Ilonpisaroita

Koirarintamalla on viimeaikoina tapahtunut mukavia, iloisia asioita.

Juhatapioista Mosku (Äänekäs Lyhyt Hiljaisuus) sai viimein viralliset tulokset lonkista ja kyynäristä, jatkaen pentueen puhdasta suoraa. Lonkat siis A/A ja kyynärät 0/0. Velipuolensa Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) kävi polvi- ja silmätarkissa, saaden molemmista puhtaat paperit. Polvet 0/0 ja silmät terveet.

A-pentueesta Luna (Juovattaan Aikapommi) kävi silmätarkissa ja aivan terveet olivat nekin. Luna tassuttelee luonnetestiin vielä tämän vuoden puolella. Jos siinä ei isoja ylläreitä tule, niin käytän Lunan vielä ensikesänä uudestaan silmä- ja polvitarkissa, sekä tsekataan tyttösen prcd-PRA status (terve tai kantaja vanhempien perusteella). Sen jälkeen Lunalle olisi suunnitelmissa yksi pentue, eli saan Lunan jalostuslainaan itselleni. Luna oli meille pienen ajan kyläilemässä taas silmätarkin yhteydessä ja pidän kovasti sen olemuksesta. Sulhojakin olen jo miettinyt, katsotaan miten asiat etenee. Mutta siis, Juovattaan toinen pentue toiveissa n. vuoden päästä!

Nämä em asiat toivat kasvattajalle paljon iloa, mutta se ihan oikea Ilonpisara on tässä:

Saanen siis esitellä Juovattaan kennelin uusimman sijoituskoiran, Ilonpisaran eli kotoisammin Dänin. Däni-neiti asustaa nyt sijoituskodissaan Järvenpäässä. Reipas penska, katsotaan mitä siitä ajan kanssa kehittyy!

Terveystuloksia ja pikkuisen muitakin kuulumisia

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt taas liiankin pitkä tovi. Paljon on kerennyt tapahtua koirarintamalla, lähinnä terveystulosten osalta.

Sijoitusnarttuni Iina (Sääskisuon Kuunkajon Neito) kävi pevisoissa elo-joulukuun aikana viime vuonna. Kaikki oli niissä sinällään ok. Valitettavasti Iinan (lähi)suvussa ilmeni lyhyen ajan sisällä useampia kilpirauhasen vajaatoiminta- ja kaihidiagnooseja. Vaikka Iina itse onkin terveyden puolesta jalostuskelpoinen, niin sukurasitteiden vuoksi päätin luopua pentuajatuksista ja siirsin Iinan haltijaperheensä omistukseen. Päätökseen vaikutti osaltaan myös Iinan tietynasteinen ääniarkuus (pelkää kovasti uudenvuoden raketteja). Lämmin kiitos Minnalle perheineen yhteistyöstä ja toivon Iinalle paljon terveitä vuosia kanssanne!

Kasvatteja on käynyt useampia terveystutkimuksissa. Ihanaa, kun on näin aktiivisia omistajia, KIITOS jokaiselle!!

Juhatapioista Sylvi, Joiku ja Mosku kävivät läpivalaisussa. Moskun tuloksia vielä odotellaan, mutta Sylvillä polvet ja kyynärät 0/0, lonkat A/A. Joikulla samoin lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Juhatapioista on nyt 6/10 on saanut viralliset tulokset lonkista ja kyynäristä, ja toistaiseksi kaikilla on puhdas rivistö A-lonkkia ja 0-kyynäriä. Mahtavaa!!

Juovattaan A-pennuista Aino kävi polvi- ja silmätarkissa sekä virallisessa sydänkuuntelussa. Ei moitittavaa eli terveet silmät, 0/0 polvet ja sydänkuuntelussa ei sivuääniä.
Luna kävi luustokuvissa ja polvitarkissa. Tulokset parhaat mahdolliset eli A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja 0/0 polvet. Polvista toinen oli kuitenkin aavistuksen löysä, eli Luna käy 3v täytettyään uusintatarkissa. Samalla käynnillä Lunalta otettiin TgA-A näyte ja se oli negatiivinen. Tga-A liittyy kilpirauhasen vajaatoimintaan ja tulos oli siis mieluisa.

Oma Noki kävi silmä- ja polvitarkissa maaliskuun alussa. Silmät olivat edelleen täysin terveet, mutta aivan yllättäin molemmissa polvissa selvästi löysyyttä ja tuloksena 1/1. Se oli viimeinen niitti haaveille tehdä Nokille vielä toiset pennut. El.lääkärin mukaan polvet tuskin tulevat Nokia koskaan vaivamaan ja se on tietenkin pääasia! Hyvä muistutus siitä, että ne polvet tosiaan kannattaa tsekata vielä sitten yli 3-vuotiaana..

Katselmuksessa huhtikuussa meidän porukasta kehässä olivat Piki, Noki, Joiku, Nuka, Ruska ja Saaga. Loppukehään ylsi Ruska, joka nuoren omistajansa Sennin esittämänä hurmasi yleisön. Pikin ja Nokin arvostelut voi lukea niiden omilta sivuiltaan.

Joiku eli Äänekäs Jossain Täällä: "2.5-vuotias uros, jolla urosmainen pää ja ilme. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Rintakehä voisi olla hieman leveämpi. Liikkuu hyvin edestä, takaa ja sivulta. Mukava luonne. Hyvä kunto."

Nuka eli Äänekäs Päivin Sekä Öin: "Hauska kokonaisuus. Pitkä lanneranka. Takaa hyvin kulmautunut, etupää saisi olla enemmän kulmautunut. Pitkärunkoinen, hyvä kaula ja selän linja. Otsa saisi olla korkeampi. Liikkuu hyvin, hyvä luonne, purenta ok."

Lisään Ruskan ja Saagan arvostelut myöhemmin.

Iinan omistajuuden siirryttyä minulla on tällä hetkellä vain yksi sijoituskoira, Saaga. Saagalle on tarkoitus tehdä loppukesästä silmä- ja polvitarkki ja katsella ensivuodelle luonnetesti. Pentuasioita aletaan miettiä sitten vuodelle 2019, jos kaikki on ok.

Nokin tytär Luna asustaa siis Hämeenlinnassa ja on ollut meillä pari kertaa hoidossa. Omistajien kanssa on ollut puhetta, että jos Lunasta kasvaa kaikin puolin kiva koira, saisin sitä mahdollisesti jalostuslainaan. Luna täyttää 2018 elokuussa 3 vuotta, katsellaan pentuasioista sitten sen jälkeen. Sille täytyy tehdä sitä ennen jokatapauksessa silmätarkki ja ottaa prcd-Pra-geenitesti. Sekä katsoa uudestaan ne polvet.

Minulla on jo pidempään ollut etsinnässä sijoituspentu. Monta yhdistelmää on "mennyt ohi suun", mutta toivotaan, että se oikea vielä löytyy. Tällä hetkellä suurimman kiinnostukset ja peukutukset kohdistuu Puhuripeikoille. Mutta katsellaan ajan kanssa, toteutuuko suunnitelmat ja jos, niin mitä sieltä syntyy.

Noki (Kuva: Elina Seppänen)

Ruska (Kuva: Elina Seppänen)

Joiku (Kuva: Elina Seppänen)

Noki (Kuva. Elina Seppänen)

Pässejä paimentamassa

Elokuisena lauantaina ajelin sijoitustyttö Iinan kanssa Lietoon Äänekäs-kennelin järkkäämään paimennuspäivään. "Meidän porukasta" paikalla olivat myös toinen sijoitusnarttuni Saaga (Äänekäs Hillervo), Pikin tytär Unna (Äänekäs Onnenapila), Pikin poika Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) sekä Nokin tytät Ruska (Juovattaan Arvokas Lahja). Näistä Iina, Saaga ja Ruska olivat ensikertalaisia paimennushommassa.

