Niin se vain ensimmäinen viikko mennä hujahti. Pelkkää ihanaa pennuntuoksuista unelmaa tämä ei ole ollut. Pentuja on paljon, Pikillä meni useampi päivä toipua sektiosta (ja todella kipeistä jälkipoltoista) ja maidon riittäminen on mietityttänyt.
Kaikki kymmenen pentua on aivan ihania. Ne ovat myös kovin tyytyväisen oloisia; syövät ja nukkuvat. Ne ovat koko ajan pysyneet hyvin yhdessä ja lämpöisinä. Mutta, niiden lähes kaikkien paino laski alussa aika rajustikin, ja niillä on ollut kovasti kiinni-kirittävää painoissaan. Yhä edelleen nyt viikon vanhoina ne ovat kahta pentua lukuunottamatta hyvin pienikokoisia ollakseen tosiaan viikon ikäisiä jo. Olen jonkin verran antanut niille puppyboosteria ja muutamalla pariin otteeseen lisämaitoakin, tosin aika huonolla onnistumisprosentilla. Pääasiassa ne ovat kuitenkin emänmaidon varassa olleet ja kaikki ne kyllä itse etsiytyvät nisälle ja imevät. Tissibaarilla vaan on kova tungos ja kilpailu parhaista paikoista.
Olen ollut aikamoisessa järjen ja tunteen sekamelskassa tämän kasvuasian kanssa; toinen puoli minusta sanoo, että tyytyväiset pennut eivät voi olla nälkiintyneitä. Toinen taas kuiskii, että älä vielä kiinny liikaa, niille pienimmille voi vielä käydä huonosti. Katsotaan nyt päivä kerrallaan, miten kaikki menee. Jotenkin nuo tuntuu niin elinvoimaisilta ja jänteviltä, että haluan uskoa niiden kaikkien kasvavan isoiksi, kauniiksi ja komeiksi paimensukuisiksi koiriksi. Vaikka tämä alku onkin hidasta kasvun osalta.
Tässä muutama kuva viikon ikäisistä ihanuuksista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti