Luna saapui pentulomalle!

Luna ultrattiin pikaisesti 1,5 vkoa sitten ja todettiin olevan tukevasti tiine. Lukumäärästä ei ole tietoa, mutta ainakin kolme pentua oli heti kuvaruudulla vilahtanut.

Tänään hain Lunan meille, jotta saa rauhassa kasvatella mahaansa ja meidän arki kerkeää tulla tutuksi ennen synnytystä. Luna on ollut meillä jo niin usein hoidossa, että tuli kuin kotiinsa.

Menemme 2.11. tiineysröntgeniin, jossa selviää sitten tarkempi pentujen määrä.

Pentuja toiveissa marraskuulle!

Luna (Juovattaan Aikapommi) aloitti juoksunsa elokuun lopulla. Hain sen meille hyvissä ajoin, jotta pystyin arvioimaan juoksun etenemistä. Suunnitelmissa oli kaksoisastutus Savulla (Naavisemon Valonvaltias) ja Joikulla (Äänekäs Jossain täällä). Koska molemmat urokset asustavat lähellä, lähdin vähän sokkona kokeilemaan. Käytiin ensin kahtena päivänä Joikun luona, mutta Luna ei vielä itseään tarjonnut ja koirat tyytyivät juoksemaan ja leikkimään.

Sunnuntai-iltana 9.9. mentiin ekan kerran Savun luokse. Heti kohdattuaan Savun Luna alkoi kääntää häntää ja arvelin, että nyt on mahdollisuudet onnistua. Savu sai hieman pehmitellä Lunaa, mutta lopulta astui rauhallisen sinnikkäästi nalkkiin asti. Luna oli astumisen ja nalkin ajan hyvin rauhallinen eikä päästänyt ääntäkään. Ilmeisesti siis ei ollut liian aikaista, vaikka edellisenä päivänä ei vielä mitään merkkejä tärppikäytöksestä Joikun kanssa ollut.

Maanantaina 10.9. ajelimme aamupäivällä Joikun luokse. Luna olisi ollut heti valmis toimintaan, mutta kahden tunnin jälkeenkin Joiku halusi vain nuuhkutella Lunan ihania tuoksuja, pussata ja leikkiä. Koirat olivat vapaana Joikun aidatulla pihalla. Ensin meidän ihmisten kanssa ja sitten siirryimme sisälle, seuraten tilannetta ikkunasta. Lopulta parin tunnin jälkeen oltiin tilanteessa, jossa Luna astui Joikua, joten luovutimme.

Tiistaina 11.9. kävimme ensin Joikun luona, mutta tilanne ei edelleenkään edennyt edes yrityksen tasolle. Joten ajelimme siitä suoraan Savua treffaamaan ja Savu hoiti homman mallikkaasti loppuun asti. Nyt Luna oli selvästi levottomampi ja nalkin alussa vähän valitteli olotilaansa. Olettaisin siis, että tärpit alkoivat jo olla menossa poispäin. Kaksi astumista muutenkin varmaan riittää, joten palautin illalla Lunan kotiinsa ja toivomme kovasti, että pieniä "Savupommeja" syntyy maailmaan aikanaan.

Yhdistelmä koiranetissä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI44368/12&ReknoE=ER51890/15

LUNA on 3-vuotias perusterve narttu. Sen terveyttä on tutkittu seuraavasti:
Lonkat A/A (indeksi 113)
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0 (kahdesti eri eläinlääkärin toimesta)
Silmät terveet (5.5.2018)
Sydänkuuntelu puhdas
Tga-negatiivinen
Luna on polveutumisen perusteella terve DM:n ja Pompentaudin osalta. Se prcd-PRA-testataan ennen pentujen luovutusta. Savu on kuitenkin prcd-PRA terve, eli mitään riskiä asian suhteen ei ole otettu.

Luna on ollut hieman tapaturma-altis, mutta varsinaisesti se ei ole sairastanut muuta kuin alle 2-vkoisena silmätulehduksen. Se on kaikkiruokainen, eikä oireile iholla tai mahalla mitään ruoka-aineita.

Luna asuu pikkulapsiperheessä kotikoirana. Se on ollut jonkin verran mukana erityisopettajana toimivan omistajansa töissä. Lunalla on luokassa oma paikka, johon se osaa hyvin rauhoittua. Luna on oppilaiden suosiossa. Se on äärimmäisen kiltti ja ihmisille avoin koira.

Luna on luonteeltaan hieman kaksijakoinen. Se ei ole ihan helpoimmasta päästä ja siinä olisi ehkä ollut potkua harrastuskoiraksi. Se on kuitenkin sopeutunut kotikoiraksi hyvin, mutta kokeilee kyllä ajoittain rajojaan ihan huolella. Se on hyvin sinnikäs ja periksiantamaton, kun haluaa jotain. Kovapäinen, kuten sanotaan. Toisaalta se on erittäin kiltti, ja sen saa vaikka laittaa solmuun ilman, että se älähtää. Lasten kanssa se on hyvin kärsivällinen. 

Olen käynyt Lunan kanssa eläinlääkärissä, automatkoilla ja isossa koiratapahtumassa. Se on hyvin mutkaton reissukaveri eikä paineistu herkästi. Jos se kokee stressiä, se palautuu siitä erinomaisesti. Tämä todettiin jo 6-vkoisena pentutestissä ja samaa sanoivat nyt aikuisena luonnetestituomarit. Emäänsä verrattuna se on rohkeampi, hieman itsenäisempi ja huomattavasti kovempi. Noki-emä on erittäin pehmeä ja tukeutuu minuun kaikissa uusissa tilanteissa herkästi. Toisaalta sen hermot ja toimintakyky riittävät selviytymään tiukastakin paikasta ja se tassutteli luonnetestin läpi oman näköisin pistein ilman traumoja. Lunan luonteessa on tasoittunut juuri ne asiat, mitä halusin Nokista ”jalostaa pois” eli tykkään Lunasta kovasti. Luna luonnetestattiin 2v 3kk ikäisenä kokonaispistein +125, laukauskokematon. 

Luna haukkuu vieraat ohikulkevat koirat omalla pihallaan, mutta ei ole mitenkään erityisen haukkuherkkä. Oravia se saattaa puuhun haukkua. Ihmisiä se haukahtaa korkeintaan iloisen innostuneena ja toivottaa häntä heiluen tervetulleeksi niin tutut kuin vieraat. Sisällä Luna on hiljainen koira. Se ei myöskään reagoi pelokkaasti ääniin, luonnetestissä se todettiin laukauskokemattomaksi. Lunaa voi pitää vapaana ilman, että se säntäilisi jokaisen hajun ja eläimen perään. Näkölähdöllä voi spurtata riistaeläimen perään, mutta luopuu takaa-ajosta nopeasti ja palaa takaisin omistajansa luo.

Lunan isä Rölli on rotuunotettu ja sen suvussa ilmenneistä sairauksista on siksi aika vähäisesti tietoa. Sen suvussa on vahvaa paimennustaipumusta ja Rölli itse on upealuonteinen, komea uros. Rölli on ollut ikänsä terve, mutta sen toinen kyynärä on kuvattu tuloksella 1 eli siinä on vähän sanomista. Röllin jälkeläisistä on tähän mennessä kuvattu seitsemän ja kaikilla on ollut terveet kyynärät.

Lunan emä Noki on ollut yhtä silmätulehdustanja kennelyskää lukuunottamatta aina terve. Sitä on myös tutkittu aika laajasti. Ainoa Nokin takaa selvästi tuleva terveysriski on polvet. Nokin polvet tutkittiin ennen pentuja ja ne olivat 0/0 eli oletin kaiken olevan kunnossa. Kun myöhemmin halusin pysyvän tuloksen polvista (alle 3-v tutkittuna tulos on voimassa vain 2 vuotta), yllätys olikin suuri, kun el.lääkäri sanoi molemmissa olevan löysyyttä ja lausui polvet 1/1. Käytin sitten vuoden päästä Nokin taas polvitarkissa, tulos oli 0/0 ja hämmennyin jo itsekin, että onko niissä vikaa vai ei. Tilasin nyt heinäkuussa 2018 ajan ortopedille, joka totesi Nokin molemmissa polvissa löysyyttä ja lausui ne tuloksella 1 / 2. Mietin, voiko Lunaa käyttää jalostukseen Nokin polvien vuoksi, mutta koska Nokin molempien siskojen polvet on terveet ja Nokin kaikki viisi jälkeläistä on tervepolvisiksi nyt tutkittu,  uskallan ottaa asian suhteen riskin. Mitenkään erityisen vahvasti Noki ei näytä polvien löysyyttä siis onneksi periyttävän. Nokin siskotkaan kun eivät todennäköisest tule jälkeläisiä saamaan, ja  pentue on sekä Nokin emän että isän ainoa, haluan tätä sukua jatkaa. 

Nokin puolelta Lunan suvussa on kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jonkin verran epilepsiaa. Ihan lähisuvussa näitä kumpaakaan sairautta ei tietääkseni ole. Kivesvikariskiä Nokin puolelta tulee ja mm. Lunan toinen veli on kivesvikainen. Jalostustoimikunta hylkäsikin tämän Noki x Savu yhdistelmän liian ison kivesvikariskin vuoksi. Itse kuitenkin koen, että kivesvika ei koiran elämänlaatua heikennä vaan on lähinnä jalostuksellinen harmi. Siksi en halunnut muuten mieluisaa yhdistelmää unohtaa tuon vuoksi. 

Pentue on Lunan ensimmäinen. Luna menee ultraan vkolla 41, jonka jälkeen tiedämme enemmän. Mikäli Luna on tiine, pentujen odotetaan syntyvän n. 11.11.2018

SAVU on 6-vuotias perusterve uros. Sen terveyttä on tutkittu seuraavasti:

Lonkat A/A (indeksi 114)

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0 (kahdesti)

Selkä terve

Silmät terveet (5.9.2018)

Sydänkuuntelu puhdas

Savu on polveutumisen perusteella terve Pompentaudin, prcd-PRA:n ja DM:n osalta. Se on lunnetestattu loppupistein +144, laukausvarma

Savulla on ennestään yksi pentue Eidalun- kennelissä, 2n + 5u.

Omistaja kertoo Savusta: "Savu on arjessa helppo, rauhallinen ja iloinen kaveri. Luotettava ja kiltti pientenkin lasten seurassa. Kotioloissa hiljainen, juttelee mielellään, muttei hauku. Harrastuksissa ja innostuessaan antaa intonsa kuulua ja näkyä.
Savu sopeutuu nopeasti uusiin asioihin. Muiden koirien kanssa avoin ja sosiaalinen, mutta oman arvonsa tunteva. Ei merkittävää riistaviettiä.
Savun kanssa harrastetaan omaksi iloksi tokoa, rallytokoa sekä pelastushakua ja -raunioita. Savun kanssa on käyty muutaman kerran paimentamassa lampaita.

Savun puolelta tulee siis jo em kivesvikariskiä, Savun veli on kivesvikainen. Lisäksi Savun yhdeltä veljeltä on leikattu OCD. Savun emän veljellä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Savun emän kahdella siskolla on atopiaa / iho-oireita. Lisäksi Savun suvussa kauempana on addissonintautia, kaihia ja epilepsiaa. Jalostustoimikunta katsoi, että kivesvikaa lukuunottamatta yhdistelmässä ei ole liian korkea sairastumisriski. Nokin uusin polvitulos ei ollut silloin vielä (jalostustoimikunnan) tiedossa, eli polviriskin suhteen en osaa sanoa, olisiko yhdistelmä saanut näillä tiedoilla hyväksyntää.

Savun aiemmassa pentueessa kahdella pennulla kuuluu sydämestä sivuääni. Koska pennut ovat olleet koko ajan hyvävointisia, sydämiä ei ole sen kummemmin (vielä?) tutkittu. Sivuääniä seurataan tietyin väliajoin. Savulta ja Lunalta on molemmilta eläinlääkäri kuunnellut virallisesti sydämen, eikä kummaltakaan sieltä kuulu mitään ylimääräistä. 

Pennut syntyvät ja kasvavat meillä, normaalin lapsiperhearjen keskellä. Ne tottuvat jo ennen luovutusta eri-ikäisiin ihmisiin ja kissoihin. Lisäksi autoilemme, käymme metsässä ja muutenkin totuttelemme maailman suuriin ihmeisiin parhaamme mukaan. Jokainen pentu pentutestataan ja yhdessä pentutestin ja omien näkemysteni perusteella valitsen jokaiselle pennulle sen sopivimman kodin. Meiltä ei siis voi varata pentua kuvan tai värin perusteella. Toki toiveita ja ajatuksia kuuntelen tarkasti.

