keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Kuumat pentumarkkinat

Meillä on syntynyt tähän mennessä kuusi lapinkoirapentuetta. Ensimmäinen v. 2012 keväällä ja viimeisin syksyllä 2021. Pentujen kysynnässä ja myymisessä on tapahtunut paljon muutosta tänä aikana. Miten koko ajan kuumeneva pentujen kysyntä näyttäytyy minulle kasvattajana? Ja mistä ja miten sinä, pentukuumetta poteva löytäisit sen juuri sinulle oikean pennun?

Koronapennuista ja koronan nostattamasta koirabuumista on kerrottu pitkin vuotta eri medioissa. Lapinkoirien suosio lähti valtaisaan nousuun kyllä jo aiemmin, mutta tuntuu edelleen vaan kiihtyvän. Oletan monen muun kasvattajan tavoin, että Eränkävijät- ohjelman kautta suureksi julkkikseksi ja kansan suosikiksi nousseella Äijä-koiralla on tassunsa pelissä asian kanssa. Itse optimistisesti haluan myös toivoa, että kampanjointi eri rotujen sairaalloisista piirteistä on saanut ihmiset etsimään alkukantaisempia, vähemmän ”pilalle” jalostettuja koirarotuja. Ja kyllähän lappalaiskoirat ylipäätään ovat monella tapaa keskivertoja koiria, jotka taipuvat moneen eli vastaavat monen koiraa etsivän tarpeisiin. Suosiolle lienee siis useita eri syitä, mutta yksi on varmaa: pentukyselyiden tulva on viimeaikoina ollut uskomattoman suuri.

Vuodelle 2020 meillä ei ollut pentuja, mutta pentukyselyitä tuli tasaiseen tahtiin. Kun sitten vuodenvaihteessa 2020-2021 alkoi olla selvää, että vuoden sisällä meillä voisi pentue olla, sain päähäni alkaa tilastoimaan pentukyselyitä. Jo silloin mietin, että voisin aiheesta rustata jonkinlaisen jutun joko Paimensukuisten omaan Reviiri-lehteen tai tänne omaan blogiini. Vuodenvaihteessa laitoin kotisivuilleni tiedon, että meillä on toiveissa pentue nartulle Juovattaan Aikapommi loppukesällä / syksyllä 2021. Muuta tietoa en vielä silloin pentueesta laittanut, kun urosvalintakin oli vielä ihan vaiheessa. Pentukyselyt olen kirjannut ylös aikavälillä 1.1.2021-29.12.2021. Tänä aikana minulle on tullut 280 pentutiedustelua. Näistä 19 puhelimitse soittamalla, 3 tekstiviestillä, 3 kasvotusten, 14 Facebookin yksityisviestillä ja loput sähköpostitse. Kotisivuillani on yhteystietoni ja maininta, että vuorotyön vuoksi toivon yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostiin. Tätä hyvin kunnioitettiinkin. Osa on voinut ottaa numeroni esim. Reviiristä, eikä minua toki haittaa, vaikka soitetaankin. Sen sijaan pelkkä tekstiviesti ”Hei, haluaisin ostaa sinulta pennun, milloin luovutuksessa olevia?” on aika huono tapa lähestyä asiassa. 

Olen vastannut jokaiseen pentukyselyyn. Noin 40 kyselijää sai pitkän ja kattavan vastauksen pentusuunnitelmistani, ehkä lisäkysymyksiä pentua etsivän toiveista ja elämästä. Näitä siis pidin lähtökohtaisesti potentiaalisina Juovattaan pennun omistajina. Lopuille vastasin lyhyemmin. Kiitin yhteydenotosta ja kerroin, ettei meillä ole vapaita pentuja / pennuille on jo riittävästi koteja odottamassa. 

Noista 280 pentukyselystä 92 oli sellaisia, jossa etsittiin nimenomaan paimensukuista lapinkoiraa. 84 kyselyä oli niitä, joissa asia ei tullut esille ja jotka eivät muutenkaan johtaneet vastaukseni jälkeiseen uuteen yhteydenottoon. Lopuille ei ollut niinkään väliä kumpaa linjaa pentu edustaisi, kunhan on suomenlapinkoira. Minulle itselleni ei ole merkitystä, haluaako henkilö juuri paimensukuisen vai ei. Kaikkien ensimmäistä lapinkoiraa ostavien kanssa kyllä käyn keskustelun paimensukuisuudesta ja mitä se tarkoittaa. Yritän korostaa sitä, ettei kumpikaan linja ole toistaan parempi ja mitkä ne käytännön erot ovat. Kerron myös miksi itse olen juuri paimensukuisia päätynyt kasvattamaan. Muutaman selvästi näyttelykoiraa etsivän pentukyselijän olen ohjannut kyselemään pentua toisaalta, koska meidän kasvateista harvemmin tulee niitä näyttelymenestyjiä. Sen sijaan olen sanonut, että Juovattaan pentujakin ehdottomasti saa näyttelyissä käyttää halutessaan. Onhan se ihan mielenkiintoista saada ulkomuototuomarinkin arvio koirastaan / kasvatistaan. 

Näistä n. 40:stä kattavamman vastaukseni saaneista lopulta 24 johti pidempään viestittelyyn. Loput joko eivät enää vastanneet mitään tai pari ilmoitti päässeensä pentujonoon jollekin toiselle kasvattajalle, josta varmemmin pennun saavat. Loppujen lopuksi joukosta valikoitui 10 perhettä, jotka jäivät ns. alustavalle varauslistalleni kanssani jännittämään, saadaanko pentuja aikaseksi ja mitä sieltä syntyy. 


Mietteitäni kasvattajana

Rodun suosion ollessa näin huipussaan, on tilanne pentua etsivän kannalta kinkkinen. Nyt on tosissaan ne kuuluisat myyjän markkinat. Kasvattajilla on varaa valita, minne ja kenelle he haluavat pentunsa myydä. Itselleni asia ei ole pelkästään positiivinen, vaan on aiheuttanut pitkiä pohdintoja, jopa hieman unettomia öitä ja epämieluisaa tunnetta siitä, että joudun valitsemaan, kenelle tuotan pettymyksen. Toisaalta tämä on täysin oma vikani. Jos olisin ihan hiljaa pentusuunnitelmistani ja alkaisin etsiä koteja pennuille vasta niiden synnyttyä, tilanne olisi monin tavoin helpompi. Tietäisin montako kotia tarvitsen ja millaisille pennuille niitä etsin. Kieltämättä tämä vaihtoehto on välillä houkuttanut. 

Meillä on pentuja suhteellisen harvoin ja pentue on minulle itselleni aina suuren ja pitkäaikaisen haaveen täyttyminen. Pentueen aikaansaamiseen liittyy pitkällä aikavälillä paljon jännittäviä hetkiä. Ajattelen, että minä vain mahdollistan sen pennun syntymisen, josta sitten hetken päästä tulee jonkun ikioma perheenjäsen useiksi vuosiksi. Haluan siis, että tuo ikiomaa koiraansa odottava saa olla mukana pentunsa taipaleella niin alusta asti, kuin suinkin mahdollista. Niinpä nytkin kävi niin, että jokainen Juovattaan U-pennun lopulta meiltä itselleen saanut myötäeli kanssani juoksun odottamisen, astutuksen, tiineysultran, röntgenin, synnytyksen käynnistymisen ja jokaisen pennun syntymisen. Ja jokaisen päivän siitä eteenpäin aina luovutushetkeen asti. Koen tämän itse hirveän palkitsevana. Pentujen omistajat tuntuvat luovutuksen hetkellä jo todella tutuilta, kun heidän kanssaan on koettu alkutaipaleen tunnemyrskyt. Ja olen saanut valtavasti palautetta siitä, miten tutulta se oma pentu tuntuu jo pennun hakureissulla, kun sen elämässä on saanut olla mukana alusta asti. Tähän liittyen haluan laittaa joka päivä pentujen kuvia ja kuulumisia omaan Facebook-ryhmääni. Haluan antaa pennuista ja niiden elämästä mahdollisimman paljon tietoa ulospäin. 

Tähän viimeisimpään pentueeseen syntyi 7 pentua. Kotiehdokkaita oli edelleen se 10. Yleensä aina käy niin, että matkan varrella joku löytääkin pennun jo muualta tai tulee jokin muu odottamaton asia, miksi pennun ottaminen ei enää olekaan ajankohtaista. Siksi otin näin monta kuin 10 elämään tätä pentujen odotusta kanssani. Nyt kävikin niin, että kukaan ei ”pudonnut matkasta”, vaan minun piti tosiaan valita kaikista kymmenestä. Ja voin sanoa, että ei ollut helppoa. Halusin tehdä päätökset nopeasti, koska tiesin, miten kovasti tietoa odotettiin. Toisaalta tuntui mahdottomalta ”leikkiä Jumalaa”, koska jokainen niistä kymmenestä tuntui parhaalta mahdolliselta kodilta. Miten sitten valitsin? Valitsin ensin järjellä. Narttupentuja oli 4 ja kolme kovasti arvostamaani kasvattajaa oli ilmaissut kiinnostuksensa pentuun. Päätin, että he kaikki saavat pennun, jotta meillä olisi jatkossakin paimensukuisia pentuja. Ja se neljäs sitten.. Se meni ensimmäistä koiraansa odottaneeseen lapsiperheeseen, jotka olivat ottaneet minuun yhteyttä jo 10kk ennen pentujen syntymää. He kävivät meillä tutustumassa minuun ja koiriimme jo hyvän aikaa ennen astutusta. Pitivät aktiivisesti yhteyttä ja tuntuivat olevan hyvin tosissaan asian suhteen. Ja tuntui mukavalta, että he halusivat pennun nimenomaan meiltä. Tunnetasolla minuun vetosi myös perheen tytär, joka oli odottanut omaa koiraa ”koko elämänsä” ja oli selvästi sitoutunut asiaan. Tunnustan vielä, että tässä oli myös hieman itsekkyyttä taustalla. Perhe käy säännöllisesti Kuusamossa, joten tapaan pentua jatkossakin. Ilman pentua jäi kaksi aivan ihanaa perhettä ja voin käsi sydämellä sanoa, että tuntui äärimmäisen vaikealta ilmoittaa heille, ettei pentua riittänyt. Heissä ei ollut mitään vikaa. Oli vain valittava. 

Urosten kohdalla pääsinkin helpolla. ”Uroskoteja” oli neljä, urospentuja kolme. Ja yhdelle kodille olikin juuri pentujen syntyessä tullut tieto toisenlaisesta perheenlisäyksestä ja olisivat jokatapauksessa siirtäneet pennun ottamista. 


Sinulle, pentua etsivä

Kuten aiemmin mainitsin, nykyinen kysynnän ja tarjonnan suhdanne on varsin epäreilu sinulle, jolla pentu on toiveissa. Meillä kasvattajilla on varmasti hyvinkin erilaisia tapoja valikoida kodit kasvateilleen. Ja myös erilaisia toiveita tai vaatimuksia kasvattiensa omistajille. Pentua etsivän pitäisi siis ensinnäkin löytää se omia toiveitaan vastaava kasvattaja ja/tai pentue. Ja sitten vielä saada markkinoitua itsensä niin, että erottuu edukseen sieltä jopa satojen kyselijöiden joukosta. Ei ole helppoa, eikä varmastikaan tapahdu hetkessä. 

Jos sinulla on jo ennestään suomenlapinkoira, tiedät jo paljon. Ehkä haluat uuden pennun siltä samalta kasvattajalta, jolta edellinen on? Tai ehkä kaikki ei ole sujunutkaan kuten olisit toivonut ja haluatkin uuden koiran eri suvuista tai erilaiselta kasvattajalta? Ehkä edellisen koirasi kasvattaja ei enää kasvata tai hänellä ei muutoin ole pentuja tulossa lähivuosina ja joudut etsimään uuden?

Ihan ensimmäiseksi mieti, mitä haluat. Mitkä ovat sinulle niitä asioita kasvattajassa ja pennun vanhemmissa, joista et ole valmis tinkimään? Haluatko, että kasvattaja asuu lähellä? Haluatko, että hän on jo paljon kasvattant konkari? Tai ns. pienkasvattaja, jolla pentuja on vain harvoin? Haluatko, että kasvattaja harrastaa omien koiriensa kanssa jotain tiettyä lajia ja osaa täten auttaa sinuakin harrastuksen tiimoilta? Haluatko, että pentueen vanhemmat ovat tiettyä sukua tai eivät ole jotain tiettyä sukua? Haluatko, että pentueen vanhemmat ovat luonnetestattuja? Millaisia terveystuloksia niillä pitäisi olla? Haluatko tietyn värisen pennun? 

Kun sinulla on listattuna ne ehdottomat jutut, mieti vielä toiveita. Mitkä ovat asioita, joita kasvattajalta ja pentueelta toivot, mutta joista voit tarvittaessa joustaa jos ja kun juuri toiveitaisi vastaavaa ei ehkä löydy? Voitko tinkiä isän terveystutkimuksista, jos emä on laajasti terveeksi tutkittu? Voitko ottaa pennun emästä, jolla on jotain lievää terveyskremppaa, jos muut vaatimukset täyttyvät? Voitko ajella pentua katsomaan ja hakemaan toiselle puolelle Suomineitoa, jos kaikki muu täsmää? Toivotko parkkia pentua, mutta lopulta se ei ole välttämätöntä jos muilla tavoin sopivin pentu olisikin musta?

Ja sitten alkaa se varsinainen työmaa. Tutustu kasvattajien kotisivuihin tai Facebook-ryhmään. Käy Kennelliiton koiranet-sivustolla, josta pystyt katsomaan kuinka paljon ja minkalaisia pentuja kasvattaja on tähän mennessä saanut aikaiseksi. PLS:n terveystietokannasta näet vielä enemmän tietoa ja rotujärjestöllä Lappalaiskoirat ry:llä on myös kaikille avoin terveystietokanta. Sieltä pystyt myös katsomaan onko kasvattajan koirien terveystiedot julkisia vai salaisia. 

Kun tiedät mitä haluat, sinulla on huomattavasti helpomaa tehdä vaikutus ainakin minuun kasvattajana. Se vaatii työtä, mutta siitä on valtavasti hyötyä myös sinulle itsellesi. Kun soitat tai laitat sähköpostia valitsemillesi kasvattajille, voit heti ensimmäisessä yhteydenotossasi kertoa, miksi lähestyt juuri häntä. Mikä kasvattajassa ja/tai suunnitellussa pentueessa on sellaista, joka herätti mielenkiintosi? Itselleni tällainen antaa jo hyvinkin paljon sitoutuneemman kuvan kuin joukkoviestinä kaikille kasvattajille lähetetty ”Onko pentuja tulossa / vapaana / varattavissa?”

Kerro myös heti jotain itsestäsi. Koko elämänhistoriaa tuskin kukaan kasvattaja odottaa, mutta sellaiset oleelliset koiran elämään liittyvät asiat. Onko sinulla ollut koiria aiemmin? Asutko kaupungissa / maalla? Omakotitalossa / kerrostalossa? Etsitkö koiraa johonkin tiettyyn harrastamiseen? Paljonko sinulla on realistisesti aikaa koiralle? Miksi olet kiinnostunut juuri tästä rodusta? jne.

Ja se tärkein: Varaa pennun löytymiseen aikaa. Kesäloman alussa tehty pennunhankintapäätös tuskin johtaa pennun saamiseen sen loman aikana. Toki poikkeuksiakin on, mutta pääasiassa pennut ovat varattuja jo syntyessään. Ole siis maltin kanssa liikkeellä ja yritä sietää epävarmuutta. 

Vaikka pennun löytäminen voi olla haastavaa ja aikaa vievää, ethän tue pentutehtailua. Vaikka rekisteröimätön tai epämääräisistä olosuhteista hankittu rekisteröity pentu voi olla ihana & rakas, niin tällaisen hankkimalla mahdollistat pahimmillaan eläinrääkkäyksen!!!

Onnea pennun etsintään! Se oikea pentu löytyy varmasti, kun jaksat odottaa ja etsiä. Ja kun sen oman pentusi kanssa kotiudut sitten aikanaan, voit todeta: Juuri näin tämän pitikin mennä.