lauantai 12. tammikuuta 2019

P-pennut maailmalla ja K-pennut toiveissa

Koska kaikki Lunan pentua meiltä odottaneet olivat Facebookissa, tuli pentujen elämää päiviteltyä vain sinne. Tässä nyt kuitenkin tännekin pieni yhteenveto pentueesta ja uusien omistajien lähettämät tuoreet kuvat huomenna 9 vkoa täyttävistä riiviöistä.

Tämä oli viides meillä syntynyt ja kasvanut pentue. Erottui kyllä muista hiljaisuudellaan ja itsenäisillä luonteillaan. En herännyt yhtään kertaa koko aikana yöllä pentujen ääniin ja se on paljon se. Leikkiessään ja innostuessaan toki haukkuääntä kuului, mutta ihan kaikilla mittareilla väittäisin näiden olleen vähähaukkuiset kakarat. Hupia lukuunottamatta porukka oli myös todella itsenäisiä nuoria. Asia pääsi yllättämään, kun lähdin niiden kanssa ekaa kertaa vieraaseen metsään. Jos ei olisi ollut apukäsiä ja -jalkoja mukana, olisin ollut pulassa. Viisikko nimittäin hajaantui kaikkiin ilmansuuntiin!

Pentutestissä kaikki pärjäsivät kivasti ja olin onnistunut vähän tuurillakin valikoimaan oikeat pennut oikeisiin koteihin. Nyt pentutesti venyi joulun pyhien takia hyvin lähelle luovutusta. Jatkossa pyrin siihen, että pennut valikoituu vasta testin jälkeen. Aina kun siellä näyttää niitä yllätyksiä tulevan.

Pennut autoilivat täällä meillä aikalailla ja yritin tehdä mahdollisimman paljon niiden sisäsiisteyskasvatuksen eteen. Nämä asiat tuntuukin pennuille olevan ihan kivalla mallilla nyt uuden elämän alkutaipaleella. Hieman huolta on aiheuttanut useamman pennun löysälle heittäytynyt maha, mutta onneksi asia on jo helpottamaan päin ja pienestä riplasta huolimatta kaikki ovat olleet toimeliaita ja kasvaneet hyvin. Sitkeimmin kuraavalta eli Käryltä tutkittiin juuri ulostenäytekin giardian tai matojen varalta ja kaikki oli siltä osin kunnossa.

SUUREN SUURI KIITOS LUNAN OMISTAJILLE YHTEISTYÖSTÄ!

Saaga- sijokki sitten päätti yllättää ja aloitti juoksunsa reippaasti etuajassa jouluaattona. Pikkaisen meni pasmat sekaisin, mutta avuliaiden koiratuttavien johdosta saatiin Saaga astutettua Papilla, Seitavuoren Pepposella. Toivon kovasti paljon, että pieniä Hillervo Pepposia tupsahtaa iloksemme maaliskuussa. Lisätietoja pentueen taustoista voi lukea PENTUJA- sivulta. Tämä tulee olemaan K-pentue, nimiteema paljastuu sitten aikanaan.

Toinen sijoitusnarttuni Däni kävi kanssani joulukuussa läpivalaisussa tuloksella lonkat B/B, kyynärä 0/0 ja selkä lausutulta osalta terve. Katsellaan Dänille silmä-, polvi- ja sydäntarkkeja sitten joskus v. 2020 keväällä ja luonnetestikin johonkin väliin. Jos kaikki on ok, niin Dänille toivotaan pentuja v. 2020 syksyllä tai miten nyt juoksut sattuvat tulemaan. Sinne on vielä jokatapauksessa aikaa ja annetaan tyttösen rauhassa kasvaa ja varttua.