Pennut luovutetaan 7-8- vkoisesta alkaen rekisteröityinä, asianmukaisesti madotettuina, eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja pentutestattuina sekä suuresti rakastettuina. Jokainen pentu saa mukaansa Mustin ja Mirrin penturepun, jossa on tuttua ruokaa, lelua ym pientä alkutaipaleelle uuteen kotiin. Lisäksi mukaansa saa tutuilla tuoksuilla mehustetun nukkuma-alustan sekä nipun tärkeitä papereita.

Pennun hinta on 1000€, joka sisältää yhden virallisen polvitarkastuksen, luonnetestin sekä omistajan niin halutessa ensimmäisen vuoden jäsenyyden Paimensukuisen Lapinkoiran Seurassa sekä Lappalaiskoirat Ry:ssä. Lisäksi palautan myyntihinnasta 50€, jos koira virallisesti lonkka- ja kyynärkuvataan sekä silmäpeilataan.

Mikäli olisit kiinnostunut ikiomasta Juovattaasta, niin toivon yhteydenottoja mieluiten sähköpostitse juovattaan@luukku.com

Pentua en toki voi vielä pitkään aikaan luvata, kun varmuutta niiden syntymisestäkään ei vielä ole. Mutta varteenotettavat tyypit ovat erittäin tervetulleita kulkemaan tätä odotuksen polkua kanssani.

Pariskunta Katselmuksessa toukokuussa v. 2018

.

Pilvipolun Neliapila PIKI 13.7.2007 - 25.5.2018

Pikin toissavuonna todettu kyynärän nivelrikko alkoi kipuilla viime talvena enenevissä määrin. Talvi sujui kipulääkkeillä ja nivelravinteilla suht ok ja odotimme, että viimekesän tapaan ilmojen lämpiäminen toisi tilanteeseen helpotusta.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Välillä Piki oli ärtyisä (kohdistui lähinnä kissoihimme) ja välillä sitten kipu näkyi ihan ontumisenakin. Aika usein huomasin, että Piki keventää kipeää puoltaan liikkuessa, vaikka muutoin vaikuttikin normaalilta.
Huhti-toukokuussa tilanne vaikeutui niin, että Piki oli etenkin isomman liikkumisen jälkeen öisin todella levoton; vinkui, vaihto paikkaa, läähätti, nuoli kyynärän seutua, ajoittain "petasi" raivoisasti ja taas pötkähti nuolemaan. Kun tätä oli jatkunut kolmisen viikkoa, teimme päätöksen. Pikin oli aika päästä kivuistaan ja me valitsimme ikävän.

Torstaina 24.5. Piki pääsi viimeisen kerran rakkaalle Hukkasen mökille, jossa se sai nuuhkiutua, kahlata rantavedessä, vahtia makkaroiden paistumista ja olla onnellinen. Piki sai oman makkaran, jonka se kauan paikkaa etsittyään kaivoi kätköön ihan rannan tuntumaan. Se ei ollut muutenkaan syönyt koko päivänä mitään, mikä sekin oli yksi merkki siitä, ettei se ollut kunnossa. Viimeinen yö oli hyvin levoton ja heräsin useaan kertaan siihen, että Piki vinkui sängyn alla.
Perjantaina 25.5. menin kahdestaan Pikin kanssa eläinlääkärille. Piki nukkui ikiuneen rauhallisena pää minun sylissä. Kyyneleeni kastelivat sen turkin, mutta tiesin, että päätös oli oikea. 

Nuku rauhassa elämäni koira 💔

Piki v. 2012 tyttärensä Myrryn kanssa

Piki oli äärimmäisen luotettava lasten kanssa. Tässä Piki 10kk ja vähän vanhempi Tuomas

Oma piha ja lumi. Kaksi asiaa, joita Piki rakasti.

Emänä Piki oli tunnollinen ja antoi pennuille kaikkensa. Se imetti kaikkia kolmea pentuettaan luovutusikään saakka, piti pesän puhtaana ja koulutti + leikitti pentujaan. Tässä Piki ensimmäisen pentueensa jälkeen, varsin karvattomana.

Ajatus oli kerätä kuvakollaasi Pikistä tähän, mutta ikävä kouraisee vielä liian syvältä näitä katsellessani. Jatkan tätä ehkä joskus myöhemmin...

Ilonpisaroita

Koirarintamalla on viimeaikoina tapahtunut mukavia, iloisia asioita.

Juhatapioista Mosku (Äänekäs Lyhyt Hiljaisuus) sai viimein viralliset tulokset lonkista ja kyynäristä, jatkaen pentueen puhdasta suoraa. Lonkat siis A/A ja kyynärät 0/0. Velipuolensa Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) kävi polvi- ja silmätarkissa, saaden molemmista puhtaat paperit. Polvet 0/0 ja silmät terveet.

A-pentueesta Luna (Juovattaan Aikapommi) kävi silmätarkissa ja aivan terveet olivat nekin. Luna tassuttelee luonnetestiin vielä tämän vuoden puolella. Jos siinä ei isoja ylläreitä tule, niin käytän Lunan vielä ensikesänä uudestaan silmä- ja polvitarkissa, sekä tsekataan tyttösen prcd-PRA status (terve tai kantaja vanhempien perusteella). Sen jälkeen Lunalle olisi suunnitelmissa yksi pentue, eli saan Lunan jalostuslainaan itselleni. Luna oli meille pienen ajan kyläilemässä taas silmätarkin yhteydessä ja pidän kovasti sen olemuksesta. Sulhojakin olen jo miettinyt, katsotaan miten asiat etenee. Mutta siis, Juovattaan toinen pentue toiveissa n. vuoden päästä!

Nämä em asiat toivat kasvattajalle paljon iloa, mutta se ihan oikea Ilonpisara on tässä:

Saanen siis esitellä Juovattaan kennelin uusimman sijoituskoiran, Ilonpisaran eli kotoisammin Dänin. Däni-neiti asustaa nyt sijoituskodissaan Järvenpäässä. Reipas penska, katsotaan mitä siitä ajan kanssa kehittyy!

Terveystuloksia ja pikkuisen muitakin kuulumisia

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt taas liiankin pitkä tovi. Paljon on kerennyt tapahtua koirarintamalla, lähinnä terveystulosten osalta.

Sijoitusnarttuni Iina (Sääskisuon Kuunkajon Neito) kävi pevisoissa elo-joulukuun aikana viime vuonna. Kaikki oli niissä sinällään ok. Valitettavasti Iinan (lähi)suvussa ilmeni lyhyen ajan sisällä useampia kilpirauhasen vajaatoiminta- ja kaihidiagnooseja. Vaikka Iina itse onkin terveyden puolesta jalostuskelpoinen, niin sukurasitteiden vuoksi päätin luopua pentuajatuksista ja siirsin Iinan haltijaperheensä omistukseen. Päätökseen vaikutti osaltaan myös Iinan tietynasteinen ääniarkuus (pelkää kovasti uudenvuoden raketteja). Lämmin kiitos Minnalle perheineen yhteistyöstä ja toivon Iinalle paljon terveitä vuosia kanssanne!

Kasvatteja on käynyt useampia terveystutkimuksissa. Ihanaa, kun on näin aktiivisia omistajia, KIITOS jokaiselle!!

Juhatapioista Sylvi, Joiku ja Mosku kävivät läpivalaisussa. Moskun tuloksia vielä odotellaan, mutta Sylvillä polvet ja kyynärät 0/0, lonkat A/A. Joikulla samoin lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Juhatapioista on nyt 6/10 on saanut viralliset tulokset lonkista ja kyynäristä, ja toistaiseksi kaikilla on puhdas rivistö A-lonkkia ja 0-kyynäriä. Mahtavaa!!

Juovattaan A-pennuista Aino kävi polvi- ja silmätarkissa sekä virallisessa sydänkuuntelussa. Ei moitittavaa eli terveet silmät, 0/0 polvet ja sydänkuuntelussa ei sivuääniä.
Luna kävi luustokuvissa ja polvitarkissa. Tulokset parhaat mahdolliset eli A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja 0/0 polvet. Polvista toinen oli kuitenkin aavistuksen löysä, eli Luna käy 3v täytettyään uusintatarkissa. Samalla käynnillä Lunalta otettiin TgA-A näyte ja se oli negatiivinen. Tga-A liittyy kilpirauhasen vajaatoimintaan ja tulos oli siis mieluisa.

Oma Noki kävi silmä- ja polvitarkissa maaliskuun alussa. Silmät olivat edelleen täysin terveet, mutta aivan yllättäin molemmissa polvissa selvästi löysyyttä ja tuloksena 1/1. Se oli viimeinen niitti haaveille tehdä Nokille vielä toiset pennut. El.lääkärin mukaan polvet tuskin tulevat Nokia koskaan vaivamaan ja se on tietenkin pääasia! Hyvä muistutus siitä, että ne polvet tosiaan kannattaa tsekata vielä sitten yli 3-vuotiaana..

Katselmuksessa huhtikuussa meidän porukasta kehässä olivat Piki, Noki, Joiku, Nuka, Ruska ja Saaga. Loppukehään ylsi Ruska, joka nuoren omistajansa Sennin esittämänä hurmasi yleisön. Pikin ja Nokin arvostelut voi lukea niiden omilta sivuiltaan.

Joiku eli Äänekäs Jossain Täällä: "2.5-vuotias uros, jolla urosmainen pää ja ilme. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Rintakehä voisi olla hieman leveämpi. Liikkuu hyvin edestä, takaa ja sivulta. Mukava luonne. Hyvä kunto."

Nuka eli Äänekäs Päivin Sekä Öin: "Hauska kokonaisuus. Pitkä lanneranka. Takaa hyvin kulmautunut, etupää saisi olla enemmän kulmautunut. Pitkärunkoinen, hyvä kaula ja selän linja. Otsa saisi olla korkeampi. Liikkuu hyvin, hyvä luonne, purenta ok."

Lisään Ruskan ja Saagan arvostelut myöhemmin.

Iinan omistajuuden siirryttyä minulla on tällä hetkellä vain yksi sijoituskoira, Saaga. Saagalle on tarkoitus tehdä loppukesästä silmä- ja polvitarkki ja katsella ensivuodelle luonnetesti. Pentuasioita aletaan miettiä sitten vuodelle 2019, jos kaikki on ok.

Nokin tytär Luna asustaa siis Hämeenlinnassa ja on ollut meillä pari kertaa hoidossa. Omistajien kanssa on ollut puhetta, että jos Lunasta kasvaa kaikin puolin kiva koira, saisin sitä mahdollisesti jalostuslainaan. Luna täyttää 2018 elokuussa 3 vuotta, katsellaan pentuasioista sitten sen jälkeen. Sille täytyy tehdä sitä ennen jokatapauksessa silmätarkki ja ottaa prcd-Pra-geenitesti. Sekä katsoa uudestaan ne polvet.

Minulla on jo pidempään ollut etsinnässä sijoituspentu. Monta yhdistelmää on "mennyt ohi suun", mutta toivotaan, että se oikea vielä löytyy. Tällä hetkellä suurimman kiinnostukset ja peukutukset kohdistuu Puhuripeikoille. Mutta katsellaan ajan kanssa, toteutuuko suunnitelmat ja jos, niin mitä sieltä syntyy.

Noki (Kuva: Elina Seppänen)

Ruska (Kuva: Elina Seppänen)

Joiku (Kuva: Elina Seppänen)

Noki (Kuva. Elina Seppänen)

Pässejä paimentamassa

Elokuisena lauantaina ajelin sijoitustyttö Iinan kanssa Lietoon Äänekäs-kennelin järkkäämään paimennuspäivään. "Meidän porukasta" paikalla olivat myös toinen sijoitusnarttuni Saaga (Äänekäs Hillervo), Pikin tytär Unna (Äänekäs Onnenapila), Pikin poika Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) sekä Nokin tytät Ruska (Juovattaan Arvokas Lahja). Näistä Iina, Saaga ja Ruska olivat ensikertalaisia paimennushommassa.

Kaikki viisi olivat hyvin kiinnostuneita lampaista. Suurimman säväyksen aiheutti Saaga, joka huomasi heti jutun juonen ja esitti loistavan suorituksen heti alkuun. Myös Iina syttyi hommaan ja osoitti järkevää paimennusviettiä etenkin toisella kierroksella. Joikulla meni hieman lujaa ja taisi olla ainoa pari, jossa ohjaaja kehittyi koiraa enemmän. Mutta ihan loppumetreillä saatiin Joikullekin pätkä hallittua paimennusta. Unna on Inka-Marin kanssa jo "vanha tekijä" ja huomasin siinä kyllä emänsä piirteitä, Unnankin mielestä ohjaaja oli välillä aitauksessa ihan ylimääräinen tyyppi ja olisi mielellään hoidellut homman purkkiin ihan itsekseen... Ruska oli suloinen pieni paimenkoira, joka alkuun tarvi ihmisen tukea, mutta itsevarmuuden kasvettua mennä viipotti hienosti ihmisen ja lampaiden välissä.

Äärimmäisen antoisa päivä ja vesisadekin loppui heti, kun aloitettiin. Loppumetreillä saatiin jo pieni auringon pilkahduskin taivaalta. Tuonne pitää ehdottomasti päästä uudelleen! Iina oli kotiin tullessamme niin rättipoikkiväsy, että syömisen jälkeen nukahti keskelle keittiön lattiaa, eikä edes ohikulkeva kissa saanut aikaan isompaa liikehdintää.

Iina paimentaa

Joiku paimentaa

Ruska paimentaa

Saaga paimentaa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin terveystarkastus-kuulumisia. Siitä jäi pois Haikun (Äänekäs Onnentäplä) silmävaiva, joka todettiin pannukseksi. Haikulla on siihen nyt lääkitys, eikä haittaa koiran elämää ainakaan tässä vaiheessa millään tavalla.

Iina menee 26.8. luustokuviin ja jännittää jo nyt! Samalla otetaan TGA-testi ja se jännittää ehkä vieläkin enemmän. Mutta ootellaan nyt rauhassa tulokset ja mietitään jatkoa sitten.

Iina oli tosiaan meillä viettämässä viikonlopun ja käytiin sen kanssa moikkaamassa Nokin Ruska-tyttöä. Ruskasta on kasvanut aivan ihastuttava, suloinen nuori narttu. Sen luonteessa ja olemuksessa on paljon emäänsä, väritys on sitten isältä perittyä. Täydellinen lapsiperheen ensikoiraksi! Iina ja Ruska olivat heti kavereita keskenään ja leikkivät itsensä läkähdyksiin.

Ja loppuun vielä pari hellyttävää kuvaa omista koirista:

Noki ja Niilo-vauva

Piki-mummokoira näyttää Niilolle mallia, miten kellitään

Kuulumisten päivittämistä piiiiitkästä aikaa

Juovattaan A-pennut lähtivät maailmalle viime lokakuussa ja sen jälkeen ei ole juurikaan tullut kotisivuja päivitettyä. Päällimäisenä syynä on perheeseen syntynyt ihmisvauva, joka on pitänyt ajan ja ajatukset hieman etäämpänä koirahommista. Nyt voisin kuitenkin ynnätä hieman kuluneen 9kk koirajuttuja.

Loppuvuodesta sain uuden sijoituspennun. Pikin tyttärentytär Saaga kasvaa ja kehittyy Tuulan hellässä ja päättäväisessä huomassa Tampereella. Saaga ei ole luonteeltaan mikään helpoin pimu ja se tiedettiin jo ennen luovutusikää. Tuulalla on kuitenkin kokemusta ja aikaa pistää karvainen pikkuemäntä ruotuun :)
Ulkoisesti Saaga on kovasti makuuni; vahvaluustoinen, mukavasti rakentunut ja kaunisilmeinen. Valitettavasti en ole vielä kerennyt kunnolla tutustua tyttöön, mutta lupaan (lähinnä nyt itselleni!) ajella tapaamaan Saagaa lähiaikoina.  Tässä kuva 8kk:n ikäisestä Saagasta (virallisesti siis Äänekäs Hillervo)

Pikin tytär Panda (Äänekäs Meillä On Aikaa) siirtyi oman perheensä omistukseen alapurennan takia. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi sijoituskoiraa, Saaga ja Iina. Kolmas sijoituspentu on ollut ajatuksissani kesän aikana ja nyt toivottavasti sellainen kasvaa ihastuttavan nartun uumenissa. Asiasta lisää, jos /kun tiineys varmistuu. Tarkoitus olisi siis sijoittaa urospentu.

Juhatapioita on käynyt terveystarkastuksissa aivan loistavin tuloksin:
Jaajo (Äänekäs Kelpaat Kelle Vaan) lonkat A/A ja kyynärät 0/0
Nuka (Äänekäs Päivin Sekä Öin) lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0
Natu (Äänekäs Sitkeä Sydän) lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet

Lähitulevaisuudessa pentueesta on menossa ainakin kolme koiraa lisää luustokuviin. Olen ihan tavattoman kiitollinen omistajien aktiivisuudesta!!

 Juhatapiot ovat nyt siis n. 1v 8kk:n ikäisiä nuoria sankareita. Murkkuikää on ollut lievempää ja sitten sitä toisenlaista ja osa on koitellut omistajien huumoria ja aitarakenteita ihan huolella. Olen saanut matkan varrella vakuuttua siitä, että näistä kymmenestä pennusta jokainen päätyi lopulta siihen juuri oikeaan kotiin. Muistan, kuinka vaikealta tuntui alkuun pyöritellä ajatusta, kuka menisi kellekin, mutta onnistuttiin kyllä Inkan kanssa ihan kympin arvoisesti!

Juovattaan Aat sen sijaan täyttävät kohta vuoden. Miten aika onkin voinut mennä niin nopeasti! Viisikko on ollut myös varsin kekseliäs; Aino on kunnostautunut hortonomi-puutarhurina, Pyry tehnyt tuttavuutta naapurin hevosiin ja niiden sähköaitaan, Ruska aiheuttanut yöllisiä siilin pelastuspartioita, Luna emänsä oppityttönä rosvonnut itselleen lisäsapuskaa pöydiltä ja Saku haikaillut tyttöjen perään. Mutta onneksi söpöydellä pääsee pitkälle, eikä omistajat voi moisille pikkuisille vihoitella ;)

Saku (Juovattaan Armoton Jästipää) kastroitiin nyt kesällä. Saku jäi täysin kivesvikaiseksi, kumpikaan kives ei laskeutunut. Harmillista ajatellen suvun jatkumista, mutta onneksi vaiva ei itse koiraa haittaa. Toivotaan, että Pyry aikanaan voisi jatkaa Röllin isälinjaa.

Meidän omat koirat elelevät samaa arkea kuin ennenkin. Vauvan ottivat varsin mutkattomasti vastaan. Piki tuntui heti ymmärtävän, mistä on kyse. Noki oli alkuun vähän turhan innokas vauvan pussaaja, mutta alkuinnostus loppui nopeasti. Molemmat koirat olisi tarkoitus sterkata tässä lähiaikoina, heti kun lompakko antaa myöten. Nokin kanssa olisi kiva käydä parissa näyttelyssä ihan huvin ja mielenkiinnon vuoksi.

Iina-sijokki (Sääskisuon Kuunkajon Neito) tulee meille elokuussa muutamaksi päiväksi kyläilemään. Eka käydään ihmettelemässä lampaita ja katsotaan mitä tyyppi niistä tuumaa. Emänsä Wilma kävi juuri nyt heinäkuussa Saajomannussa paimentelemassa ja oli ollut tosi pätevä. Elokuun lopulla vien sitten Iinan luustokuviin, kuvataan selkä, lonkat ja kyynärät. Lisäksi otetaan TGA-kilpparikoe, joka kertoo riskistä sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Iinan suvussa kun on kyseistä sairautta harmillisen paljon, myös lähisuvussa. Katsellaan nuo luustn ja TGA:n tulokset siis ensin ja varailen sitten myöhemmin aikaa silmä- ja polvitarkkiin. Vaikka kaikki olisi kunnossa Iinalla, niin sen pennutusta aletaan miettiä vasta kunnolla aikuisena, 3-4-vuotiaana mm. juuri näiden sukurasitteiden vuoksi.

Tässäpä nyt päällimäisenä mieleen tulleet asiat. Nyt on suunnitteilla kutkuttavan kiinnostavia pentueita useammalla kasvattajalla. Harmi, kun ei ole koiranpaikkaa auki. Ei ehkä edes sijoituskoiran. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...