Sumun astutus ei valitettavasti onnistunut.
Jo etukäteen oli tiedossa, että Sumu juoksun alkua on ollut aiemminkin vaikea huomata, koska kyseessä on erittäin puhtaana itsensä pitävä narttu.
Juoksua osattiin odottaa touko-heinäkuulle. Ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä sitten yksi veritippa oli bongattu lattialta, myöhemmin myös toinen. Laskimme juoksun alkaneen ensimmäisestä tipasta.
Hain Oliverin meille torstaina, kun juoksun alusta oli 11 päivää. Sumun käytös oli alkanut viestittää, että tärpit voisivat olla lähellä. Illalla Oliver pääsi ensin merkkailemaan meidän aidattua pihaa ja nuuhkuttelemaan juoksussa olevan Pikin jättämiä hajuviestejä. Sumu tuli n. 45min myöhemmin ja koirat tutustuivat hyvässä hengessä. Pienen leikin ja lämmittelyn jälkeen Sumu oli valmis. Se seisoi hyvin häntä sivulla ja kerkesin jo iloita, että osuttiin oikeaan aikaan. Oliver omaan sinnikääseen, mutta herrasmiesmäiseen tapaansa nousi useaan kertaan Sumun selkään. Mutta siinä vaiheessa, kun oli pääsemässä sisään, Sumu vingahti ja lähti pois alta. Yhden kerran mielestäni Oliver pääsi sisään asti, ja varmaan oli sekunneista kiinni, etteivät olisi jääneet nalkkiin. Oliver tamppasi jo takajaloillaan tutun näköisesti. Kuitenkin Sumu livahti pois alta. Ajattelin, että on ehkä hivenen aikaista ja paikat ei oo vielä tarpeeksi pehmeät.
Oliver lähti Sumun luokse ja oli yön laulellut suloaarioita morsiamen kaipuussaan.. Aamulla pariskunta oli käynyt yhdessä lenkillä, jossa Sumu oli auliisti tarjonnut itseään Oliverille. Loppuun saakka astuminen ei kuitenkaan onnistunut. Koska oli lämmin päivä, sovittiin, että koirat pidetään muutaman tunnin erillään lepäämässä. Ajelin Sumun luon päivällä ja kokeilimme taas. Heti pihalle päästyään Sumu seisoi hetken häntä sivulla, mutta kun Oliver hyppäsi selkään, Sumu murahti ja sen jälkeen tarjosi Oliverille vain irvistelyjä ja murinaa. Kävimme kävelyllä, mutta tilanne tuntui vain pahenevan.
Otimme taas aikalisän ja koirat viileään sisälle tauolle. Myöhemmin illan aikana Sumu kylmeni täysin, ei päästänyt Oliveria lähelleenkään, eikä enää missään tilanteessa kääntänyt häntäänsä.
Päädyimme siihen lopputulokseen, että todennäköisesti juoksu oli tietämättämme alkanutkin jo aiemmin ja näin ollen tärpit olikin menossa ohi, eikä tulossa niinkuin oletin. Koska koirilla on aikamoinen stressi olla saman katon alla tuollaisessa tilanteessa, enkä voi Pikin juoksun takia ottaa Oliveria meillekään, päätimme palauttaa Oliverin tänään kotiinsa.
Oliverin puolustukseksi sanottakoon, että se ei nartun murinoista ottanut itseensä, vaan sitkeästi yritti liehitellä ja lämmitellä. Se toimi taas samalla tavoin kuin Pikin kanssa, eli rauhallisesti ja sinnikkäästi se hoiti homman. Valitettavasti valmiiksi asti ei päässyt, mutta sanoisin kyllä, ettei vika ollut uroksessa. Vaan vain väärässä ajoituksessa.
Harmittaa melkoisesti, koska Sumun iän huomioiden tämä oli aikalailla "nyt tai ei koskaan"-tilanne. Sumu siis jatkaa normaalia arkeaan kotona, kaunis puuhkahäntä heiluen. Minä tallennan kokemusten arkistoon itselleni tiedon, että vastaavien erittäin siistien narttujen kohdalla vastedes pidetään Serla-sulkeisia päivittäin juoksua odottaessamme.
Nyt sitten vaan katse tulevaisuuteen. Seuraavaksi odottelen Nokin juoksun alkamista ja toivotaan, että kaikki taivaan planeetat ovat sitten oikeissa asennoissa ja saadaan astumiset onnistumaan. Nokilla on arvioni mukaan tärpit jo melko aikaisessa vaiheessa, yleensä se on seissyt Pikille jo juoksun 9.-11. pvä. Seurataan tilannetta siis tarkasti, ettei pääse käymään kuten Sumun kans. Noki onneksi on nuori koira, ja sillä ei oo samanlainen "pakkorako", vaan jos nyt ei onnistu niin yritämme vain seuraavasta juoksusta sitten uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti