perjantai 19. huhtikuuta 2019

K-pennut 6 viikkoa

Aika on mennyt tolkuttoman nopeasti ja tänään riiviöt täyttivät jo 6 viikkoa. Pennuilla on ollut tällä viikolla monenlaista ohjelmaa. Tiistaina käytiin Klaukkalassa pentutestissä. Testaajana toimi Pekka Korri ja sain taas paitsi vahvistusta omille havainnoilleni, myös rutkasti uutta tietoa pennuista ja vinkkejä jatkoon. Pentutestin jälkeen pentua odottavat saivat viimein kuulla, kuka niistä on kenenkin ikioma tuleva perheenjäsen. Kahden pennun kohdalla valinta oli selkeä, toivottavasti loputkin valikoituivat juuri oikealla tavalla.

Keskiviikkona oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Toisella nartulla on pikkuinen, alle 0,5mm napatyrä. Muutoin kaikki saivat puhtaat paperit ja uroksilla oli kaikilla jo pallurat oikeissa paikoissa.

Tässä nyt Maijan ottamia kuvia tältä päivältä, kun ulkoiltiin omassa pihassa. Pennut ovat jo tottuneita autoilijoita, mutta nyt pysytellään pari päivää kotosalla. Maanantaina lähdetään sitten taas vähän katselemaan uusia juttuja.

Juovattaan Keskiyön Cowboy eli Rekku muuttaa Riihimäelle. Taistelutahtoinen, ihmisen lähellä viihtyvä, rauhallinen ja pentueen hiljaisin kaveri.

Juovattaan Kun Olet Poissa eli Jope lähtee 8-vkoisena Ouluun. Överisosiaalisesta, alati häntää heiluttavasta ja oikein lungin & mutkattoman luonteen omaavasta pennusta toivotaan isona terapia / kaverikoiraa.

Juovattaan Kultaista Sadetta eli Tirppa jää meille. Itsenäinen, reipas ja rohkea pentu, josta toivottavasti joskus saadaan emä uusille Juovattaalaisille. Ensisijainen tehtävä on kuitenkin juoksuttaa Nokia ja olla ihana.

Juovattaan Kivenä Kengässä eli Hönö muuttaa Ruovedelle maalaispoijaksi. Tämä aktiivinen, peloton ja äärimmäisen taistelutahtoinen tehopakkaus saa tulevaisuudessa kokeilla ainakin tokoa ja agilityä.

Juovattaan Kamat Lujilla eli Nena matkustaa viikon päästä Kuopioon nuoren parin ensikoiraksi. Tutussa laumassaan melkoinen riiviö, mutta yksin kiltti ja ihmiseen tukeutuva söpöläinen.

Juovattaan Kiistän Kaiken eli Poju jää meille hieman pidemmäksi aikaa ja muuttaa n. 10-vkoisena Tampereelle isänsä luokse asumaan. Sisukas, taistelutahtoinen, reipas ja pentueen selvästi isoin mörssäri.










torstai 4. huhtikuuta 2019

K-pennut kasvavat

Pennut täyttävät huomenna 4 vkoa ja vauhti kiihtyy toki päivä päivältä. Nyt, kun edellisestä pentueesta on poikkeuksellisen vähän aikaa, on tullut vertailtua Lunan P-pentuja näihin Saagan pentuihin. Erot on kyllä selkeät. Uskon vakaasti, että ne selittyvät hyvin pitkälti erilaisilla vanhemmilla. Lisäksi P-pennut kehittyivät poikkeuksellisen nopeasti. Saagan pennut ovat kokonaisuutena rauhallisempia, varovaisempia ja äänekkäämpiä. Niissä on jo alkanut tulla selvästi havaittavia eroja. Porukassa on kaksi rohkeampaa, pari varovaisemman oloista ja pari vielä arvoituksellista tyyppiä. Kaikki tulevat mielellään ihmisten luokse saamaan huomiota ja hellyyttä.

Pennut ovat kaikki mielestäni tosi kauniita ja tällä hetkellä en ole vielä kenessäkään huomannut mitään "vikaa". Poikien pallurat tuntuvat olevan jo kovasti matkalla kohteisiinsa ja napatyriä en varsinaisesti tunne keneltäkään. Parkkipojalla voi ehkä ihan todella pikkuruinen "rasvanapa" olla, mutten siitäkään ole varma.

Pennut syövät 2x päivässä raakaa lihaa kermaviilillä tai piimällä notkistettuna. Lisäksi Saaga imettää niitä vielä antaumuksella.Saaga on muutenkin huolellinen emä, putsailee pentujen jätökset ja myös osaa kasvattaa riiviöitään. Tai oikeastaan nyt puhutaan vain yksikössä; dominotyttö on aikamoinen räyhäiita ja kauhukakara hyppii äitinsä silmille siihen malliin, että välillä Saaga ihan tosissaan komentaa sitä. On jännä nähdä, miten eri tavalla Saaga leikittää eri pentuja, aivan kuten Piki aikoinaan omiaan. Joillekin ollaan hyvin helliä ja joidenkin kanssa otteet on jopa rajun näköisiä.

Pentujen pentutesti on 16.4., testaajana toimii Pekka Korri. Eläinlääkärin tarkastus ja sirutus on vuorossa sitten seuraavana iltana eli 17.4. Eilisen aikana mulla alkoi jo vähän hahmottua, kuka pentu menisi mihinkin kotiin. Mutta lopulliset päätökset tehdään vasta pentutestin jälkeen. Sehän on jo ihan kohta, koska näiden kanssa aika kiitää! (Paitsi pentuja itselleen odottavat voivat olla ajan kulumisesta kyllä toista mieltä...) Nämä pennut leviävät aika kivasti eri puolille Suomea. Pojat menevät Tampereelle, Ruovedelle, Riihimäelle ja Ouluun. Tytöistä toinen jää meille ja toinen muuttaa Kuopioon.

Saaga on toipunut synnytyksestä hyvin ja tekee mielellään jo pitkiäkin lenkkejä. Muutenkin on hyvin luottavainen, eikä koe tarpeelliseksi vahtia pentujaan sen kummemmin.

Saagan sisko kävi juuri luustokuvissa (nyt pentueesta 8/9 kuvattu, mahtavaa!!) ja ikävä uutinen oli D/D lonkat ja selkämuutos LTV3. Minua harmittaa kovasti, etten aikanaan kuvauttanut Saagan selkää lonkkien ja kyynärien yhteydessä. Jälkiviisas on niin helppo olla. Lapinkoirien selkiä on alettu nyt viimeaikoina kuvaamaan yhä enemmän (aiemminkin asian suhteen aktiivisia kasvattajia on toki ollut, esim. Erimoone-kasvatit on aivan ihanteellisesti selkäkuvattu jo alusta asti!) ja mitä enemmän kuvataan, sen enemmän nuita muutoksia putkahtelee. Lonkkien suhteen olinkin jo Saagan pennutusta suunnitellessa tietoinen, että siellä sisaruksilla esiintyy hyvin vaihtelevia tuloksia.

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran kevätkokouksessa päätimme, että geenitestiavustuksista ylijäämää rahaa käytetään jatkossa selkäkuvausten tukemiseksi. Asiasta tulee virallisempaa tietoa nyt kevään aikana. Kannustan lämpimästi kaikkia kasvattejani kuvauttamaan selän samalla, kun kuvaatte koiralta lonkat ja kyynärät. Mitä enemmän saamme tietoa, sitä helpompi on suunnitella tulevia pentueita mahdollisimman järkeviksi tämänkin vaivan osalta. Itse lupaan kuvauttaa lähitulevaisuudessa Nokin ja kaikki tulevat omat ja sijoituskoirani selänkin osalta.


Lopuksi vielä kuvia eiliseltä.

















maanantai 11. maaliskuuta 2019

Saagan ja Papin pennut syntyivät 8.3.

Saagan tiineys sujui loppuun asti ongelmitta. Ruokahalu oli välillä hukassa, mutta muutoin kaikki hyvin.
Kävimme tiineysröntgenissä 50 vrk astutuksesta. Kuvassa näkyi 6 varmaa pentua, ja yksi "ehkä".

Tämä emälinja tykkää synnyttää hieman etuajassa, eli toiveikkaana odotin synnytyksen sattuvan viikonlopulle, lasketun ajan ollessa tiistaina. Avautumisvaihe alkoikin jo torstai-iltana. Yöllä Saaga tyhjensi suolta, lepäili ja välillä petaili pentulaatikkoa mieleisekseen. Perjantai aamu sujui rauhallisesti. Välillä läähätytti, mutta pääasiassa Saaga vain makoili / nukkui rauhassa pentulaatikossa.

Klo 12.20 se yhtäkkiä muuttui levottomaksi ja kulki vinkuen ympäri taloa, hakeutuen kuitenkin vähänväliä minun viereeni hieman hämillään. Totesin, että nyt taitaa tositouhut lähestyä. Sain juuri sopivasti ihmislapset päiväunille, kun pentuvesi alkoi tippua klo 13. Koulusta synnytysvapaan ottanut 7.-luokkalaisemme jäi vahtimaan pikkuveljiensä unta ja minä siirryin Saagan kanssa pentuhuoneeseen. Kesti n. tunnin ennenkuin työntöpoltot alkoivat. Saaga etsi kovasti mukavaa asentoa ja läähätteli. Sitten alkoi ponnistaminen, jota kesti ja kesti. Lopulta poltteet olivat hurjat ja Saaga repi ja riuhtoi pentulaatikon alusia. Sitten tuli iso oksennus, jonka jälkeen Saaga ponnisti ihan hurjalla voimalla kerran ja hyväkuntoinen esikoinen oli maailmassa. Loput pennut syntyivätkin harvinaisen vaivattomasti. Loppusaldona oli ne röntgenissä nähdyt kuusi pentua. Saaga oli ensimmäisen pennun synnyttyä hieman häkeltynyt ja käsitteli pentua turhankin varovaisin ja hellin ottein. Lopulta leikkasin itse pennun napanuoran. Toinen pentu syntyikin nopeasti perään ja silloin Saaga oli jo aivan tilanteen tasalla & hoiteli loppusynnytyksen minun millään tavalla puuttumatta asiaan.

Tässä vielä pennut tarkemmin:

1. syntyi klo 14.43, uros. Paino 359g. Parkki
2. syntyi klo 14.58, uros. Paino 391g. Domino, paljon valkoista päässä
3. syntyi klo 15.08, narttu. Paino 294g. Parkki, valkoinen otsapiirto
4. syntyi klo 15.27, uros. Paino 376g. Sininen
5. syntyi klo 16.15, narttu. Paino 363g. Domino, pieni valkoinen otsamerkki
6. syntyi klo 17.04, uros. Paino 369g. Domino, ei valkoista naamassa

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet hyvin. Pennut ovat virkeitä, syövät ja kasvavat. Saaga höyryää välillä levottomana, kun jälkipoltot vaivaa ja mahakin on vähän sekaisin. Joka kerta tässä kohtaa olen miettinyt, onko kaikki ok vai uhkaako kalkkikramppi tai kohtutulehdus. Huomaan, että nyt otan tilanteen jo rauhallisemmin. Lämmön olen toki Saagalta mitannut kerran päivässä. Mutta kun se on normaali, ruoka maistuu ja maito virtaa niin eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Itsekin kuusi kertaa synnyttäneenä tiedän, että se eka viikko on ihan oma maailmansa. Hormoonit vie ja emä vikisee!

Pentue nimettiin Saagan synnyin- ja asuinpaikan Ylöjärven myötä teemalla Eppu Normaali. Koska teeman lisäksi halusin kaikille saman alkukirjaimen, niin tehtävä ei ihan helppo ollut. Lopullisena innoittajanani toimi vallan touhukkaassa iässä olevat pikku P-pennut. Epuilta kun löytyi monta kappaleen nimeä, jotka voivat hyvin kuvata myös sellaista touhukasta pennunriiviötä ja omistajan sitä kohtaan tuntemia moninaisia tunteita...

Eli syntymäjärjestyksessä

Juovattaan Keskiyön Cowboy
Juovattaan Kun Olet Poissa
Juovattaan Kultaista Sadetta
Juovattaan Kivenä Kengässä
Juovattaan Kamat Lujilla
Juovattaan Kiistän Kaiken

(Minulla tuli ihan mieleeni tilanne, jossa olet tehnyt pitkän työpäivän, tulet väsyneenä kotiin ja odotat ovella olevan vastassa ihanan rakkaan pentusi. Totuus voikin olla muutama pureskeltu lattialista, erinäisiä pissalammikoita siellä täällä, pitkin keittiötä levitelty roskis ja uuden muotoilun saanut sohvan nurkka. Eikös se vähän niin mene, että Kun olet poissa, on kamat lujilla ja pääsi vähän kultaista sadettakin sinne tänne. Mutta tässä istun, katson sinua viattomilla pennun silmilläni ja kiistän kaiken. Ajattelet, että on tuoki perkeleen karvakasa vähän kuin kivenä kengässä. Vaan eihän sille vihainenkaan voi olla, ja itsehän sen hommasit. Siivoat jäljet, lähdette rentouttavalle metsälenkille ja illalla et enää edes muista, että pentu voi olla muutakin kuin rakastettavan ihana halinalle. Kunnes yöllä kesken makoisimman unen herään, kun eräs keskiyön cowboy ulvoo rakkausserenadiaan naapurin juoksunartulle.....)

KAIKKI SAAGAN PENNUT ON VARATTU!

lauantai 9. helmikuuta 2019

Pieniä K-pentuja tulossa!

Saaga kävi eilen, 31 vrk astutuksesta, tiineystutkimuksessa. Pentuja on tulossa sellainen hyvänkokoinen pentue, arviolta 5-6 kpl.

Minut yllätti aivan totaalisesti se hurja kiinnostuksen määrä, mitä pentue on osakseen saanut. Tarvitsisin ainakin kolme Saagaa, jotta jokaiselle potentiaaliselle kysyjälle olisi pentu riittänyt. Toivottavasti jokaiselle löytyy se just oikea, oma pentu jostain!

Nyt odotellaan. Saaga kasvattaa mahaansa kotonaan vielä vajaan pari viikkoa ja sitten haen sen meille pentulomalle. Toivon, että se muistaa tämän paikan, vaikka kesän hoitoviikosta onkin jo reilu puoli vuotta aikaa. Muualla ollaan kyllä nähty sen jälkeenkin. Mies sai pyynnön suunnitella hieman toimivamman pentulaatikon kuin viimeksi ja minä alan tilailemaan taas pikkuhiljaa pissa-alustoja ja penturuokaa. Niin ihanaa!

lauantai 12. tammikuuta 2019

P-pennut maailmalla ja K-pennut toiveissa

Koska kaikki Lunan pentua meiltä odottaneet olivat Facebookissa, tuli pentujen elämää päiviteltyä vain sinne. Tässä nyt kuitenkin tännekin pieni yhteenveto pentueesta ja uusien omistajien lähettämät tuoreet kuvat huomenna 9 vkoa täyttävistä riiviöistä.

Tämä oli viides meillä syntynyt ja kasvanut pentue. Erottui kyllä muista hiljaisuudellaan ja itsenäisillä luonteillaan. En herännyt yhtään kertaa koko aikana yöllä pentujen ääniin ja se on paljon se. Leikkiessään ja innostuessaan toki haukkuääntä kuului, mutta ihan kaikilla mittareilla väittäisin näiden olleen vähähaukkuiset kakarat. Hupia lukuunottamatta porukka oli myös todella itsenäisiä nuoria. Asia pääsi yllättämään, kun lähdin niiden kanssa ekaa kertaa vieraaseen metsään. Jos ei olisi ollut apukäsiä ja -jalkoja mukana, olisin ollut pulassa. Viisikko nimittäin hajaantui kaikkiin ilmansuuntiin!

Pentutestissä kaikki pärjäsivät kivasti ja olin onnistunut vähän tuurillakin valikoimaan oikeat pennut oikeisiin koteihin. Nyt pentutesti venyi joulun pyhien takia hyvin lähelle luovutusta. Jatkossa pyrin siihen, että pennut valikoituu vasta testin jälkeen. Aina kun siellä näyttää niitä yllätyksiä tulevan.

Pennut autoilivat täällä meillä aikalailla ja yritin tehdä mahdollisimman paljon niiden sisäsiisteyskasvatuksen eteen. Nämä asiat tuntuukin pennuille olevan ihan kivalla mallilla nyt uuden elämän alkutaipaleella. Hieman huolta on aiheuttanut useamman pennun löysälle heittäytynyt maha, mutta onneksi asia on jo helpottamaan päin ja pienestä riplasta huolimatta kaikki ovat olleet toimeliaita ja kasvaneet hyvin. Sitkeimmin kuraavalta eli Käryltä tutkittiin juuri ulostenäytekin giardian tai matojen varalta ja kaikki oli siltä osin kunnossa.

SUUREN SUURI KIITOS LUNAN OMISTAJILLE YHTEISTYÖSTÄ!

Saaga- sijokki sitten päätti yllättää ja aloitti juoksunsa reippaasti etuajassa jouluaattona. Pikkaisen meni pasmat sekaisin, mutta avuliaiden koiratuttavien johdosta saatiin Saaga astutettua Papilla, Seitavuoren Pepposella. Toivon kovasti paljon, että pieniä Hillervo Pepposia tupsahtaa iloksemme maaliskuussa. Lisätietoja pentueen taustoista voi lukea PENTUJA- sivulta. Tämä tulee olemaan K-pentue, nimiteema paljastuu sitten aikanaan.

Toinen sijoitusnarttuni Däni kävi kanssani joulukuussa läpivalaisussa tuloksella lonkat B/B, kyynärä 0/0 ja selkä lausutulta osalta terve. Katsellaan Dänille silmä-, polvi- ja sydäntarkkeja sitten joskus v. 2020 keväällä ja luonnetestikin johonkin väliin. Jos kaikki on ok, niin Dänille toivotaan pentuja v. 2020 syksyllä tai miten nyt juoksut sattuvat tulemaan. Sinne on vielä jokatapauksessa aikaa ja annetaan tyttösen rauhassa kasvaa ja varttua.

Tässä vielä nämä hurmaavat Juovattaan Peet.
J. Pohjanmaalla eli Jehu muutti Vantaalle

J. Pala Elämää eli Pieta muutti Kempeleeseen.

J. Pala Rauhaa eli Hupi muutti Tampereelle

J. Pyhä Yksinkertaisuus muutti Lahteen

J. Pilke Silmäkulmassa muutti Jokioisiin Forssan kupeeseen

lauantai 24. marraskuuta 2018

Pennut 13 vrk

Luna on palautunut rankasta synnytyksestä hienosti ja on mitä huolellisin emäkoira. Pesä on puhdas, pennut lähes kiiltää ja maito virtaa. Kun pennut nukkuvat, Luna tulee mielellään pentuhuoneesta seurustelemaan tai käväisee pihalla viilentymässä. Imetys kun on lämmintä puuhaa.

Ihana hovikuvaajani Maija kävi taas kameransa kanssa kylässä ja tässä yksityispotretit sekä vähän juttua pennuista.



Ensimmäisenä syntynyt uros, "Ekapoika". Painoi syntyessään 421g ja nyt 13 vrk iässä 1210g. Aivan ihastuttava pentu, tällä hetkellä suosikkini näistä. Tällä on mielestäni tosi kaunis pää ja olemus sellainen hellyttävä kaikin puolin. Tämä ei ole nopein, mutta aina sen löytää sieltä parhaalta tissiltä ;) Tuli ensimmäisenä ihmisen luo pentulaatikon reunalle. Rakastaa rapsutuksia ja rauhoittuu syliin. Häntä vispaa herkästi.



