(Sijoitus)pennun täyteisiä alkuvuoden kuulumisia

Alkuvuosi on ollut aika hektinen. Työpaikka vaihtui ja ihmistaapero on saanut lisää vauhtia, muttei valitettavasti järkeä ihan samaan tahtiin. Korona, tämä kaikkien tuntema kutsumaton vieras, on tehnyt oman lisämausteensa arkeen. Mutta eipä niistä sen enempää, vaan siirtkäämme koiriin.

Tammikuun lopulla syntyi melkoisen jännitysnäytelmäsynnytyksen päätteeksi Rovaniemelle Myrry the Pikintyttärelle peräti 10 pentua. Valitettavasti lopulta vain 7 jäi henkiin. Mutta hienoakin hienompi seitsikko onkin. Narttuja oli kuusi ja sieltä sitten Juovattaan sijoituspennuksi valikoitui rauhallisimmasta päästä oleva, erittäin nätti-ilmeinen Hertta, virallisesti Poikkikorvan Haltinhertta. Hertta asustelee Rovaniemellä ennestään tutussa sijoituskodissa Wilma-koiran kaverina. Pentu on sopeutunut uuteen kotiinsa hienosti ja on vallan reipas ja hurmaava persoona. Itseasiassa juuri tänään tuli kuluneeksi tasan 8 vuotta siitä, kun Hertan emä Myrry syntyi keittiön nurkassamme neljänneksi asukkaaksi pentulaatikkoon. Ihanaa kiertokulkua!

Hertta

Koska Äänekkäät ovat lähellä sydäntäni, jännäsin toki todenteolla Inka-Marin kanssa hänen sijoituskoiransa Nastin synnytystä. Synnytys sujui helposti ja sieltäkin tupsahti kovin narttuvoittoinen sakki, 5n + 1u . En varsinaisesti ollut ajatellut sijoittaa tästä pentueesta, mutta sitten vähän viestiteltiin Inka-Marin kanssa ja kun mulla oli mielessä jo potentiaalinen sijoituskotikin, niin.. no en voinut vastustaa. Tämä pentu on minun ja Inka-Marin yhteinen sijokki ja tulee asustelemaan tänne Kuusamoon. Aika tasaisesta pentueesta meille valikoitui pitkän harkinnan, pentutestauksen ja eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen Äänekäs Lumikki. Lumikki on reipas, ihmisistä kovasti tykkäävä musta tyttönen. Toivotaan, että siitä kasvaa jalostuskelpoinen aikuinen, mutta ennenkaikkea se maailman paras koira sijoituskodilleen.

Äänekäs Lumikki

Joitain viikkoja sitten sain kuulla, että Soutajan kenneliin on tulossa pentue, jossa isänä 12-vuotias Nutukas Haltinhurtta. Tässä Nutukas-pentueessa on parikin tuttua koiraa ja niistä kukaan ei ole aiemmin päässyt sukua jatkamaan. Yhdellä veljeksistä on kaihi, yksi on kivesvikainen... Olen kuitenkin joskus harmitellut, että jää taas yksi pentue kokonaan geenien unholaan. Kun siis kuulin, että Haltinhurtta on astunut mallikkaasti Sumun ja pentujakin on tulossa, niin ilmaisin varovaisesti kiinnostukseni narttupentuun. Eilen pennut sitten syntyivät. Sumu on synnyttänyt hyvin itsenäisesti ja helposti 7 kookasta pentua, joista 3n ja 4u. Onneksi pentue kiinnosti muitakin ja niinpä päädyimme Mierka-kennelin Hennan kanssa kimppasijoitukseen. Pennulle löytyi sijoituskoti, jossa on aiemminkin paimensukuinen lapinkoira ollut. Nyt odottelemme, että pennut kasvavat ja sitten lähempänä luovutusikää katsotaan, kuka valikoituu meidän pennuksi.

Seitsemän pikkuruista Soutajaa

Kasvattien osalta on muutamia asioita uutisoitavana. Ensin terveyden osio: Viimeinenkin P-pennuista eli Pieta (J. Pala Elämää) kävi polvitarkissa ja 0/0 oli tulos. Olen niin onnellinen ja helpottunut! Pietan luusto kuvattiin myös, tuloksella lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 1, VA 0. Pietan veli Jehu (J. Pohjanmaalla) luustokuvattiin maaliskuussa priimatuloksin lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 0 ja VA 0. Hieno poika! P-pentujen emältä Lunalta (J. Aikapommi) kuvattiin selkä loppuvuodesta ja suureksi riemuksemme terveselkäinen Lunatsukin on. Eli LTV 0, VA 0, SP 0.

P-pentueesta Pyry (J. Pyhä Yksinkertaisuus) kastroitiin, koska elämä nuoren tyttötuoksuista sekaisin olevan pojan kanssa kävi liian raskaaksi. Veljeksillä tuntuisi teini-ikä sujuvan hieman rauhallisemmissa merkeissä ja saavat näillä näkymin pallinsa pitää.

Ja vielä sellainen uutinen, että olen vakavasti harkinnut laajentavani joku päivä rotuvalikoimaa Juovattaan kennelissä. Maaliskuun lopulla haimme isälleni jahtikaveriksi kasvamaan Itäsiperianlaika Surun. Suru on hurmannut minut ja saanut kiinnostumaan rodusta kovasti. Juuri liityin laikajärjestöönkin. Jos Surusta kasvaa terve ja toimiva koira, niin kuka tietää, vaikka se synnyttäisi muutaman vuoden päästä Juovattaan itälaikoja!

 

Suru

Noki ja Tirppa

Ja lopuksi vielä todettakoon, että Nokin ja Tirpan elämään ei mitään uutta. Noki elää syödäkseen, Tirppa syö elääkseen. Tirpan rallytokon alkeiskurssi siirtyi koronan takia hamaan tulevaisuuteen. Sen vieraita kohtaan ilmenevä epäluuloisuus / arkuus on onneksi jossain määrin helpottanut. Tosin vaihtelee edelleen.