Juovattaan tapahtumia

Edellisestä kirjoituksesta on hurahtanut taas yli puoli vuotta, joten päivitelläänpäs vähän koirakuulumisia. 

Omien koirien osalta Tirppa kävi kesällä luustokuvissa erinomaisin tuloksin. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Luonteensa vuoksi Tirppa ei tule koskaan pentuja tekemään, mutta hienoa, että terveys on ainakin täl osin kunnossa. Tirppa kävi Julian kanssa rallytokon alkeiskurssin ja tykkää lajista kovasti. 

Sijoituskoirista Däni (Ilonpisara) siirtyi haltijansa omistukseen. Se on arjessa kaikinpuolin kiva ja terve koira, mutta luonnetesti kummitteli niin vahvasti mielessäni, etten uskaltanut sillä pentuja tehdä. En pystynyt perustelemaan uskottavasti itsellenikään, miksi hermot miinuksella olevan koiran pitäisi jatkaa sukua. Toivoisin, että koiriemme luonteisiin ylipäätään suhtauduttas rehellisemmin ja vakavammin. Ei se luonnetesti mikään ainoa totuus ole. Mutta suosittelisin ihan jokaiselle kasvattajalle ja pentua harkitsevalle, että kävisi katsomassa vaikka yhden päivän luonnetestejä. Sen oman koiran luonteesen liittyviä asioita kun on niin helppo selitellä ja silotella ties millä. Tekee hyvää nähdä erilaisia koiria testissä ja tajuta, että sillä on eroa, onko koira kova vai pehmeä, hyvä- vai heikkohermoinen, toimintakykyinen vai -kyvytön. Moni luonnetestissä "heikosti pärjäävä" koira voi olla arjessa aivan ok  eikä testi varsinkaan koiraa huonoksi tai vähemmän rakkaaksi muuta. Mutta se voi antaa uutta näkökulmaa siihen, kannattaako koiraa käyttää jalostukseen ja etenkin, millaista kumppania sille olis hyvä etsiä. Matleenalle jokatapauksessa suurkiitos yhteistyöstä ja ihania vuosia Dänin kanssa!

Eli nykyisin minulla on kolme sijoituskoiraa, jotka kaikki vielä elävät huoletonta pentuelämää. Päivitän lähiaikoina kuvat ja tiedot Hertasta, Inezestä ja Tankasta sijoituskoirat-sivulle. Näille on pentuja toiveissa ehkä joskus v. 2023 tienoilla, JOS kaikki menee hyvin. 

Kasvatit ovat kaikki taas vanhentuneet ja osa ehkä sitämyötä vähän viisastuneetkin. Terveyskuulumisia onkin paljon. Aloitetaan niistä hyvistä: 

P-pentueesta Käry (J. Pilke Silmäkulmassa) ja Hupi (J  Pala Rauhaa) kävivät luustokuvissa hienoin tuloksin. Käryllä lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Hupilla lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0. P-pentueen Pyry (J. Pyhä Yksinkertaisuus) luustokuvataan joulukuussa ja sitten on koko pentue tutkittu lonkkien, kyynärien, selän ja polvien osalta. En voi tarpeeksi kiittää aktiivisia omistajia, olette ihan huippuja! P-pentue täytti viikko sitten 2 vuotta ja ensimmäinen rohkea tassuttelikin sitten kypsässä 2v 4 pvän iässä luonnetestiin, hullun kasvattajan yllyttämänä. Hienosti Jehu suoriutui, kaikki osa-alueet plussalla ja yhteispisteet +142, laukausvarma. Ensivuoden aikana toivottavasti saadaan ainakin pari sisarusta testattua myös. 

A-pentueesta Luna (J. Aikapommi) ja Juhatapioista Joiku (Äänekäs Jossain Täällä) uusivat silmätarkkinsa. Lunalla täysin terveet silmät, Joikulla puutteellinen kyynelkanavan aukko, joka ei oireile eikä ole jalostuksellinen este. 

Juhatapioista Jaajo (Ä. Kelpaat kelle vaan) kastroitiin kesällä eturauhasvaivojen vuoksi. 

Ja sitten kaiken hehkutuksen jälkeen ne huonot uutiset. K-pentueen Hönö (J. Kivenä Kengässä) alkoi keväällä kutista siinä määrin, että eläinlääkärissä piti käydä. Allergialääkkeet helpottivat oloa selvästi ja allergiakokeissa löytyikin yliherkkyys useammalle kasville ja ruoka-aineelle. Nyt Hönölle on löytynyt sopiva ruokavalio ja oireilu saatu kuriin. Mutta ikävä asia jokatapauksessa niin koiralle, omistajalle kuin kasvatuksellisestikin. Hönön allergiaoireilu on ilmoitettu jalostustoimikunnalle, jotta se voidaan huomioida mahdollisten sukulaiskoirien jalostuskäytössä. 

Pikkuihmiset hääräävät tässä taustalla, joten jos joku unohtui mainita, laitetaan häiriön piikkiin. 

Isän Suru -laikasta on kasvanut iso, kaunis nuori narttu. Missikisoihin ei Surusta ole, koska sen korvat päättivät jäädä vähän lurpalleen. Mutta sepä ei meitä haittaa. Käyttökoiraksi se hankittiinki ja siinä toimii vallan kivasti. Surulle on ammuttu jo nyt ensimmäisenä syksynä 3 hirveä ja lisäksi se on innokas jänis- ja lintukoira. 

Ja niitä pentuja... Pennutuskuume nostelee päätään, mutta toistaiseksi on hiljaista. Mahdollisesti saan jalostuslainata Lunaa toistamiseen ensikesänä. Mutta tämä on vielä auki. Kerron lisää sitten, jos asia etenee. Mikäli Lunan saan pennuttaa, yritän sitä astuttaa Joikulla. Mutta varauroksiakin on pari mietittynä, jos Joiku ei ala pusuja kummempaan toimintaan. 

Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille Juovattaan elämää seuraaville ja etenkin teille ihanille kasvattien omistajille & sijoituskoiran haltijoille!

T. Mirja + muu poppoo

(Sijoitus)pennun täyteisiä alkuvuoden kuulumisia

Alkuvuosi on ollut aika hektinen. Työpaikka vaihtui ja ihmistaapero on saanut lisää vauhtia, muttei valitettavasti järkeä ihan samaan tahtiin. Korona, tämä kaikkien tuntema kutsumaton vieras, on tehnyt oman lisämausteensa arkeen. Mutta eipä niistä sen enempää, vaan siirtkäämme koiriin.

Tammikuun lopulla syntyi melkoisen jännitysnäytelmäsynnytyksen päätteeksi Rovaniemelle Myrry the Pikintyttärelle peräti 10 pentua. Valitettavasti lopulta vain 7 jäi henkiin. Mutta hienoakin hienompi seitsikko onkin. Narttuja oli kuusi ja sieltä sitten Juovattaan sijoituspennuksi valikoitui rauhallisimmasta päästä oleva, erittäin nätti-ilmeinen Hertta, virallisesti Poikkikorvan Haltinhertta. Hertta asustelee Rovaniemellä ennestään tutussa sijoituskodissa Wilma-koiran kaverina. Pentu on sopeutunut uuteen kotiinsa hienosti ja on vallan reipas ja hurmaava persoona. Itseasiassa juuri tänään tuli kuluneeksi tasan 8 vuotta siitä, kun Hertan emä Myrry syntyi keittiön nurkassamme neljänneksi asukkaaksi pentulaatikkoon. Ihanaa kiertokulkua!

Hertta

Koska Äänekkäät ovat lähellä sydäntäni, jännäsin toki todenteolla Inka-Marin kanssa hänen sijoituskoiransa Nastin synnytystä. Synnytys sujui helposti ja sieltäkin tupsahti kovin narttuvoittoinen sakki, 5n + 1u . En varsinaisesti ollut ajatellut sijoittaa tästä pentueesta, mutta sitten vähän viestiteltiin Inka-Marin kanssa ja kun mulla oli mielessä jo potentiaalinen sijoituskotikin, niin.. no en voinut vastustaa. Tämä pentu on minun ja Inka-Marin yhteinen sijokki ja tulee asustelemaan tänne Kuusamoon. Aika tasaisesta pentueesta meille valikoitui pitkän harkinnan, pentutestauksen ja eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen Äänekäs Lumikki. Lumikki on reipas, ihmisistä kovasti tykkäävä musta tyttönen. Toivotaan, että siitä kasvaa jalostuskelpoinen aikuinen, mutta ennenkaikkea se maailman paras koira sijoituskodilleen.

Äänekäs Lumikki

Joitain viikkoja sitten sain kuulla, että Soutajan kenneliin on tulossa pentue, jossa isänä 12-vuotias Nutukas Haltinhurtta. Tässä Nutukas-pentueessa on parikin tuttua koiraa ja niistä kukaan ei ole aiemmin päässyt sukua jatkamaan. Yhdellä veljeksistä on kaihi, yksi on kivesvikainen... Olen kuitenkin joskus harmitellut, että jää taas yksi pentue kokonaan geenien unholaan. Kun siis kuulin, että Haltinhurtta on astunut mallikkaasti Sumun ja pentujakin on tulossa, niin ilmaisin varovaisesti kiinnostukseni narttupentuun. Eilen pennut sitten syntyivät. Sumu on synnyttänyt hyvin itsenäisesti ja helposti 7 kookasta pentua, joista 3n ja 4u. Onneksi pentue kiinnosti muitakin ja niinpä päädyimme Mierka-kennelin Hennan kanssa kimppasijoitukseen. Pennulle löytyi sijoituskoti, jossa on aiemminkin paimensukuinen lapinkoira ollut. Nyt odottelemme, että pennut kasvavat ja sitten lähempänä luovutusikää katsotaan, kuka valikoituu meidän pennuksi.

Seitsemän pikkuruista Soutajaa

Kasvattien osalta on muutamia asioita uutisoitavana. Ensin terveyden osio: Viimeinenkin P-pennuista eli Pieta (J. Pala Elämää) kävi polvitarkissa ja 0/0 oli tulos. Olen niin onnellinen ja helpottunut! Pietan luusto kuvattiin myös, tuloksella lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 1, VA 0. Pietan veli Jehu (J. Pohjanmaalla) luustokuvattiin maaliskuussa priimatuloksin lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 0 ja VA 0. Hieno poika! P-pentujen emältä Lunalta (J. Aikapommi) kuvattiin selkä loppuvuodesta ja suureksi riemuksemme terveselkäinen Lunatsukin on. Eli LTV 0, VA 0, SP 0.

P-pentueesta Pyry (J. Pyhä Yksinkertaisuus) kastroitiin, koska elämä nuoren tyttötuoksuista sekaisin olevan pojan kanssa kävi liian raskaaksi. Veljeksillä tuntuisi teini-ikä sujuvan hieman rauhallisemmissa merkeissä ja saavat näillä näkymin pallinsa pitää.

Ja vielä sellainen uutinen, että olen vakavasti harkinnut laajentavani joku päivä rotuvalikoimaa Juovattaan kennelissä. Maaliskuun lopulla haimme isälleni jahtikaveriksi kasvamaan Itäsiperianlaika Surun. Suru on hurmannut minut ja saanut kiinnostumaan rodusta kovasti. Juuri liityin laikajärjestöönkin. Jos Surusta kasvaa terve ja toimiva koira, niin kuka tietää, vaikka se synnyttäisi muutaman vuoden päästä Juovattaan itälaikoja!

 

Suru

Noki ja Tirppa

Ja lopuksi vielä todettakoon, että Nokin ja Tirpan elämään ei mitään uutta. Noki elää syödäkseen, Tirppa syö elääkseen. Tirpan rallytokon alkeiskurssi siirtyi koronan takia hamaan tulevaisuuteen. Sen vieraita kohtaan ilmenevä epäluuloisuus / arkuus on onneksi jossain määrin helpottanut. Tosin vaihtelee edelleen.