Toisena syntynyt pentu, narttu, "Kannustyttö". Syntyessään 452g, nyt 1190g. Vaatimaton, herttainen pentu. Ei tee itsestään numeroa. Siskoonsa verrattuna jotenkin sirompi, narttumaisempi kaikkinensa. (Sen mitä tämän ikäisistä nyt vielä voi sanoa.) 



Kolmantena syntynyt pentu, narttu, "Matami". Syntyessään 497g, nyt 1290g. Muhkea emäntä, sellainen kunnon hylkeenpoikanen. Rauhallinen lössykkä, mutta omaa myös kipakan puolen. Monipuolisin äänirepertuaari, johon kuuluu mm. mäkätys, kujerrus, murina, kipakka haukku ja mumina. 



Neljäntenä syntynyt pentu, "Kermauros". Syntyessään 495g, nyt 1180g. The Persoona. Selkeästi vilkkain ja motorisesti taitavin viisikosta. Tämä on se, joka painaa ympäri laatikkoa, kun muut nukkuu. Röhkii kuin possu nisälle suunnistaessaan. Vähän sellainen kaikkihetimullenyt-tyyppi. Häslääjä. Hassu.



Viimeisenä syntynyt, uros, "Rentoreiska". Syntyessään 462g, nyt 1200g. Tämä nukkua rellottaa lähes aina selällään, ei pidä hoppua minnekään ja on sellainen mutkattoman oloinen kulkija kaikin puolin.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Juovattaan P-pentue syntyi 11.11.

Lunan lämmöt laskivat lauantaina iltapäivän aikana ja avautumisvaihe käynnistyi lauantai-iltana. Vedet menivät sunnuntaina klo 15 maissa. Luna läähätteli ja oli levoton, mutta kunnollisia työntöpolttoja en havainnut. Yritin kävelyttää sitä ulkona useampaan kertaan, mutta vain ihan hetkellisesti supistuksiin tuli voimaa.
Kun 2 tunnin aikana ei ollut tapahtunut mitään edistystä, lähdimme näytille eläinlääkäriin. Siellä sitten oksitosiinin, kalkin ja osittain eläinlääkärin avustuksella saatiin maailmaan viisi suurikokoista pentua.

Ensin syntyi musta merkein uros, sitten kaksi kermanväristä narttua. Neljäs oli kerma uros ja viimeisenä musta ruskein merkein uros. Kaikki pennut painoivat reippaasti yli 400g, kaksi isointa muutamaa grammaa vaille 500. Kaikki olivat hyväkuntoisia.

Lunalle tämä oli aivan käsittämättömän raskas reissu. Voitte miettiä tilannetta; vieras paikka, vieraat ihmiset, ultraukset, sisätutkimukset, tipan laitto jne. Mutta niin se vain antoi tehdä kiltisti kaiken ja hoiti siinä samalla jo syntyneitä pentujaan. Uskomattoman hyvät emonvaistot eikä tuo ihan huonohermoiseltakaan onnistuisi. Ainoastaan yhdessä kohti Lunalla meinasi ns. mennä kuppi nurin. Se oli tilanne, jossa oven takana joku vieras koira kävi rähisemässä. Siitäkin Luna tosin tasaantui nopeasti.

Kotiin päästyämme Luna otti pentulaatikon haltuun. Siitä lähtien siellä on asunut viisi tyytyväistä, puhtaaksi kiilloitettua pentua.

En tiedä hätiköinkö eläinlääkäriin lähtöä vai olisiko pennut syntyneet kotona, kun olisi tarpeeksi kauan odotellut. Tällä vähäisellä kokemuksellani, ja Nokin sektion syy takaraivossa kummitelken en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä. Olen itse äärimmäisen onnellinen, ettei tarvittu sektiota ja kaikki pennut saatiin hyvävointisina maailmaan. Samalla olen pahoillani siitä, millaisen kokemuksen Lunalle aiheutin.

Onneksi Luna tuntuu itse unohtaneen koko hässäkän ja vaikuttaa aivan normaalilta vastasynnyttäneeltä emäkoiralta.

Tuhannet kiitokset Eläinsairaala Evidensialle Hattulaan ihanasta hoidosta ja ystävällisestä asiakaspalvelusta.