Ultrakuulumiset!

Wwuh!

Tänään iltapäivällä pääsin ihan yksin emännän ja Venla-tytön mukaan. Loikkasin innoissani autoon ja asetuin omalle paikalleni. Minusta on aina kivaa lähteä emännän mukaan, ihan sama minne mennään. 

Tällä kertaa ajettiin paikkaan, jossa oli ihan hirmuisesti ihania tuoksuja. Onneksi emännällä ei ollut kiire ja sain tuoksutella rauhassa. Lopulta sitten käveltiin sisälle paikkaan, jossa tuoksuja oli jos mahdollista vieläkin enemmän. 

Ihan ekana minun piti istua puntarille. En ois oikein malttanut, kun ne hajut.. mutta istahdin sitten kuitenkin. Emäntä ei ollut kauheen tyytyväinen niihin numeroihin, mitä se vekotin näytti. Mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa, vaan keskityin jatkamaan nuuskuttelua. 

Siinä sitten sain istuskella hetken ja emäntä rapsutteli kovasti. Se jutteli, että pitää olla reipas plikka ja pysyä kohta paikallaan, kun kurkataan onko minun mahassa pentuja vai ei. 

Kohta minut nostettiinki johonki ihmeelliseen kouruun ja en oikein tykänny siinä olla. Vaan emäntä sitten rapsutteli ja Venlaki oli siinä lähellä, niin asetuin lopulta köllimään emännän kainaloon. Eläinlääkäritäti käytti jotain surisevaa laitetta minun mahalla ja sitten laitto mitä lie mönjää sinne mahalle. Ja sitten ne katteli pikkuruista telkkaria. Mulla oli ihan suht hyvä olla siinä emännän rapsutetavana. 

Ja kyllä minusta kuulemma tulee äitikoira! Aika jännittävää, mutta uskoisin, ettei mun kannata sitä vielä murehtia. Pentuja ne laskivat olevat ainakin kuusi, mutta mitään varmaa lukemaa ei voi sanoa. Juttelivat, että niitä voi olla toistensa takana piilossa lisääkin. Tai joskus käy niin, ettei joku pieni jaksakaan kasvaa isoksi pennuksi vaan katoaa itsekseen ennen syntymää. 

Olin tosi tyytyväinen, kun pääsin takaisin autoon. Mutta sitten sinne tuliki toinen koira. Se on yks aika rasittava penska Iina, se on semmonen "leikisti emännän koira", joku sijoituspentu, niin ne ihmiset puhuu. Se tuli meille. Voi plaah, oisin ehkä halunnu vaan nauttia emännän huomiosta itsekseni. Mutta kaipa se pitää sietää, kun kerran emäntä niin haluaa. On se oikeestaan ihan hauskakin tapaus, vähän turhan villi vaan. Ehkä Piki-rouva opettaa sen pian talon tavoille. 

Alan nyt kyselemään emännältä, joko minä nyt saisin ekstraruokaa. Vaikka sen mielestä sen puntarilaitteen numerot sanoi, etten muka tarvi. Mutta jos en minä, niin kai se niille minun vauvoille ees antaa??

Rakkaudella, Noki