10vrk

Tänään tuli kuluneeksi 10vrk jännittävästä syntymäpäivästä. Kaikki kymmenen pienokaista voivat hyvin, kasvavat ja kehittyvät. Jokainen omaan tahtiinsa, eikä välttämättä ihan oppikirjojen mukaisesti, mutta jokatapauksessa kasvavat ja kehittyvät!

Pikin sektiohaava on parantunut normaliin tahtiin ja huomenna se pääsee pitkästä aikaa vapaana jolkottelemaan sille niin rakkaaseen pihaan. Tähän asti ollan ulkoiltu eläinlääkärin ohjeen mukaisesti vain rauhallisesti hihnassa. Ruoka maistuu Pikille hyvin, ja maitoa tuntuu tulevan. Kärsivällisesti se putsaa ja syöttää pentulaumansa. Mutta kun pennut nukkuvat, Piki hakeutuu mielellään meidän muiden seuraan oleskelemaan.

Tämä pentue on lähikoulumme kakkosluokan "kummipentue" ja oppilaat pääsevät seuraamaan pentujen kehitystä syntymästä luovutusikäiseksi saakka. Myöhemmin pentujen kasvettua on suunnitelmissa mm. liikuntatunti, jolloin luokan oppilaat ja pennut lähtevät ulkoilemaan lähimetsiin ja pelloille. Nyt oppilaat ovat saaneet keksiä ja äänestää pennuille työnimet, joilla ne tunnistetaan siihen saakka kunnes ne saavat ensin viralliset rekisterinimensä ja myöhemmin sitten uusien omistajiensa antamat kutsumanimet. Kiitos hienoista ja persoonallisista nimistä Läyliäisten koulun 2. luokkalaisille opettajineen!

Kuvien laatu on taas mitä on, jossain vaiheessa saatte ihan kunnollisiakin kuvia, mutta nyt vielä täytyy tyytyä oman talonväen huonommilla vehkeillä ottamiin.

Saanen siis esitellä:

"PIPPURI" 580g. Vilkas ja kova menijä, yrittää jo kovasti jaloilleen ja kun tissibaari aukeaa, on kärppänä paikalla. Rauhottuu syliin hetken hyörittyään. Murisee ja haukkuu ;)

"TAPSU" 770g. Uroksista ylivoimaisesti rauhallisin, voisi jopa sanoa laiska. Herää viimeisenä, mutta massallaan jyrää muut tieltään ja löytyy sitten lopulta aina sieltä parhaalta tissiltä. Tätä ei vois erehtyä luulemaan nartuksi, on sen verran raamikas tyyppi. Lössykkä, sylissä olla röllöttää vaan. Avaa todennäköisesti ihan lähiaikoina silmänsä. Nukkuu usein erillään muista, leveästi selällään rellottaen.

"JAAJO" 600g. Suloinen peruspentu. Todella kauniin värinen parkkipoika. Ei tee itsestään numeroa. Syö ja nukkuu. Vähän semmonen mammanpoika, nukkuu usein Pikin kuonon alla turvassa suurelta maailmalta :)

"KINUSKI" 520g. Tämä oli kauan se porukan reppana, joka ei millään meinannu nostaa painoaan ja jonka muut heitteli tissiltä. Nyt kahden viimepäivän aikana se on jäntevöityny ja alkanut pitämään puoliaan. Pieni se on vieläki, mutta oikein mahdottoman reipas. Tämä murisee ja haukkuu jo ihan oikean koiran kuuloisesti! Mönkii mielellään nukkumaan muiden päälle. Sylissä ei oikein viihdy, kova kiire olis vaan mennä jonnekin koko ajan.

"SISSI" 580g. Elämäänsä tyytyväinen tyttö. Syö, nukkuu ja pissaa! Ehkä yks kauneimmista värityksistä, mihin olen ikinä pennulla törmännyt.

"TIRRIÄINEN" 517g. Porukan pienin, mutta äänekkäin. Tämä tyttö pitää tissillä todellakin puolensa! Monta kertaa se on roikkunut ilmassa, kun muut on sitä yrittäneet jyrätä, mutta otetta tissistä se ei irrota. Tällä on ihan valtava äänirepertuaari ja minusta tuntuu, että se osaa kiroilla :D

"METEORIITTI" 630g. Aivan ihana tyttö. Kiipesi ensimmäisenä pentulaatikon oviaukosta suureen maailmaan. Kova menijä, vaeltelee useinkin pentulaatikossa muiden nukkuessa, mutta ei ole silti hätääntyneen oloinen. Rauhoittuu syliin hetkessä ja erikoistaitona osaa pussata ;)

"TASSU" 620g. Vilkas tyttö, joka on upeasti kirinyt alun hurjan painonputoamisen kiinni. Jäntevä pentu. Tämäkin osaa jo murista ja aivan kuin olisi viritellyt pariin kertaan jo alkeellista painileikkiä muiden pentujen kanssa. Motoriikka ei ihan niin vahva, mutta yritys korvaa taitopuutteet :D

"HEI" 580g. Hiljainen ja rauhallisen oloinen lössykkä. Tykkää olla paijattavana. Suloinen kertakaikkiaan!

"Block" 720g. Kaunis, voimakas tyttöpentu. On koko ajan nostanut tasaisesti ja eniten painoaan. Hyvin tasapainoisen oloinen kaikinpuolin. Rauhoittuu syliin ja on vaan niin rakastettava.

Täydellä mahalla on hyvä nukkua <3

Maailman Rakkain äitikoira <3

Yksi viikko!

Niin se vain ensimmäinen viikko mennä hujahti. Pelkkää ihanaa pennuntuoksuista unelmaa tämä ei ole ollut. Pentuja on paljon, Pikillä meni useampi päivä toipua sektiosta (ja todella kipeistä jälkipoltoista) ja maidon riittäminen on mietityttänyt.

Kaikki kymmenen pentua on aivan ihania. Ne ovat myös kovin tyytyväisen oloisia; syövät ja nukkuvat. Ne ovat koko ajan pysyneet hyvin yhdessä ja lämpöisinä. Mutta, niiden lähes kaikkien paino laski alussa aika rajustikin, ja niillä on ollut kovasti kiinni-kirittävää painoissaan. Yhä edelleen nyt viikon vanhoina ne ovat kahta pentua lukuunottamatta hyvin pienikokoisia ollakseen tosiaan viikon ikäisiä jo. Olen jonkin verran antanut niille puppyboosteria ja muutamalla pariin otteeseen lisämaitoakin, tosin aika huonolla onnistumisprosentilla. Pääasiassa ne ovat kuitenkin emänmaidon varassa olleet ja kaikki ne kyllä itse etsiytyvät nisälle ja imevät. Tissibaarilla vaan on kova tungos ja kilpailu parhaista paikoista.

Olen ollut aikamoisessa järjen ja tunteen sekamelskassa tämän kasvuasian kanssa; toinen puoli minusta sanoo, että tyytyväiset pennut eivät voi olla nälkiintyneitä. Toinen taas kuiskii, että älä vielä kiinny liikaa, niille pienimmille voi vielä käydä huonosti. Katsotaan nyt päivä kerrallaan, miten kaikki menee. Jotenkin nuo tuntuu niin elinvoimaisilta ja jänteviltä, että haluan uskoa niiden kaikkien kasvavan isoiksi, kauniiksi ja komeiksi paimensukuisiksi koiriksi. Vaikka tämä alku onkin hidasta kasvun osalta.

Tässä muutama kuva viikon ikäisistä ihanuuksista:

Yksilöesittelyt (kännykkäräpsyt..), pennut 5vrk

1. uros, tumma riista/musta, paljon valkoista rinnassa, 404g

2. uros, domino, 505g

3. uros, riistaparkki, valkoinen viiru rinnassa, 409g

4. uros, riistaparkki, 380g

5. narttu, parkkidomino, leveä valkoinen merkki otsassa, 422g

6. narttu, parkkidomino, "Tirriäinen", 352g

7. narttu, musta merkein, 401g

8. narttu, parkkidomino, kapea valk.viiru otsassa, 430g

9. narttu, domino, 410g

10. narttu, riista, valkoinen otsapiirto, 450g

4 vrk

2 vrk

1vrk

Synnytyskuulumiset

Kaikki ei todella mennyt ihan putkeen ja Piki sektioitiin tiistaina 18.11. klo 15.30 aikoihin. Kohtu oli äärimmilleen venynyt, eikä jaksanut supistella. Menimme eläinlääkäriin, kun lämpöjen laskusta oli kulunut 26 tuntia, eikä työntöpolttoja alkanut kuulua & Piki vaikutti jotenkin sellaiselta, että koin jonkin olevan nyt huonosti.
Pääsimme aivan ihanalle Nurmijärven Animagi-eläinasemalle ja siellä meitä jo odotettiin. Ultrassa todettiin osalla pennuista heikentynyt syke ja leikkauspäätös tehtiin pikaisesti.

En muista milloin olisin pelännyt ja jännittänyt niin paljon, kuin siinä aulassa odottaessani. Meni vajaa puoli tuntia, kun hoitaja toi laatikollisen pentuja minulle lämmitettäväksi. Hän kertoi, että Piki voi hyvin ja mulla tuli helpotuksen kyyneleet.

Laatikosta löytyi 11 pentua, oikea todellinen jättipotti. Ensimmäiset ajatukseni olivat "hui kun näitä on paljon", "jestas kuinka isoja nämä on" ja "mistä ihmeestä nämä kaikki värit putkahtivat". Kävin pentuja hoitajan avustuksella läpi ja pienimmällä pennulla huomasin kitalakihalkion. Annoin pennun hoitajalle, joka vei sen heti eläinlääkärille. Hän päästi pennun pilvenreunalle ja totesi, että sillä oli ollut myös häntä jotenkin epämuodostunut.

10 pontevaa pentua ja Piki lähtivät kotiin ja tämä ensimmäinen vajaa vuorokausi on ollut hirmuista mylläkkää kipeän emän, maidonriittämisen ja alkuun nukutusaineista tokkuraisten pentujen kanssa. Kaikki 10 ovat kuitenkin hengissä, ja toivottavasti selviävät elämään, vaikka mihin äärimmäisiin tekoihin en nyt repeäkään.

Pentueessa on 6 narttua ja 4 urosta. Kunnon kuvia minulla ei vielä ole, mutta tässä pari hämärää epätarkkaa räpsyä.

Kunhan Piki tuosta tokenee, hän tulee varmasti kertomaan oman näkemyksensä tapahtumien kulusta ;)

T. Ihmispomo

Tästä se alkaa...!

Eilen mulla alko ihan aidosti ottaa kupoliin ihmispomon stressaaminen. Niinpä tein sotasuunnitelman, että kertakaikkiaan väsytän sen niin pahoin, että se sammuu. Sittenhän voisinkin itse rentoutua ja pyöräyttää pentukoirat maailmaan.
No, suunnitelmista tekoihin; joka kerta, kun ihmispomo oli makuullaan, seurasin sitä. Siinä vaiheessa kun se painui kunnon uneen, kävin tökkimässä sen hereille. Näyttelin tosi levotonta ja niin ihmispomo sinkosi aina pystyyn, veti ulkovaatteet päälleen ja lähdettiin kiertämään korttelia. En todella pitänyt kiirettä ja seisahduin välillä haistelemaan yön raikkaita tuoksuja.

Toistin tätä samaa päivän, illan, yön.. vain todetakseni tänään aamulla, että ihmispomo onkin aika kova luu. Ei se ollu moksiskaan, eikä stressi pienentynyt ainakaan. Päätin luovuttaa ja pötkähdin puuhkuttelemaan pentulaatikkoon.

Ihmispomo sitten kävi taas heilumassa sen piippaavan puikkonsa kanssa meikän hännän alla ja siitä se ilo repesi; se maaginen luku oli kuulemma alitettu ja pentujen olisi määrä syntyä ensiyön tai huomisen päivän aikana. Ihmeellistä tässä oli se, että ihmispomon kireys katosi samantien ja se on ollut tosi hyväntuulinen sen piippauksen jälkeen. Minä nyt siis nautin tuosta sen mielentilasta, katsotaan kauanko sitä kestää.

Puuh, nyt muuten hieman läähätyttää..

Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat haukahdusta!

Maha ulkoa (59vrk)

Maha sisältä (57vrk)

Päivä on kulunut taas samaa rataa; ulos löntystelemään, sisälle nukkumaan, ruokaa, ulos löntystelemään, sisälle nukkumaan, ruokaa, ulos....
Yhden todella arkaluontoisen asian haluan vielä kertoa; ihmispomo on alkanu heilumaan tuolla minun ahterin suunnalla semmoisen vastenmielisen, piippailevan puikon kanssa. Kaikkeen sitä joutuu kunniallinen koiraeläin nöyrtymään. Oon todennu kuitenki, että makaan ihan hievahtamatta paikallani, niin koko juttu on nopeemmin ohi. Jotenki tämän kyllä ihmispomolle vielä jonain päivänä kostan.. Kyllä se selitti, että kyseinen juttu on tärkeää ja kertoo, että milloin pennut alkaa syntyä ja plaa plaa plaa. Minä kyllä ehkä todellakin huomaan, milloin ne alkaa syntyä!? Ihan ilman piippailevia puikkojakin.. Onneksi olen koira, koska en ikinä oppisi täysin ymmärtämään nuita ihmisten aivoituksia!
Jokatapauksessa, ihmispomo nyt odottaa kuin kuuta nousevaa, että se puikko piippais ennenkuin siinä on lukema 37. Sitä se odottaa, voi kuulkaa, sitä se todella odottaa! Pitäsköhän mun lähteä taas muistuttamaan sitä siitä, että kuka tässä oikeestaan sen raskaimman duunin tekee...?

Voisko tämän homman vielä perua??

Nyt alkaa oikeesti palaa käpy tuon ihmispomon kanssa. Ihan ku se unohtais, kuka tässä oikeestaan on tiine! Tuota huolehtimisen ja ressaamisen määrää ei voi käsittää kukaan. Ja kun ei tässä olla ees ensikertalaisia kumpikaan!

No joo, mulle on ruoka maistunu tosi huonosti jo pari viikkoa. Mutta kun ei vaan maistu niin ei maistu ja sillä hyvä. Noh, ihmispomohan se tästä ressin itelleen otti ja on se nainen kuulkaa sahannu kaupan ja kodin väliä, voi ristus sentään! Sieltä on kannettu sitä ja tätä ja tuota laitettavaksi nappulaan sekaan. Että muka söisin. No, välillä se on loihtinu jopa ihan ok-makuisia cocktaileja ja oon niitä sitten sen suureksi riemuksi syönyki. Mutta pääasiassa nuuhkaisen, sanon kiitos mutta ei kiitos ja häivyn. Ja ressivalo punertaa enemmän ja enemmän ihmispomon päässä.

Ja sitten. Oon ollu aika vaisu tässä pari päivää ja askel on painanut kovasti. Puuhkutan ja puuhkutan.. Joo, ei oo helppoo, ei todella. Mitä tarvisin; rauhaa ja kannustusta. Mitä tekee ihmispomo: No ressaa, ressaa ja ressaa. Ja niinhän se sitten tänään kiikutti minut eläinlääkäriin! Voitteko kuvitella, kuinka voi ihminen olla tyhmä! Se on iteki ollu neljä kertaa tiine ja tasan sen pitäs ymmärtää, että tässä vaiheessa sitä kuule ahistaa ihan joka paikasta. Närästää, hengästyttää, väsyttää ja v****aaki. Mutta ei auttanu, sinne sitä huruuteltiin, samaan tuttuun paikkaan, jossa minua nöyryytettiin aiemmin ultrauspöydällä.

Tällä kertaa ei onneksi tarvinu mihinkään ihmeellisiin kouruihin mennä. Kävin vaakalla ja ihmispomo lähestulkoon tarvi nitron, sai se semmosen laakin. Painoa oli tullu kuus kiloa siitä, kun lähdin heilastelemaan Oliverin ja Pipon kanssa. Siinä se repi hiuksiaan ja oli ihan henkisesti loppu, luuli lihottaneensa minut tjn. Muistutin sitä vaivihkaa siitä, että paljoko mahtoi ite levitä omien tiineyksiensä aikana ja sitten se tajus olla hiljaa. Hetken odottelun jälkeen mentiin huoneeseen, jossa minut nostettiin pöydälle. Omg, että katsoin ihmispomoa pahasti. Onneksi ei ollukaan kaksinen juttu, jollain härpäkkeellä otettiin vaan pari kuvaa minun mahasta ja se oli siinä.

Luulin, että pääsen autoon ja kotiin, mutta siinäpä sitten ooteltiinki tovi. Ihmiset nimittäin alkoivat tollottaa jotain tietokoneen ruutua ja laskemaan jotain. Kovasti siinä hämmästelivät ja ihmispomo meinas hyperventiloidaki, katoin jo vähän huolestuneena sen huokailuja. Sitten ne sano ääneen, että siellä tietokoneen ruudulla näkyy mun pennut ja niitä on yhdeksän tai jopa kymmenen!? RISTUS! Katsoin ihmispomoa syvälle silmiin ja päälimmäinen ajatus oli vaan, jotta voisko tämän perua koko homman? Muistan niin elävästi minkalainen hunnilauma on seittemän kersaa, ja miten loppu siinä koiraeläin on, kun niitä puskee maailmaan. Mutta että vielä pari-kolme enemmän!?

Nyt oon niin loppu sekä henkisesti että fyysisesti, etten jaksa muuta kuin todeta: Pipo ja Oliver, ois ihan hirveen kiva, jos viittisitte pikkusen osallistua tähän rojektiin. Kohta ei enää pelkät terveiset lämmitä!

57vrk ja mä oon niiin väsy

Hieman jo ahistaa!

Siinäpä ne päälimmäiset ajatukset tuliki jo otsikossa. Huhheijakkaa, tämä maha alkaa pikkuhiljaa jo hieman ottamaan hermon päälle. Kävelytyyli muistuttanee pian enemmän sitä yhtä keltanokkasta lintueläintä kuin koiraa. Pennut melskaavat mahassa lähes tauotta ja kaikista paskamaisinta on, kun mulla on alkanu närästää! Se yks harvoista nautinnoista, mikä tähän tiineyteen liittyy, siis syöminen; sekin on nyt sitten viety! Toki minä syön, mutta todella vähän kerrallaan. Ja arvatkaapa käykö sitten ihan työstä vahtia, ettei kollin rutku mene siihen kupille, mihin ruokaa jätin!? Olen nyt ihmispomolle viestittäny, että mielummin vaikka parin tunnin välein ihan pieni annos kiitos.

Noin muutoin vointi on oikeesti ihan jees. Kun ei turhia hötkyile, niin tuossahan tuo maha mukana keikkuu. Ihmispomo on ihan intopinkeenä kokeilemassa pentujen liikehdintää monen monta kertaa päivässä. Välillä tekis mieli sanoo sille, että tunkee ne näppinsä nyt johonki muualle, mutta annan sitten aina olla. Onhan se kiva olla paijattavana ja toinen käsi ku mukavasti rapsuttelee kaulalta tai korvan takaa, niin siinäpä sitten toisella kädellä fiilistelköön niitä pentuja. Se nyt arpoutuu joka päivä sen kanssa, että montako niitä pentusia siellä on. Hohhoijaa, eiköhän tuo kuule sitten selviä, kun maailmassa ovat! 5-6 pentua se tässä veikkailee. Minä kyllä tiedän tarkan lukumäärän, mutta en sitä todella aio kertoa. Jännätköön nyt ihan koko rahan edestä..

Synnytyspaikasta me edelleen käydään ihmispomon kanssa keskusteluja. Terassin alunen olis niin kertakaikkiseen jees, mutta jotenki luulen, että häviän tän taiston. Tuonne pentulaatikkoon on nyt ilmaantunu pari pyyhettäkin ja sen pentulaatikon vieressä on kirjoituspöytä, johon ihmispomo on alkanu jo haalimaan kaikenlaista krääsää. Kuten esim. keittiövaa'an, ruutuvihkon, kyniä ja sen semmoista. Se kuulemma tarvii niitä sitten synnytyksessä (en taaskaan ymmärrä tuota vouhotusta, koska minä kyllä hoidan homman ilman mitään noista), ja sillä kuulemma kuluu aika nopeammin, kun touhuaa jotain.

Oon seurannu Paimensukuisen Lapinkoiraseuran seinäkalenteria ja sen mukaan tässä ei tarvi kauaa enää venttailla. Pyöreesti viikko ja pentulauman pitäs olla maailmassa. Ristus, se synnytys se taas onki melkonen urakka... Ottasko voimaannuttavat päiväunet tässä nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus.

54vrk. Jos ihmettelette mun vähän nyrpeetä ilmettä, se johtuu ihan kuvareunan ulkopuolelta lähestyvästä kissasta. Sillä on ärsyttävä tapa hiippailla ihan minun nenän edestä, ihan kuin ei olis vara kiertää kauempaaki!

