Noki on muuttunut kovasti tiineyden myötä. Ennenkaikkea se on rauhoittunut, mutta myös jotenkin "vetäytynyt sisäänpäin". Se viihtyy paremmin omissa oloissaan. Rakastaahan sen toki rapsutuksia edelleen, muttei ole ihan sellainen perskärpänen kuin yleensä.
Maha tuntuu hieman ahdistavan Nokia. Usein se pötkötellessään välillä nousee tökkimään kylkiään kuonolla. Ilmeisesti tuntee pentujen liikkuvan ja hieman ihmettelee asiaa. Kun Piki rakasti pentumahan paijaamista, Noki taas vaihtaa heti asentoa, kun mahaa hipeltää. Nokin liikkuminen on muuttunut; entisen loikkimisen ja spurttailun sijaan se jolkottelee rauhallisesti, ja hyppimisen se on lopettanut oikeastaan jo kokonaan. Sohvalle se enemmänkin kiipeää kuin hyppää ja portaatkin kulkee hyvin hitaasti ja varoen. Noki tuntuu siis kaikkinensa ottavan tämän tiineyden tosissaan.
Maha pullahti aikaisessa vaiheessa ja veikkailin mielessäni viikko sitten jo isoa pentuetta. Mutta nyt minusta mahan kasvu on tasoittunut ja voi hyvin olla, että siellä on se ultrassa nähty kuusi, eikä enempää. Kuusi pentua olisikin oikien hyvänkokoinen ensipesue.
Ruoka maistuu Nokille ja se saa nyt aamuisin norminappulaa ja iltapäivällä pentunappulaa. Välillä saa myös raakaa lihaa kananmunalla höystettynä, mutta pääasiallinen ravinto on nyt nappula. Tällä viikolla Noki sai kolmena päivänä matolääkkeet, samalla tietenkin matolääkkeet söi Piki ja Onni-kissa.
Minulla on vielä ensiviikko töitä ja sitten jään 2,5 vkon kesälomalle. Sen aikana saadaan pennut maailmaan. Oma olo on nyt hyvin luottavaisen rauhallinen. Ei tietoakaan samasta panikoinnista ja jännityksestä kuin Pikin kanssa. Toivottavasti sama tyyneys säilyy ihan loppuun asti.
Tässä pari kuvaa tältä päivältä. Mahasta on vaikea saada kunnon kuvaa, mutta jotain nyt kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti