Pässejä paimentamassa

Elokuisena lauantaina ajelin sijoitustyttö Iinan kanssa Lietoon Äänekäs-kennelin järkkäämään paimennuspäivään. "Meidän porukasta" paikalla olivat myös toinen sijoitusnarttuni Saaga (Äänekäs Hillervo), Pikin tytär Unna (Äänekäs Onnenapila), Pikin poika Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) sekä Nokin tytät Ruska (Juovattaan Arvokas Lahja). Näistä Iina, Saaga ja Ruska olivat ensikertalaisia paimennushommassa.

Kaikki viisi olivat hyvin kiinnostuneita lampaista. Suurimman säväyksen aiheutti Saaga, joka huomasi heti jutun juonen ja esitti loistavan suorituksen heti alkuun. Myös Iina syttyi hommaan ja osoitti järkevää paimennusviettiä etenkin toisella kierroksella. Joikulla meni hieman lujaa ja taisi olla ainoa pari, jossa ohjaaja kehittyi koiraa enemmän. Mutta ihan loppumetreillä saatiin Joikullekin pätkä hallittua paimennusta. Unna on Inka-Marin kanssa jo "vanha tekijä" ja huomasin siinä kyllä emänsä piirteitä, Unnankin mielestä ohjaaja oli välillä aitauksessa ihan ylimääräinen tyyppi ja olisi mielellään hoidellut homman purkkiin ihan itsekseen... Ruska oli suloinen pieni paimenkoira, joka alkuun tarvi ihmisen tukea, mutta itsevarmuuden kasvettua mennä viipotti hienosti ihmisen ja lampaiden välissä.

Äärimmäisen antoisa päivä ja vesisadekin loppui heti, kun aloitettiin. Loppumetreillä saatiin jo pieni auringon pilkahduskin taivaalta. Tuonne pitää ehdottomasti päästä uudelleen! Iina oli kotiin tullessamme niin rättipoikkiväsy, että syömisen jälkeen nukahti keskelle keittiön lattiaa, eikä edes ohikulkeva kissa saanut aikaan isompaa liikehdintää.

Iina paimentaa

Joiku paimentaa

Ruska paimentaa

Saaga paimentaa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin terveystarkastus-kuulumisia. Siitä jäi pois Haikun (Äänekäs Onnentäplä) silmävaiva, joka todettiin pannukseksi. Haikulla on siihen nyt lääkitys, eikä haittaa koiran elämää ainakaan tässä vaiheessa millään tavalla.

Iina menee 26.8. luustokuviin ja jännittää jo nyt! Samalla otetaan TGA-testi ja se jännittää ehkä vieläkin enemmän. Mutta ootellaan nyt rauhassa tulokset ja mietitään jatkoa sitten.

Iina oli tosiaan meillä viettämässä viikonlopun ja käytiin sen kanssa moikkaamassa Nokin Ruska-tyttöä. Ruskasta on kasvanut aivan ihastuttava, suloinen nuori narttu. Sen luonteessa ja olemuksessa on paljon emäänsä, väritys on sitten isältä perittyä. Täydellinen lapsiperheen ensikoiraksi! Iina ja Ruska olivat heti kavereita keskenään ja leikkivät itsensä läkähdyksiin.

Ja loppuun vielä pari hellyttävää kuvaa omista koirista:

Noki ja Niilo-vauva

Piki-mummokoira näyttää Niilolle mallia, miten kellitään

Kuulumisten päivittämistä piiiiitkästä aikaa

Juovattaan A-pennut lähtivät maailmalle viime lokakuussa ja sen jälkeen ei ole juurikaan tullut kotisivuja päivitettyä. Päällimäisenä syynä on perheeseen syntynyt ihmisvauva, joka on pitänyt ajan ja ajatukset hieman etäämpänä koirahommista. Nyt voisin kuitenkin ynnätä hieman kuluneen 9kk koirajuttuja.

Loppuvuodesta sain uuden sijoituspennun. Pikin tyttärentytär Saaga kasvaa ja kehittyy Tuulan hellässä ja päättäväisessä huomassa Tampereella. Saaga ei ole luonteeltaan mikään helpoin pimu ja se tiedettiin jo ennen luovutusikää. Tuulalla on kuitenkin kokemusta ja aikaa pistää karvainen pikkuemäntä ruotuun :)
Ulkoisesti Saaga on kovasti makuuni; vahvaluustoinen, mukavasti rakentunut ja kaunisilmeinen. Valitettavasti en ole vielä kerennyt kunnolla tutustua tyttöön, mutta lupaan (lähinnä nyt itselleni!) ajella tapaamaan Saagaa lähiaikoina.  Tässä kuva 8kk:n ikäisestä Saagasta (virallisesti siis Äänekäs Hillervo)

Pikin tytär Panda (Äänekäs Meillä On Aikaa) siirtyi oman perheensä omistukseen alapurennan takia. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi sijoituskoiraa, Saaga ja Iina. Kolmas sijoituspentu on ollut ajatuksissani kesän aikana ja nyt toivottavasti sellainen kasvaa ihastuttavan nartun uumenissa. Asiasta lisää, jos /kun tiineys varmistuu. Tarkoitus olisi siis sijoittaa urospentu.

Juhatapioita on käynyt terveystarkastuksissa aivan loistavin tuloksin:
Jaajo (Äänekäs Kelpaat Kelle Vaan) lonkat A/A ja kyynärät 0/0
Nuka (Äänekäs Päivin Sekä Öin) lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0
Natu (Äänekäs Sitkeä Sydän) lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet

Lähitulevaisuudessa pentueesta on menossa ainakin kolme koiraa lisää luustokuviin. Olen ihan tavattoman kiitollinen omistajien aktiivisuudesta!!

 Juhatapiot ovat nyt siis n. 1v 8kk:n ikäisiä nuoria sankareita. Murkkuikää on ollut lievempää ja sitten sitä toisenlaista ja osa on koitellut omistajien huumoria ja aitarakenteita ihan huolella. Olen saanut matkan varrella vakuuttua siitä, että näistä kymmenestä pennusta jokainen päätyi lopulta siihen juuri oikeaan kotiin. Muistan, kuinka vaikealta tuntui alkuun pyöritellä ajatusta, kuka menisi kellekin, mutta onnistuttiin kyllä Inkan kanssa ihan kympin arvoisesti!

Juovattaan Aat sen sijaan täyttävät kohta vuoden. Miten aika onkin voinut mennä niin nopeasti! Viisikko on ollut myös varsin kekseliäs; Aino on kunnostautunut hortonomi-puutarhurina, Pyry tehnyt tuttavuutta naapurin hevosiin ja niiden sähköaitaan, Ruska aiheuttanut yöllisiä siilin pelastuspartioita, Luna emänsä oppityttönä rosvonnut itselleen lisäsapuskaa pöydiltä ja Saku haikaillut tyttöjen perään. Mutta onneksi söpöydellä pääsee pitkälle, eikä omistajat voi moisille pikkuisille vihoitella ;)

Saku (Juovattaan Armoton Jästipää) kastroitiin nyt kesällä. Saku jäi täysin kivesvikaiseksi, kumpikaan kives ei laskeutunut. Harmillista ajatellen suvun jatkumista, mutta onneksi vaiva ei itse koiraa haittaa. Toivotaan, että Pyry aikanaan voisi jatkaa Röllin isälinjaa.

Meidän omat koirat elelevät samaa arkea kuin ennenkin. Vauvan ottivat varsin mutkattomasti vastaan. Piki tuntui heti ymmärtävän, mistä on kyse. Noki oli alkuun vähän turhan innokas vauvan pussaaja, mutta alkuinnostus loppui nopeasti. Molemmat koirat olisi tarkoitus sterkata tässä lähiaikoina, heti kun lompakko antaa myöten. Nokin kanssa olisi kiva käydä parissa näyttelyssä ihan huvin ja mielenkiinnon vuoksi.

Iina-sijokki (Sääskisuon Kuunkajon Neito) tulee meille elokuussa muutamaksi päiväksi kyläilemään. Eka käydään ihmettelemässä lampaita ja katsotaan mitä tyyppi niistä tuumaa. Emänsä Wilma kävi juuri nyt heinäkuussa Saajomannussa paimentelemassa ja oli ollut tosi pätevä. Elokuun lopulla vien sitten Iinan luustokuviin, kuvataan selkä, lonkat ja kyynärät. Lisäksi otetaan TGA-kilpparikoe, joka kertoo riskistä sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Iinan suvussa kun on kyseistä sairautta harmillisen paljon, myös lähisuvussa. Katsellaan nuo luustn ja TGA:n tulokset siis ensin ja varailen sitten myöhemmin aikaa silmä- ja polvitarkkiin. Vaikka kaikki olisi kunnossa Iinalla, niin sen pennutusta aletaan miettiä vasta kunnolla aikuisena, 3-4-vuotiaana mm. juuri näiden sukurasitteiden vuoksi.

Tässäpä nyt päällimäisenä mieleen tulleet asiat. Nyt on suunnitteilla kutkuttavan kiinnostavia pentueita useammalla kasvattajalla. Harmi, kun ei ole koiranpaikkaa auki. Ei ehkä edes sijoituskoiran. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...