Tässä vielä nämä hurmaavat Juovattaan Peet.
J. Pohjanmaalla eli Jehu muutti Vantaalle

J. Pala Elämää eli Pieta muutti Kempeleeseen.

J. Pala Rauhaa eli Hupi muutti Tampereelle

J. Pyhä Yksinkertaisuus muutti Lahteen

J. Pilke Silmäkulmassa muutti Jokioisiin Forssan kupeeseen

lauantai 24. marraskuuta 2018

Pennut 13 vrk

Luna on palautunut rankasta synnytyksestä hienosti ja on mitä huolellisin emäkoira. Pesä on puhdas, pennut lähes kiiltää ja maito virtaa. Kun pennut nukkuvat, Luna tulee mielellään pentuhuoneesta seurustelemaan tai käväisee pihalla viilentymässä. Imetys kun on lämmintä puuhaa.

Ihana hovikuvaajani Maija kävi taas kameransa kanssa kylässä ja tässä yksityispotretit sekä vähän juttua pennuista.



Ensimmäisenä syntynyt uros, "Ekapoika". Painoi syntyessään 421g ja nyt 13 vrk iässä 1210g. Aivan ihastuttava pentu, tällä hetkellä suosikkini näistä. Tällä on mielestäni tosi kaunis pää ja olemus sellainen hellyttävä kaikin puolin. Tämä ei ole nopein, mutta aina sen löytää sieltä parhaalta tissiltä ;) Tuli ensimmäisenä ihmisen luo pentulaatikon reunalle. Rakastaa rapsutuksia ja rauhoittuu syliin. Häntä vispaa herkästi.



Toisena syntynyt pentu, narttu, "Kannustyttö". Syntyessään 452g, nyt 1190g. Vaatimaton, herttainen pentu. Ei tee itsestään numeroa. Siskoonsa verrattuna jotenkin sirompi, narttumaisempi kaikkinensa. (Sen mitä tämän ikäisistä nyt vielä voi sanoa.) 



Kolmantena syntynyt pentu, narttu, "Matami". Syntyessään 497g, nyt 1290g. Muhkea emäntä, sellainen kunnon hylkeenpoikanen. Rauhallinen lössykkä, mutta omaa myös kipakan puolen. Monipuolisin äänirepertuaari, johon kuuluu mm. mäkätys, kujerrus, murina, kipakka haukku ja mumina. 



Neljäntenä syntynyt pentu, "Kermauros". Syntyessään 495g, nyt 1180g. The Persoona. Selkeästi vilkkain ja motorisesti taitavin viisikosta. Tämä on se, joka painaa ympäri laatikkoa, kun muut nukkuu. Röhkii kuin possu nisälle suunnistaessaan. Vähän sellainen kaikkihetimullenyt-tyyppi. Häslääjä. Hassu.



Viimeisenä syntynyt, uros, "Rentoreiska". Syntyessään 462g, nyt 1200g. Tämä nukkua rellottaa lähes aina selällään, ei pidä hoppua minnekään ja on sellainen mutkattoman oloinen kulkija kaikin puolin.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Juovattaan P-pentue syntyi 11.11.

Lunan lämmöt laskivat lauantaina iltapäivän aikana ja avautumisvaihe käynnistyi lauantai-iltana. Vedet menivät sunnuntaina klo 15 maissa. Luna läähätteli ja oli levoton, mutta kunnollisia työntöpolttoja en havainnut. Yritin kävelyttää sitä ulkona useampaan kertaan, mutta vain ihan hetkellisesti supistuksiin tuli voimaa.
Kun 2 tunnin aikana ei ollut tapahtunut mitään edistystä, lähdimme näytille eläinlääkäriin. Siellä sitten oksitosiinin, kalkin ja osittain eläinlääkärin avustuksella saatiin maailmaan viisi suurikokoista pentua.

Ensin syntyi musta merkein uros, sitten kaksi kermanväristä narttua. Neljäs oli kerma uros ja viimeisenä musta ruskein merkein uros. Kaikki pennut painoivat reippaasti yli 400g, kaksi isointa muutamaa grammaa vaille 500. Kaikki olivat hyväkuntoisia.

Lunalle tämä oli aivan käsittämättömän raskas reissu. Voitte miettiä tilannetta; vieras paikka, vieraat ihmiset, ultraukset, sisätutkimukset, tipan laitto jne. Mutta niin se vain antoi tehdä kiltisti kaiken ja hoiti siinä samalla jo syntyneitä pentujaan. Uskomattoman hyvät emonvaistot eikä tuo ihan huonohermoiseltakaan onnistuisi. Ainoastaan yhdessä kohti Lunalla meinasi ns. mennä kuppi nurin. Se oli tilanne, jossa oven takana joku vieras koira kävi rähisemässä. Siitäkin Luna tosin tasaantui nopeasti.

Kotiin päästyämme Luna otti pentulaatikon haltuun. Siitä lähtien siellä on asunut viisi tyytyväistä, puhtaaksi kiilloitettua pentua.

En tiedä hätiköinkö eläinlääkäriin lähtöä vai olisiko pennut syntyneet kotona, kun olisi tarpeeksi kauan odotellut. Tällä vähäisellä kokemuksellani, ja Nokin sektion syy takaraivossa kummitelken en kuitenkaan halunnut ottaa riskiä. Olen itse äärimmäisen onnellinen, ettei tarvittu sektiota ja kaikki pennut saatiin hyvävointisina maailmaan. Samalla olen pahoillani siitä, millaisen kokemuksen Lunalle aiheutin.

Onneksi Luna tuntuu itse unohtaneen koko hässäkän ja vaikuttaa aivan normaalilta vastasynnyttäneeltä emäkoiralta.

Tuhannet kiitokset Eläinsairaala Evidensialle Hattulaan ihanasta hoidosta ja ystävällisestä asiakaspalvelusta.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Loppusuora häämöttää

Luna käväisi tiineysröntgenissä viime torstaina. Vaikka astumisista oli jo 53 ja 51vrk, ei ihan tarkkaa kuvaa pennuista saatu. Jokatapauksessa isoa pentuetta ei ole tulossa, vaan pentuja näkyi varmuudella 4, mutta mahdollisesti 5.  Kaikille pennuille on koti odottamassa.

Luna on nyt viikkoa ennen laskettua aikaa oikein vetreäliikkeinen tyyppi. Ruokahalu on loputon ja pesän hän on päättänyt tehdä 2-vuotiaan poikamme sänkyyn. Tästä kyllä tylsä kasvattaja on vähän eri mieltä.

Jäämme odottelemaan, milloin pennut alkavat pyrkiytymään maailmaan!

lauantai 20. lokakuuta 2018

Luna saapui pentulomalle!

Luna ultrattiin pikaisesti 1,5 vkoa sitten ja todettiin olevan tukevasti tiine. Lukumäärästä ei ole tietoa, mutta ainakin kolme pentua oli heti kuvaruudulla vilahtanut.

Tänään hain Lunan meille, jotta saa rauhassa kasvatella mahaansa ja meidän arki kerkeää tulla tutuksi ennen synnytystä. Luna on ollut meillä jo niin usein hoidossa, että tuli kuin kotiinsa.

Menemme 2.11. tiineysröntgeniin, jossa selviää sitten tarkempi pentujen määrä.


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Pentuja toiveissa marraskuulle!

Luna (Juovattaan Aikapommi) aloitti juoksunsa elokuun lopulla. Hain sen meille hyvissä ajoin, jotta pystyin arvioimaan juoksun etenemistä. Suunnitelmissa oli kaksoisastutus Savulla (Naavisemon Valonvaltias) ja Joikulla (Äänekäs Jossain täällä). Koska molemmat urokset asustavat lähellä, lähdin vähän sokkona kokeilemaan. Käytiin ensin kahtena päivänä Joikun luona, mutta Luna ei vielä itseään tarjonnut ja koirat tyytyivät juoksemaan ja leikkimään.

Sunnuntai-iltana 9.9. mentiin ekan kerran Savun luokse. Heti kohdattuaan Savun Luna alkoi kääntää häntää ja arvelin, että nyt on mahdollisuudet onnistua. Savu sai hieman pehmitellä Lunaa, mutta lopulta astui rauhallisen sinnikkäästi nalkkiin asti. Luna oli astumisen ja nalkin ajan hyvin rauhallinen eikä päästänyt ääntäkään. Ilmeisesti siis ei ollut liian aikaista, vaikka edellisenä päivänä ei vielä mitään merkkejä tärppikäytöksestä Joikun kanssa ollut.

Maanantaina 10.9. ajelimme aamupäivällä Joikun luokse. Luna olisi ollut heti valmis toimintaan, mutta kahden tunnin jälkeenkin Joiku halusi vain nuuhkutella Lunan ihania tuoksuja, pussata ja leikkiä. Koirat olivat vapaana Joikun aidatulla pihalla. Ensin meidän ihmisten kanssa ja sitten siirryimme sisälle, seuraten tilannetta ikkunasta. Lopulta parin tunnin jälkeen oltiin tilanteessa, jossa Luna astui Joikua, joten luovutimme.

Tiistaina 11.9. kävimme ensin Joikun luona, mutta tilanne ei edelleenkään edennyt edes yrityksen tasolle. Joten ajelimme siitä suoraan Savua treffaamaan ja Savu hoiti homman mallikkaasti loppuun asti. Nyt Luna oli selvästi levottomampi ja nalkin alussa vähän valitteli olotilaansa. Olettaisin siis, että tärpit alkoivat jo olla menossa poispäin. Kaksi astumista muutenkin varmaan riittää, joten palautin illalla Lunan kotiinsa ja toivomme kovasti, että pieniä "Savupommeja" syntyy maailmaan aikanaan.

Yhdistelmä koiranetissä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI44368/12&ReknoE=ER51890/15

LUNA on 3-vuotias perusterve narttu. Sen terveyttä on tutkittu seuraavasti:
Lonkat A/A (indeksi 113)
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0 (kahdesti eri eläinlääkärin toimesta)
Silmät terveet (5.5.2018)
Sydänkuuntelu puhdas
Tga-negatiivinen
Luna on polveutumisen perusteella terve DM:n ja Pompentaudin osalta. Se prcd-PRA-testataan ennen pentujen luovutusta. Savu on kuitenkin prcd-PRA terve, eli mitään riskiä asian suhteen ei ole otettu.

Luna on ollut hieman tapaturma-altis, mutta varsinaisesti se ei ole sairastanut muuta kuin alle 2-vkoisena silmätulehduksen. Se on kaikkiruokainen, eikä oireile iholla tai mahalla mitään ruoka-aineita.

Luna asuu pikkulapsiperheessä kotikoirana. Se on ollut jonkin verran mukana erityisopettajana toimivan omistajansa töissä. Lunalla on luokassa oma paikka, johon se osaa hyvin rauhoittua. Luna on oppilaiden suosiossa. Se on äärimmäisen kiltti ja ihmisille avoin koira.
Luna on luonteeltaan hieman kaksijakoinen. Se ei ole ihan helpoimmasta päästä ja siinä olisi ehkä ollut potkua harrastuskoiraksi. Se on kuitenkin sopeutunut kotikoiraksi hyvin, mutta kokeilee kyllä ajoittain rajojaan ihan huolella. Se on hyvin sinnikäs ja periksiantamaton, kun haluaa jotain. Kovapäinen, kuten sanotaan. Toisaalta se on erittäin kiltti, ja sen saa vaikka laittaa solmuun ilman, että se älähtää. Lasten kanssa se on hyvin kärsivällinen. 

