista paras, eli alunperin kyseessä oli huonosta poskisolunäytteestä ja /tai laboratorion virheestä johtuneet väärät tulokset. Näiden kaikkien kolmen isäksi osottautui Joiku. Pentujen rekisteröinti on silti edelleen kesken, koska Kennelliitto on nyt neljä päivää yrittänyt osaltaan setviä Laboklinilta tulleiden tulosten tulvaa. Toivon kovasti, että vielä tämän viikon aikana pääsisin maksamaan rekisteröinnin ja saisin ensiviikolla postitella viimein pentujen omistajille rekisteripapereita.