Kaikki viisi olivat hyvin kiinnostuneita lampaista. Suurimman säväyksen aiheutti Saaga, joka huomasi heti jutun juonen ja esitti loistavan suorituksen heti alkuun. Myös Iina syttyi hommaan ja osoitti järkevää paimennusviettiä etenkin toisella kierroksella. Joikulla meni hieman lujaa ja taisi olla ainoa pari, jossa ohjaaja kehittyi koiraa enemmän. Mutta ihan loppumetreillä saatiin Joikullekin pätkä hallittua paimennusta. Unna on Inka-Marin kanssa jo "vanha tekijä" ja huomasin siinä kyllä emänsä piirteitä, Unnankin mielestä ohjaaja oli välillä aitauksessa ihan ylimääräinen tyyppi ja olisi mielellään hoidellut homman purkkiin ihan itsekseen... Ruska oli suloinen pieni paimenkoira, joka alkuun tarvi ihmisen tukea, mutta itsevarmuuden kasvettua mennä viipotti hienosti ihmisen ja lampaiden välissä.

Äärimmäisen antoisa päivä ja vesisadekin loppui heti, kun aloitettiin. Loppumetreillä saatiin jo pieni auringon pilkahduskin taivaalta. Tuonne pitää ehdottomasti päästä uudelleen! Iina oli kotiin tullessamme niin rättipoikkiväsy, että syömisen jälkeen nukahti keskelle keittiön lattiaa, eikä edes ohikulkeva kissa saanut aikaan isompaa liikehdintää.

Iina paimentaa

Joiku paimentaa

Ruska paimentaa

Saaga paimentaa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin terveystarkastus-kuulumisia. Siitä jäi pois Haikun (Äänekäs Onnentäplä) silmävaiva, joka todettiin pannukseksi. Haikulla on siihen nyt lääkitys, eikä haittaa koiran elämää ainakaan tässä vaiheessa millään tavalla.

Iina menee 26.8. luustokuviin ja jännittää jo nyt! Samalla otetaan TGA-testi ja se jännittää ehkä vieläkin enemmän. Mutta ootellaan nyt rauhassa tulokset ja mietitään jatkoa sitten.

Iina oli tosiaan meillä viettämässä viikonlopun ja käytiin sen kanssa moikkaamassa Nokin Ruska-tyttöä. Ruskasta on kasvanut aivan ihastuttava, suloinen nuori narttu. Sen luonteessa ja olemuksessa on paljon emäänsä, väritys on sitten isältä perittyä. Täydellinen lapsiperheen ensikoiraksi! Iina ja Ruska olivat heti kavereita keskenään ja leikkivät itsensä läkähdyksiin.

Ja loppuun vielä pari hellyttävää kuvaa omista koirista:

Noki ja Niilo-vauva

Piki-mummokoira näyttää Niilolle mallia, miten kellitään

Kuulumisten päivittämistä piiiiitkästä aikaa

Juovattaan A-pennut lähtivät maailmalle viime lokakuussa ja sen jälkeen ei ole juurikaan tullut kotisivuja päivitettyä. Päällimäisenä syynä on perheeseen syntynyt ihmisvauva, joka on pitänyt ajan ja ajatukset hieman etäämpänä koirahommista. Nyt voisin kuitenkin ynnätä hieman kuluneen 9kk koirajuttuja.

Loppuvuodesta sain uuden sijoituspennun. Pikin tyttärentytär Saaga kasvaa ja kehittyy Tuulan hellässä ja päättäväisessä huomassa Tampereella. Saaga ei ole luonteeltaan mikään helpoin pimu ja se tiedettiin jo ennen luovutusikää. Tuulalla on kuitenkin kokemusta ja aikaa pistää karvainen pikkuemäntä ruotuun :)
Ulkoisesti Saaga on kovasti makuuni; vahvaluustoinen, mukavasti rakentunut ja kaunisilmeinen. Valitettavasti en ole vielä kerennyt kunnolla tutustua tyttöön, mutta lupaan (lähinnä nyt itselleni!) ajella tapaamaan Saagaa lähiaikoina.  Tässä kuva 8kk:n ikäisestä Saagasta (virallisesti siis Äänekäs Hillervo)

Pikin tytär Panda (Äänekäs Meillä On Aikaa) siirtyi oman perheensä omistukseen alapurennan takia. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi sijoituskoiraa, Saaga ja Iina. Kolmas sijoituspentu on ollut ajatuksissani kesän aikana ja nyt toivottavasti sellainen kasvaa ihastuttavan nartun uumenissa. Asiasta lisää, jos /kun tiineys varmistuu. Tarkoitus olisi siis sijoittaa urospentu.

Juhatapioita on käynyt terveystarkastuksissa aivan loistavin tuloksin:
Jaajo (Äänekäs Kelpaat Kelle Vaan) lonkat A/A ja kyynärät 0/0
Nuka (Äänekäs Päivin Sekä Öin) lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0
Natu (Äänekäs Sitkeä Sydän) lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet

Lähitulevaisuudessa pentueesta on menossa ainakin kolme koiraa lisää luustokuviin. Olen ihan tavattoman kiitollinen omistajien aktiivisuudesta!!

 Juhatapiot ovat nyt siis n. 1v 8kk:n ikäisiä nuoria sankareita. Murkkuikää on ollut lievempää ja sitten sitä toisenlaista ja osa on koitellut omistajien huumoria ja aitarakenteita ihan huolella. Olen saanut matkan varrella vakuuttua siitä, että näistä kymmenestä pennusta jokainen päätyi lopulta siihen juuri oikeaan kotiin. Muistan, kuinka vaikealta tuntui alkuun pyöritellä ajatusta, kuka menisi kellekin, mutta onnistuttiin kyllä Inkan kanssa ihan kympin arvoisesti!

Juovattaan Aat sen sijaan täyttävät kohta vuoden. Miten aika onkin voinut mennä niin nopeasti! Viisikko on ollut myös varsin kekseliäs; Aino on kunnostautunut hortonomi-puutarhurina, Pyry tehnyt tuttavuutta naapurin hevosiin ja niiden sähköaitaan, Ruska aiheuttanut yöllisiä siilin pelastuspartioita, Luna emänsä oppityttönä rosvonnut itselleen lisäsapuskaa pöydiltä ja Saku haikaillut tyttöjen perään. Mutta onneksi söpöydellä pääsee pitkälle, eikä omistajat voi moisille pikkuisille vihoitella ;)

Saku (Juovattaan Armoton Jästipää) kastroitiin nyt kesällä. Saku jäi täysin kivesvikaiseksi, kumpikaan kives ei laskeutunut. Harmillista ajatellen suvun jatkumista, mutta onneksi vaiva ei itse koiraa haittaa. Toivotaan, että Pyry aikanaan voisi jatkaa Röllin isälinjaa.

Meidän omat koirat elelevät samaa arkea kuin ennenkin. Vauvan ottivat varsin mutkattomasti vastaan. Piki tuntui heti ymmärtävän, mistä on kyse. Noki oli alkuun vähän turhan innokas vauvan pussaaja, mutta alkuinnostus loppui nopeasti. Molemmat koirat olisi tarkoitus sterkata tässä lähiaikoina, heti kun lompakko antaa myöten. Nokin kanssa olisi kiva käydä parissa näyttelyssä ihan huvin ja mielenkiinnon vuoksi.

Iina-sijokki (Sääskisuon Kuunkajon Neito) tulee meille elokuussa muutamaksi päiväksi kyläilemään. Eka käydään ihmettelemässä lampaita ja katsotaan mitä tyyppi niistä tuumaa. Emänsä Wilma kävi juuri nyt heinäkuussa Saajomannussa paimentelemassa ja oli ollut tosi pätevä. Elokuun lopulla vien sitten Iinan luustokuviin, kuvataan selkä, lonkat ja kyynärät. Lisäksi otetaan TGA-kilpparikoe, joka kertoo riskistä sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Iinan suvussa kun on kyseistä sairautta harmillisen paljon, myös lähisuvussa. Katsellaan nuo luustn ja TGA:n tulokset siis ensin ja varailen sitten myöhemmin aikaa silmä- ja polvitarkkiin. Vaikka kaikki olisi kunnossa Iinalla, niin sen pennutusta aletaan miettiä vasta kunnolla aikuisena, 3-4-vuotiaana mm. juuri näiden sukurasitteiden vuoksi.

Tässäpä nyt päällimäisenä mieleen tulleet asiat. Nyt on suunnitteilla kutkuttavan kiinnostavia pentueita useammalla kasvattajalla. Harmi, kun ei ole koiranpaikkaa auki. Ei ehkä edes sijoituskoiran. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Ja niin se 7 viikkoa mennä hurahti!

En ole ollut viimeaikoina kovinkaan mallikelpoinen blogin päivittäjä. Päivät on hurahtaneet aamusta iltaan niin tohinalla, ettei ole huomannutkaan ajan kulumista. Nokin viisikko on pitänyt meidät liikkeessä. Tässä pentueessa on nimittäin menoa ja meininkiä!

Pentujen polveutumistestistä ei ole vieläkään tullut virallista tulosta. Väliaikatietojen perusteella oletamme vahvasti, että neljä mustaa pentua on Röllille ja parkinvärinen Lahja-tyttö on Usvan ainokainen.

Pennut ovat liikkuneet kovasti kodin ulkopuolella viimeiset pari viikkoa. Ollaan käyty pelloilla, metsissä, hiekkamontulla, puistossa, päiväkodin pihassa, autoajeluilla ja lisäksi tietenkin levätty sopivasti.

Eilen oli pentutesti, jonka tulokset laitoin Juovattaan Facebook-ryhmään. Kopioin ne paremmalla ajalla tännekin. Vaikka olen tehnyt ja kulkenut pentujen kanssa, niin aina testitilanne tuo yllätyksiä pentujen käytöksessä. Tällä kertaa suurin yllättäjä oli Isopoika, joka oli tosi paljon odottamaani jämympi ja reippaampi. Oikeastaan siinä on pentu kovasti minun makuuni. Ainoa miinus sillä on erittäin herkkä äänenkäyttö, mutta näyttää olevan ihan kehityskelpoinen yksilö turhan huutamisen poiskitkemisen kannalta. Pikkunoki ei ollut ihan niin rohkea, mitä se on antanut ymmärtää. Se meni kyllä vauhdilla satalasissa koko testin ajan, mutta lopulta peitti vilkkaudella epävarmuuttaan. Hienosti selvis kuitenkin. Pommi kannettiin ainoana nukuksissa testipaikalle autosta ja uskoisin, että sen vireystila verrattuna muihin vaikutti selvästi sen alkutestin sujumiseen. Sen todettiin kuitenkin olevan hyvin palautuva, stressinsietokykyinen penska. Pikkupoika ja Lahja olivat testaajan mielestä kivoja, helponoloisia penskoja, aivan kuten olen ajatellutkin niiden olevan. Lahja oli jopa rohkeampi kuin osasin odottaa.
Kaikkinensa olen taas tosi tyytyväinen, että vein pennut testiin. Se on paitsi erittäin mielenkiintoinen, paljastaa pennun luonteesta asioita, joita on arkielämän tohinassa vaikea kaivaa esiin. Mikään ehdoton totuus se ei toki pennusta ole. Pentuhan on avoin kirja, sitä muokkaa vielä niin ympäristö kuin kokemuksetkin. Ja testitilannehan ei koskaan ole verrannollinen normaaliin arkielämään, jota kuitenkin koiran kanssa pääsääntöisesti eletään.

Tänään oli vuorossa pentutarkastus. Pikkupojalla oli kulkuset paikallaan, Isollapojalla vielä matkalla kohteeseen. Kaikki saivat terveen paperit ja automatkakin sujui Ison pojan alkuhuuteluja lukuunottamatta taas mallikkaasti.

Huomenna lähtee ensimmäiset pennut maailmalle. Olen tosi onnellinen ja etuoikeutettu, kun niin ihanat persoonat ja perheet halusivat juuri Juovattaan pennun. On ilo luovuttaa pentu kotiin, jossa sitä on niin kovasti odotettu ja jonka ottamista on ajan kanssa harkittu. Olen myös tyytyväinen pentuvalintoihin. Tuntuu, että jokaiselle on just oikeanlainen koti odottamassa.

Tähän loppuun Taru Valliuksen ottamia kuvia pennuista n. 1,5 vkon takaa.

Aikapommi sai kutsumanimekseen LUNA ja muuttaa Hämeenlinnan.

Aito Arvoitus sai kutsumanimekseen AINO ja muuttaa Mikkeliin

Arvokas Lahja muuttaa Tuusulaan.

Armoton Jästipää sai kutsumanimekseen SAKU ja muuttaa Helsinkiin.

Ainutlaatuinen sai kutsumanimekseen PYRY ja muuttaa Punkalle.