Olen käynyt Lunan kanssa eläinlääkärissä, automatkoilla ja isossa koiratapahtumassa. Se on hyvin mutkaton reissukaveri eikä paineistu herkästi. Jos se kokee stressiä, se palautuu siitä erinomaisesti. Tämä todettiin jo 6-vkoisena pentutestissä ja samaa sanoivat nyt aikuisena luonnetestituomarit. Emäänsä verrattuna se on rohkeampi, hieman itsenäisempi ja huomattavasti kovempi. Noki-emä on erittäin pehmeä ja tukeutuu minuun kaikissa uusissa tilanteissa herkästi. Toisaalta sen hermot ja toimintakyky riittävät selviytymään tiukastakin paikasta ja se tassutteli luonnetestin läpi oman näköisin pistein ilman traumoja. Lunan luonteessa on tasoittunut juuri ne asiat, mitä halusin Nokista ”jalostaa pois” eli tykkään Lunasta kovasti. Luna luonnetestattiin 2v 3kk ikäisenä kokonaispistein +125, laukauskokematon. 

Luna haukkuu vieraat ohikulkevat koirat omalla pihallaan, mutta ei ole mitenkään erityisen haukkuherkkä. Oravia se saattaa puuhun haukkua. Ihmisiä se haukahtaa korkeintaan iloisen innostuneena ja toivottaa häntä heiluen tervetulleeksi niin tutut kuin vieraat. Sisällä Luna on hiljainen koira. Se ei myöskään reagoi pelokkaasti ääniin, luonnetestissä se todettiin laukauskokemattomaksi. Lunaa voi pitää vapaana ilman, että se säntäilisi jokaisen hajun ja eläimen perään. Näkölähdöllä voi spurtata riistaeläimen perään, mutta luopuu takaa-ajosta nopeasti ja palaa takaisin omistajansa luo.

Lunan isä Rölli on rotuunotettu ja sen suvussa ilmenneistä sairauksista on siksi aika vähäisesti tietoa. Sen suvussa on vahvaa paimennustaipumusta ja Rölli itse on upealuonteinen, komea uros. Rölli on ollut ikänsä terve, mutta sen toinen kyynärä on kuvattu tuloksella 1 eli siinä on vähän sanomista. Röllin jälkeläisistä on tähän mennessä kuvattu seitsemän ja kaikilla on ollut terveet kyynärät.

Lunan emä Noki on ollut yhtä silmätulehdustanja kennelyskää lukuunottamatta aina terve. Sitä on myös tutkittu aika laajasti. Ainoa Nokin takaa selvästi tuleva terveysriski on polvet. Nokin polvet tutkittiin ennen pentuja ja ne olivat 0/0 eli oletin kaiken olevan kunnossa. Kun myöhemmin halusin pysyvän tuloksen polvista (alle 3-v tutkittuna tulos on voimassa vain 2 vuotta), yllätys olikin suuri, kun el.lääkäri sanoi molemmissa olevan löysyyttä ja lausui polvet 1/1. Käytin sitten vuoden päästä Nokin taas polvitarkissa, tulos oli 0/0 ja hämmennyin jo itsekin, että onko niissä vikaa vai ei. Tilasin nyt heinäkuussa 2018 ajan ortopedille, joka totesi Nokin molemmissa polvissa löysyyttä ja lausui ne tuloksella 1 / 2. Mietin, voiko Lunaa käyttää jalostukseen Nokin polvien vuoksi, mutta koska Nokin molempien siskojen polvet on terveet ja Nokin kaikki viisi jälkeläistä on tervepolvisiksi nyt tutkittu,  uskallan ottaa asian suhteen riskin. Mitenkään erityisen vahvasti Noki ei näytä polvien löysyyttä siis onneksi periyttävän. Nokin siskotkaan kun eivät todennäköisest tule jälkeläisiä saamaan, ja  pentue on sekä Nokin emän että isän ainoa, haluan tätä sukua jatkaa. 

Nokin puolelta Lunan suvussa on kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jonkin verran epilepsiaa. Ihan lähisuvussa näitä kumpaakaan sairautta ei tietääkseni ole. Kivesvikariskiä Nokin puolelta tulee ja mm. Lunan toinen veli on kivesvikainen. Jalostustoimikunta hylkäsikin tämän Noki x Savu yhdistelmän liian ison kivesvikariskin vuoksi. Itse kuitenkin koen, että kivesvika ei koiran elämänlaatua heikennä vaan on lähinnä jalostuksellinen harmi. Siksi en halunnut muuten mieluisaa yhdistelmää unohtaa tuon vuoksi. 

Pentue on Lunan ensimmäinen. Luna menee ultraan vkolla 41, jonka jälkeen tiedämme enemmän. Mikäli Luna on tiine, pentujen odotetaan syntyvän n. 11.11.2018

SAVU on 6-vuotias perusterve uros. Sen terveyttä on tutkittu seuraavasti:
Lonkat A/A (indeksi 114)
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0 (kahdesti)
Selkä terve
Silmät terveet (5.9.2018)
Sydänkuuntelu puhdas
Savu on polveutumisen perusteella terve Pompentaudin, prcd-PRA:n ja DM:n osalta. Se on lunnetestattu loppupistein +144, laukausvarma

Savulla on ennestään yksi pentue Eidalun- kennelissä, 2n + 5u.

Omistaja kertoo Savusta: "Savu on arjessa helppo, rauhallinen ja iloinen kaveri. Luotettava ja kiltti pientenkin lasten seurassa. Kotioloissa hiljainen, juttelee mielellään, muttei hauku. Harrastuksissa ja innostuessaan antaa intonsa kuulua ja näkyä.
Savu sopeutuu nopeasti uusiin asioihin. Muiden koirien kanssa avoin ja sosiaalinen, mutta oman arvonsa tunteva. Ei merkittävää riistaviettiä.
Savun kanssa harrastetaan omaksi iloksi tokoa, rallytokoa sekä pelastushakua ja -raunioita. Savun kanssa on käyty muutaman kerran paimentamassa lampaita.

Savun puolelta tulee siis jo em kivesvikariskiä, Savun veli on kivesvikainen. Lisäksi Savun yhdeltä veljeltä on leikattu OCD. Savun emän veljellä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Savun emän kahdella siskolla on atopiaa / iho-oireita. Lisäksi Savun suvussa kauempana on addissonintautia, kaihia ja epilepsiaa. Jalostustoimikunta katsoi, että kivesvikaa lukuunottamatta yhdistelmässä ei ole liian korkea sairastumisriski. Nokin uusin polvitulos ei ollut silloin vielä (jalostustoimikunnan) tiedossa, eli polviriskin suhteen en osaa sanoa, olisiko yhdistelmä saanut näillä tiedoilla hyväksyntää.

Savun aiemmassa pentueessa kahdella pennulla kuuluu sydämestä sivuääni. Koska pennut ovat olleet koko ajan hyvävointisia, sydämiä ei ole sen kummemmin (vielä?) tutkittu. Sivuääniä seurataan tietyin väliajoin. Savulta ja Lunalta on molemmilta eläinlääkäri kuunnellut virallisesti sydämen, eikä kummaltakaan sieltä kuulu mitään ylimääräistä. 

Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, normaalin lapsiperhearjen keskellä. Ne tottuvat jo ennen luovutusta eri-ikäisiin ihmisiin ja kissoihin. Lisäksi autoilemme, käymme metsässä ja muutenkin totuttelemme maailman suuriin ihmeisiin parhaamme mukaan. Jokainen pentu pentutestataan ja yhdessä pentutestin ja omien näkemysteni perusteella valitsen jokaiselle pennulle sen sopivimman kodin. Meiltä ei siis voi varata pentua kuvan tai värin perusteella. Toki toiveita ja ajatuksia kuuntelen tarkasti.

Pennut luovutetaan 7-8- vkoisesta alkaen rekisteröityinä, asianmukaisesti madotettuina, eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja pentutestattuina sekä suuresti rakastettuina. Jokainen pentu saa mukaansa Mustin ja Mirrin penturepun, jossa on tuttua ruokaa, lelua ym pientä alkutaipaleelle uuteen kotiin. Lisäksi mukaansa saa tutuilla tuoksuilla mehustetun nukkuma-alustan sekä nipun tärkeitä papereita.

Pennun hinta on 1000€, joka sisältää yhden virallisen polvitarkastuksen, luonnetestin sekä omistajan niin halutessa ensimmäisen vuoden jäsenyyden Paimensukuisen Lapinkoiran Seurassa sekä Lappalaiskoirat Ry:ssä. Lisäksi palautan myyntihinnasta 50€, jos koira virallisesti lonkka- ja kyynärkuvataan sekä silmäpeilataan.

Mikäli olisit kiinnostunut ikiomasta Juovattaasta, niin toivon yhteydenottoja mieluiten sähköpostitse juovattaan@luukku.com
Pentua en toki voi vielä pitkään aikaan luvata, kun varmuutta niiden syntymisestäkään ei vielä ole. Mutta varteenotettavat tyypit ovat erittäin tervetulleita kulkemaan tätä odotuksen polkua kanssani.


Pariskunta Katselmuksessa toukokuussa v. 2018




.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Pilvipolun Neliapila PIKI 13.7.2007 - 25.5.2018

Pikin toissavuonna todettu kyynärän nivelrikko alkoi kipuilla viime talvena enenevissä määrin. Talvi sujui kipulääkkeillä ja nivelravinteilla suht ok ja odotimme, että viimekesän tapaan ilmojen lämpiäminen toisi tilanteeseen helpotusta.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Välillä Piki oli ärtyisä (kohdistui lähinnä kissoihimme) ja välillä sitten kipu näkyi ihan ontumisenakin. Aika usein huomasin, että Piki keventää kipeää puoltaan liikkuessa, vaikka muutoin vaikuttikin normaalilta.
Huhti-toukokuussa tilanne vaikeutui niin, että Piki oli etenkin isomman liikkumisen jälkeen öisin todella levoton; vinkui, vaihto paikkaa, läähätti, nuoli kyynärän seutua, ajoittain "petasi" raivoisasti ja taas pötkähti nuolemaan. Kun tätä oli jatkunut kolmisen viikkoa, teimme päätöksen. Pikin oli aika päästä kivuistaan ja me valitsimme ikävän.

Torstaina 24.5. Piki pääsi viimeisen kerran rakkaalle Hukkasen mökille, jossa se sai nuuhkiutua, kahlata rantavedessä, vahtia makkaroiden paistumista ja olla onnellinen. Piki sai oman makkaran, jonka se kauan paikkaa etsittyään kaivoi kätköön ihan rannan tuntumaan. Se ei ollut muutenkaan syönyt koko päivänä mitään, mikä sekin oli yksi merkki siitä, ettei se ollut kunnossa. Viimeinen yö oli hyvin levoton ja heräsin useaan kertaan siihen, että Piki vinkui sängyn alla.
Perjantaina 25.5. menin kahdestaan Pikin kanssa eläinlääkärille. Piki nukkui ikiuneen rauhallisena pää minun sylissä. Kyyneleeni kastelivat sen turkin, mutta tiesin, että päätös oli oikea. 

Nuku rauhassa elämäni koira 💔

Piki v. 2012 tyttärensä Myrryn kanssa

Piki oli äärimmäisen luotettava lasten kanssa. Tässä Piki 10kk ja vähän vanhempi Tuomas

Oma piha ja lumi. Kaksi asiaa, joita Piki rakasti.

Emänä Piki oli tunnollinen ja antoi pennuille kaikkensa. Se imetti kaikkia kolmea pentuettaan luovutusikään saakka, piti pesän puhtaana ja koulutti + leikitti pentujaan. Tässä Piki ensimmäisen pentueensa jälkeen, varsin karvattomana.


Ajatus oli kerätä kuvakollaasi Pikistä tähän, mutta ikävä kouraisee vielä liian syvältä näitä katsellessani. Jatkan tätä ehkä joskus myöhemmin...