Pikaiset kuulumiset

Hauh!

Täällä aika matelee, ainakin jos ihmispomolta kysytään. En oikein tiedä, pitäskö sitä sääliä vai halveksua, mutta kyllä se stressaa ihan tyhjää. Minähän tässä tiine olen, ja hoidan koko homman. Keskittys nyt vaan ihan omiin juttuihinsa!

No joo, kyllä se toisaalta tuntuu kivalta, kun se tavallistakin enemmän paijaa ja rapsuttelee. Sillä on kauhee pakkomielle hivellä tuota mun mahaa ja kauheesti se miettii, että onko se pienempi vai samankokonen kuin viimeksi. Ihan kuin sillä olis jotain väliä!? Eilen ihmispomo onnesta soikeena ilmoitti, että se tunsi ensimmäiset pennun liikkeet käteensä. Olin siinä vähän että no älä!? Mulla se mylläys on kuule ollu jo tovin melkosta!

Eilen ihmispomo ja isäntä alkoivat hillua yhden ihmislapsen huoneessa ja minä jo kerkesin miettiä, että eikait me vaan olla muuttamassa? Alkoivat nimittäin purkaa sänkyä ja siirtelivät huonekaluja tohkeissaan. Mutta tänään sitten salaisuus paljastui, kun ne esitteliki mulle mun tulevan pentulaatikon! Olen yrittänyt kyllä vihjaista useampaan kertaan, että tuo etuterassin alunen olisi mulle oikeinki mieluinen pesänpaikka. Mutta minä vahvasti luulen, että ihmispomo ei sulata sitä. Se kun haluaa ihan välttämättä olla doulana paikalla, kun synnytän. Joten, kävin sen mieliksi sitten jo makoilemassa pentulaatikossa. Ihan kiva se kyllä oli, ei sitä käy kiistäminen. Pentulaatikko oli tehty ihmislapsen vanhasta sängystä, se kun kuulemma tarvii uuden. Aika kätevää, sanoisin. Ihmispomo kertoi että kulkuaukkoon tulee ovi, kunhan pennut on syntyny ja että laitoja voi korottaa, jos on tarpeen. Mietti se myös, että saattasin haluta siihen vielä katoksen, viimeksi oli semmonen pingotettu lakana ja tykkäsin siitä kyllä kovasti! Olen tilannut sinne paaaljon pehmusteita, kuten pyyhkeitä ja peittoja, sillä tykkään tehdä sitten pesää ihan antaumuksella. Onneksi ihmispomo tämän jo tietää ja lupasi, että laatikkoon ilmestyy kyllä lähempänä h-hetkeä tykötarpeita.

Semmosen ne mulle tekasivat

Sain tässä molemmilta isukkivaihtoehdoilta vähän terkkuja ja oli kiva kuulla, että nekin siellä oottelee perheenlisäystä.

Tässä nyt muutama kuva minun pentumahasta, ihmispomo kun siitä kuvia räpsii lähes päivittäin. Ja sitten lähden vielä käymään kuspissalla. On meinaan jo pitkä yö pidättää, nuo kakarat kun potkii virtsarakkoa uuuh.

Sieltä se pullottaa.. nyt on 47vrk Oliverin ja 46vrk Pipon heilastelusta.

Puhuvat amppari-, omena- ja päärynävartaloista. Niin mikähän tää sitten on??

Jaahas, kakara ja kollinruttana murjottavat, kun niitä ei kuulemma yhtään huomioida. Joten tässä nyt niistäki just otetut räpsäisyt. Tuo kakara on alkanu jotenki kunnioittamaan minua aiempaaki enemmän se suorastaan pitää minua pyhänä jumalattarena. Ja tuo kissa.. mulla meinaa välillä oikeesti palaa käpy sen kans ku se työntää nokkansa joka paikkaan. Arvatkaa vaan, kävikö se jo vetämässä sikeitä MUN pentulaatikossa. Ei jestas, että voi olla Rasittava ja Röyhkee!

Kakara

Se, jota ilmanki voisin elää, eikä muuten tekis tiukkaakaan. Se esittää tosi söpöä ja viatonta, mutta sen aivot on jääneet jonneki toimitusmatkalle ja sen kynnet & hampaat on suoraan helvetistä!!