Juovattaan Kennel: Hormonihöyryjä ja toisenkin uroon kuvakuulumisia

perjantai 3. lokakuuta 2014

Hormonihöyryjä ja toisenkin uroon kuvakuulumisia

Tänään olen joutunut vahtimaan pihaa lähes koko päivän. En tiedä mikä liikennetrafiikki tuohon meidän pikkutielle on iskeny, mutta on siinä ollu kulkijaa. On menny noutajaa ja vetokoiraa ja bokseria ja pikkuturrikoita ja ja ja.. Oon siis joutunu aika kovastiki kuuluttamaan vähän väliä, jotta "pysykää nyt ihmeessä siellä tiellä, se pientare on jo lähestulkoon minun pihaaaaa" jne. Ihmispomo ei oikeen oo arvostanu ja siksi jouduinki nyt sisälle jäähyttelemään.

Mutta niin, kävi tuossa aidan takana yksi nelijalkainen, joka sai minut ihan höppänäksi. Naapuriin on nääs muuttanut pikkunen lammaskoiran alku, semmonen minipentunen. Tavallaan oon aina tykänny pennuista, mutta nyt kyllä kaikki äidilliset vaistot heräsi ja olisin voinu samantien adoptoida sen myttysen! Ihmispomohan tästä siis veti heti johtopäätökset, että hormonit hyrrää ja tiineenä ollaan. Pah! Ihan ku ei sillä ittelläänki joskus vaan herkemmin heikottas ne ihmisvauvat, mitä vastaan tulee!?

Mulla vähän siis tympäsi, ku ihmispomo komensi minut sisälle. Mutta kylläpä päivä kirkastui, kun huomasin, jotta Oliver on laittanu postia! Hieman jo kerkesin huolestua, että noinko vaan olin yhden kerran autuus ja siellä jo uusia naaraita vikitellään. Mutta ei, Oliverilla oliki ollu vaan muita kiireitä. Se oli nimittäin päässy paimentamaan lampaita!

Tässä nyt näitä kuvia Oliverista, jonka hieno nimi on Tuiskuturkin Waltias. Ja sen isä Wallekin on päässyt joihinki mukaan. Tuota Wallea ei mulle esitelty ollenkaan silloin taannoin. Veikkaan kyllä, että oisin tykänny isästäki.. no mutta ei tässä nyt sentään missään Kauniissa ja Rohkeissa olla, että isän ja pojan kans.. huh huh!